Kappeliseurakunta
Kappeliseurakunnaksi kutsutaan Suomessa nykyään emäseurakunnan yhteyteen perustettua aluetta, jonka asioita hoitaa alueelta valittu kappelineuvosto.
Perustaminen
Kappeliseurakunnan muodostamisesta voidaan päättää mm. kun emäseurakunnan laajuus ja suuret etäisyydet puoltavat sen perustamista. Myös esimerkiksi kahden seurakunnan yhdistyessä voidaan päättää, että toinen seurakunnista jatkaa kappeliseurakuntana.
Kirkkolainsäädännön mukaan kappeliseurakunnan perustamisesta ja sen ohjesäännöstä päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto, jonka jälkeen päätös on vahvistettava tuomiokapitulissa.
Perustetun kappeliseurakunnan ohjesäännössä on oltava määräykset kappeliseurakunnan nimestä ja seurakunnan alueen rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta.
Kappeliseurakunnan pappi
Kappeliseurakuntaan osoitetaan yleensä oma pappi. Perinteisesti kappeliseurakunnan pappia on kutsuttu kappalaiseksi. Koska kappalainen on virkanimike, kappeliseurakunnassa ei tarvitse välttämättä olla juuri kappalaisen virkaa. Toinen vaihtoehto on osoittaa kappeliseurakuntaan seurakuntapastori.
Kappeliseurakunnan kappalainen tai muu kappeliseurakunnan pappi on kappelineuvoston jäsen virkansa puolesta.
Hallinto
Kappeliseurakunnassa asioita hoitavan kappelineuvoston valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä. Virkansa puolesta neuvostoon kuuluu kappeliseurakunnan kappalainen tai joku muu kappeliseurakunnan pappi.
Emäseurakunnan kirkkoherralla ja kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston keskuudestaan valitsemalla jäsenellä on oikeus osallistua neuvoston kokouksiin, missä hän voi ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksentekoon.
Kappeliseurakunta saa toimintavaransa emäseurakunnan myöntämistä varoista.
Kappeliseurakunnan kirkko
- Pääartikkeli: kappeli
Kappeliseurakunnalla ei välttämättä tarvitse olla kirkkoa. Kappeliseurakunnalla on käytännössä aina käytössään joko kirkko tai kappeli. Kappeliseurakunnan voisi periaatteessa perustaa ilman toimitilaa, mutta sellaisia kappeliseurakuntia ei liene olemassa.
Kappeliseurakunnat historiassa
Paitsi nykyisenä kirkkojärjestyksen käsitteenä kappeliseurakuntia on esiintynyt myös aiemmin historiallisena aikana, ja monet nykyisistä kappeliseurakunnista ovat ennen itsenäiseksi seurakunnaksi muodostumistaan ja sitä mahdollisesti seurannutta kappeliseurakunnaksi tulemistaan olleet joko samojen tai eri emäseurakuntien kappeliseurakuntia. Varsinkin kunnallishallinnon perustamisen myötä 1860-luvulta alkaen monet kunniksi muodostuneet kappeliseurakunnat muodostuivat myös itsenäisiksi seurakunniksi joko 1800-luvun loppu- tai 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1900-luvun lopulla Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ei ollut enää yhtään kappeliseurakuntaa.[1]
Kun kuntia etenkin 1960-luvulta sitten alettiin yhdistää toisiinsa, tämä johti myös seurakuntien yhdistämisiin, ja osana tätä prosessia kappeliseurakunta kirkon hallinnollisena yksikkönä on viime vuosina otettu uudestaan käyttöön palaten näin vuosisatoja vanhaan perinteeseen.
Kappeliseurakunnat eri maissa
Paitsi Suomessa käsite kappeliseurakunta on käytössä ainakin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa joko nykyisessä tai historiallisessa merkityksessään.
Luettelo Suomen kappeliseurakunnista
|
|
Lähteet
Viitteet
- Nenonen, Kaisu-Maija; Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 214, art. Kappeliseurakunta. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Aiheesta muualla
- Kappeliseurakunnat Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 8.10.2009.