Kapokkiot

Valkokapokkion (Bombax ceiba) lehtiä.

Kapokkiot ovat suurehkoja puita. Nuorten puiden rungossa ja oksissa on tavallisesti piikkejä.[2] Lehdet ovat sormilehdykkäisiä, ruodillisia ja koostuvat yleensä 5–9 lehdykästä.[2][4] Lehdykät ovat tavallisesti ehytlaitaisia ja voivat olla ruodillisia tai ruodittomia. Kapokkiot ovat kausivihantia ja viettävät osan vuodesta lehdettöminä.[2]

Kukat ovat kaksineuvoisia. Ne kasvavat pienissä ryhmissä tai yksittäin ja kehittyvät hankoihin tai versojen kärkiin. Kukat ovat suurehkoja ja tavallisesti aukeavat ennen lehtien puhkeamista. Kukkaperä on korkeintaan 10 senttimetriä pitkä. Verhiö on torvimainen tai kellomainen. Terälehtiä on viisi, ja ne ovat vastapuikeita tai vastapuikean suikeita. Teriö on yleensä väriltään punainen, mutta joillakin lajeilla se voi olla myös valkoinen, keltainen tai oranssi. Heteitä on 70–900 yleensä 5–10 ryhmässä. Ne ovat tyvestään osittain yhteenkasvaneita. Heteiden ponnet ovat muodoltaan munuaismaisia. Sikiäin on yhdiseminen ja viisilokeroinen. Jokaisessa sikiäimen lokerossa on useita siemenaiheita. Emin luotti on tähtimäisen liuskainen ja vartalo jouhimainen.[2][4]

Kapokkioiden hedelmät ovat rakenteeltaan selkäluomaisesti avautuvia viisiliuskaisia kotia. Kotien liuskat voivat olla puutuneita tai nahkeita. Siemenet ovat pieniä, pyöreitä ja väriltään mustia. Ne ovat kuitukerroksen ympäröimiä.[2][4]

Suvun lajien määrä vaihtelee lajien määritelmästä riippuen noin kymmenestä viiteenkymmeneen.[2][4] Seuraavia lajeja on yleisesti pidetty hyväksyttyinä:[5]

• Bombax albidum
• Bombax anceps
• Bombax blancoanum
• Bombax buonopozense
• Bombax ceiba – valkokapokkio
• Bombax costatum
• Bombax insigne

Bombax costatumin kukka.

Kapokkiot kasvavat kaikkialla maailman trooppisilla alueilla. Suurin lajirunsaus esiintyy trooppisessa Etelä- ja Väli-Amerikassa, mutta lajeja kasvaa myös Aasiassa, Afrikassa ja Australaasiassa.[2]

Valkokapokkion avoimia hedelmiä ja niiden sisältämää kuitua.

Suvun lajien hedelmien sisältämää kuitua eli kapokkia on käytetty pehmusteena, ja valkokapokkiota on historiallisesti kasvatettu kuidun vuoksi. Amazoninkapokkipuun (Ceiba pentandra) kuitua pidetään kuitenkin laadultaan parempana.[6]

Varsinkin valkokapokkiota käytetään koristepuuna. Lajia on lisäksi käytetty myös puutavaran lähteenä sekä lääke- ja ravintokasvina.[7]