Kapatuosia

Linnamäki sijaitsee noin 200 metriä Hollolan keskiaikaisen kivikirkon pohjoispuolella ja sen huippu kohoaa 56 metriä Vesijärveä korkeammalla. Mäki on selväpiirteinen pohjois-etelä-suuntainen moreeniharju, jonka huipulla on luontainen tasanne (60×30 metriä). Harju on Ensimmäisen Salpausselän aikainen.[4] Mäen ympäristössä ja mäen huipun kautta kulkee kävelypolkuja. Polku johtaa huipulla sijaitsevalle näkötornille, joka rakennettiin 1900-luvun alkupuolella puinen näkötorni, jota käytettiin ilmavartioasemana jatkosodan aikana. Tornista avautuu näkymä Vesijärvelle. Kapatuosianmäen arkeologisissa kaivauksissa on löydetty jäännöksiä puisista varustuksista ja rakennuksen perustus, joiden ikää ei ole pystytty määrittämään. Kaivauksien löytömateriaali tukee hyvin väitettä, jonka mukaan mäki olisi ollut ainakin keskiaikainen pakolinna.[1][2]

Linnavuorella on suoritettu arkeologisia kaivauksia vuosina 1962–1963 ja 1965 (Jouko Voionmaa) sekä vuosina 1998 (Hannu Takala) ja 1999 (Hannu Poutiainen). Kohde on tarkastettu vuosina 1962 (Pirkko-Liisa Lehtosalo), 1963 (Helmer Salmo), 1997 (Hannu Takala) ja 2004 (Antti Bilund).[1]

Kaivauksien löytömateriaalina on yli 300 hopearahojen katkelmaa, joiden lyöntivuodet on onnistuttu sijoittamaan vuosille 700–1000 jaa. Muut löydöt ajoittuvat 1000-luvun lopulta vuoden 1200 tienoille ja 1500-luvulle sekä uuteen aikaan. Mäen huipulta löytyi myös mesoliittiseen kivikauteen ajoittuva liesi sekä runsaasti kvartsi-iskoksia, luunpalasia ja kymmenittäin viisto- ja poikkiteräisiä nuolenkärkiä. Kaikkia liesiä ei ole ajoitettu.[1]

Mäen huippu on luontainen ja se lienee syntynyt samalle korkeudelle kuin Baltian jääjärven vedenpinta oli jääkauden jälkeen, kun mäki oli jääjärven saarena. Yoldiameren ranta on puolestaan sillä tasolla, missä serpentiinipolku alkaa ja missä sijaitsee ”Muinaislinna Lain suojaama” -kyltti. Ihmisen toiminta kivikaudella on ajoitettu karkeasti 6 000 eaa. ja jäännösten perusteella he metsästivät ainakin hirveä ja majavaa. Nimi ”Kapatuosia” viitannee Kappadokiaan, jolla on oleellinen rooli etenkin ortodoksisessa kristinuskossa. Tämä kuvastanee 1000-luvun alun tilannetta, jolloin idän kirkon vaikutus ulottui itäiseen Hämeeseen asti. Ortodoksit ovat saattaneet käyttää linnavuorta puolustusasemana länttä vastaan.[5][6][7]

Hoitoalueen käsittää Kapatuosian linnamäki ja tavoitteena on saattaa alue opetus- ja nähtävyyskohteeksi sekä samalla tukea alueen suojelua. Mäen laella sijaitseva 1900-luvun alussa rakennettu näkötorni on peruskunnostettu 1998–1999. Torni on auki kesäisin matkailijoille, mutta sitä käyttävät myös lintuharrastajat havaintotornina. Tornin vierellä on opastetaulu. Mäen ympäri kiertää kyltein merkitty luontopolku.[4][6] Näkötornia kunnostettiin myös 2016. [8]

Päijät-Hämeen liiton lakisääteisessä maakuntakaavassa on tunnuksella SM1 osoitettu Kapatuosianmäen muinaismuistoalue kuvauksella Hollolan kirkonkylässä sijaitseva muinaislinna, joka sijaitsee laajalla Kastari-Hatsina-Kutajoen kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeällä alueella. Maakuntakaavamerkinnän SM1 pinta-alaksi on määritelty 6,6 hehtaaria.

• Sirviö, T.: Hollolan kirkonkylän Kapatuosia – geomorfologinen ja maaperägeologinen selvitys mäen syntyhistoriasta (julkaisematon tutkimusraportti, 29 sivua), Lahden kaupunginmuseo/ Päijät-Hämeen maakuntamuseo, 1999
• Lovén, Chr.: Borgar och befästingar..., s.383, 1996
• Hirviluoto, Anna-Liisa: Hollolan vaiheet ennen kristinuskon tuloa kivikaudesta keskiaikaan, 1985
• Lehtosalo-Hilander, P-L: Pakanuuden viimeiset vuosisadat aarrekätköjen valossa, 1985
• Taavitsainen, J-P: Hollolan aarrelöydöt, Hollolan kirkko, Asutuksen historiaa, Kirkon ja seurakunnan historiaa