Kaoni

Kaonin K⁺ hajotessa muiksi hiukkasiksi yleisimmät hajoamismoodit ovat[5]

${\displaystyle K^{+}\rightarrow \mu ^{+}+\nu _{\mu }}$

${\displaystyle K^{+}\rightarrow \pi ^{+}+\pi ^{0}}$,

missä hiukkanen ${\displaystyle \scriptstyle \mu }$ on myoni, ${\displaystyle \scriptstyle \nu _{\mu }}$ myonin neutriino ja ${\displaystyle \scriptstyle \pi ^{0}}$ sekä ${\displaystyle \scriptstyle \pi ^{+}}$ pioneita.

Vastaavasti negatiivisesti varatulle kaonille K^- yleisimmät hajoamismoodit ovat

${\displaystyle K^{-}\rightarrow \mu ^{-}+\nu _{\mu }}$

${\displaystyle K^{-}\rightarrow \pi ^{-}+\pi ^{0}}$.

Vähemmän aikaa säilyvälle neutraalille kaonille K⁰_S yleisimmät hajoamismoodit ovat[6]

${\displaystyle K_{S}^{0}\rightarrow \pi ^{0}+\pi ^{0}}$

${\displaystyle K_{S}^{0}\rightarrow \pi ^{+}+\pi ^{-}}$.

Jälkimmäinen siroaminen, jossa kaoni muuttuu positiiviseksi ja negatiiviseksi pioniksi, oli reaktio, jonka George Rochester ja C. C. Butler havaitsivat tehdessään ensimmäisen löydön kaonista K⁰_S sumukammiossaan. Vaikka kaoni ei itsessään jätä kammioon jälkiä, siroavista pioneista tulee silminnähtävä V-kuvio.

Sen sijaan pidempään elävälle neutraalille kaonille K⁰_L yleisiä hajoamismoodeja ovat

${\displaystyle K_{L}^{0}\rightarrow \pi ^{0}+\pi ^{0}+\pi ^{0}}$

${\displaystyle K_{L}^{0}\rightarrow \pi ^{+}+\pi ^{-}+\pi ^{0}}$.

Pitempään elävä ${\displaystyle K_{L}^{0}}$ ei hajoa vahvan vaan heikon vuorovaikutuksen mukaan, jolloin kokonaisoutous muuttuu.

Vuonna 1964 tehdyssä kokeessa James Cronin ja Val Fitch havaitsivat, että noin 0,2% ${\displaystyle K_{L}^{0}}$ -hiukkasista hajoaakin kolmen pionin sijasta kahdeksi pioniksi:

${\displaystyle K_{L}^{0}\rightarrow \pi ^{0}+\pi ^{0}}$

Tämä edellyttää sekä pariteetin että varauskonjugaation rikkoutumista hajoamisreaktiossa eli CP-symmetriarikkoa. Ilmiö on ainoa kokeellisesti tunnettu CP-symmetrian rikkoutuminen ja havainnosta myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1980.[7][8]