Kanttila

Kanttilan tontin aikaisimmat tiedossa olevat vaiheet ovat 1780-luvulta, jolloin kaupungin vanhassa asemakaavassa on merkitty, että kirjansitoja Skotte omistaa Kanttilan tontin. Varmaa tietoa siitä oliko Kanttilan tontilla rakennuksia 1700-luvulla ei ole. Koska tontti oli tähän aikaan koko korttelin pituinen voi hyvinkin olla, että mahdolliset rakennukset olivat tontin etelälaidalla, joka ei ole osa nykyistä Kanttilan tonttia.[12]

1780-luvun lopulla tontti siirtyi lääninrahastonhoitaja Edbomin haltuun [13], ja myöhemmin 1800-luvun alkupuolella asessori Salonius piti tonttia kasvimaanaan[1]. Hänen jälkeensä tontilla oli todennäköisesti useampia omistajia, ja tontti oli vuoden 1819 maakirjan mukaan jaettuna neljän omistajan kesken: kauppias Makar Gurtsjeffin, kihlakunnantuomari Carl Henric Forsellin, kultaseppä Jacob Lundströmmin ja suutari Carl Reinhold Ahlströmmin välillä.[14] Yksi näistä neljästä osasta, nykyisten Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmalla, siirtyi seuraavaksi Petter Väänäsen omistukseen.[15]

Vuonna 1819 talonpoika Petter Väänäselle myönnettiin kirjakaupan pito-oikeus ja hän pystytti Kanttilan tontille useita rakennuksia, muun muassa kaksi asuinrakennusta sekä ulkorakennuksia. Hän avasi sekä Kuopion että koko sisä-Suomen ensimmäisen kirjakaupan[1]vuonna 1820 Kuninkaankadun varrella olevaan, sittemmin Kanttilan Yläpuolena tunnettuun rakennukseen. Alapuolen rakennus oli rakennettu keskelle kahden tontin rajaa, niin että väliseinä kulki tonttien rajan kohdalla. Tämä järjestely säästi tonttitilaa ja samalla molempien tonttien omistajat saivat asuinrakennuksen.[15] Alapuolen toinen osa päätyi osaksi Kanttilaa vasta Minna Canthin kuoleman jälkeen vuonna 1916, kun Minna Canthin perilliset Oy osti viereisen tontin.[16]

Väänäsen kuoleman jälkeen vuonna 1846 venäläiskauppias Klementij Guseffin osti tontin. Muutama vuosi myöhemmin Yläpuolen rakennukseen lisättiin siipi nykyisen Minna Canthin kadun puolelle. Vuonna 1853 hän otti tontilleen vuokralaisen, Gustav Vilhelm Johnsonin.[17]

Minna Canthin isä Gustaf Johnson oli Finlaysonin palveluksessa. Perhe muutti vuonna 1852 Tampereelta Kuopioon, kun Gustaf Johnsonille tarjottiin Finlaysonin kangaskaupan hoitajan tointa. Kodikseen he saivat Kuopion tuomiokirkon vieressä olevan, myöhemmin Kanttilana tunnetun yksikerroksisen puutalon, jonka ikkunat avautuivat Kirkkopuistoon.[18] Hoidettuaan Tampereen lankakaupan nimellä tunnettua liikettä kymmenen vuotta Gustaf Johnsson otti sen vuonna 1861 omalle toiminimelleen ja osti niihin aikoihin myös rakennuksen itselleen.[19]

Liikkeen pito jatkui vaikeuksien jälkeen, ja vuodesta 1872 Canthin veli Gusti laajensi liikettä niin, että siihen tuli sekatavarakauppa, jossa myytiin elintarvikkeita, kahvia, riisiä, viiniä ja olutta. Canthit saivat Kirkkopuiston rakennuksen omistukseensa, kun isä Johnson oli kiinnittänyt sen lainojen vakuudeksi ja Ferdinand Canth maksoi lainat pois, jolloin talo ja tontti siirtyivät hänen nimiinsä[20]

Leskeksi jäätyään Minna Canth myi Jyväskylän talon ja muutti lapsineen Kuopioon[21] Canth asui nuorimpien lasten kanssa Kuninkaankadun puolelle jatkuvassa kulmatalossa. Heillä oli keittiö ja kaksi huonetta. Nykyisen Minna Canthin kadun puoleisessa niin sanotussa alapuolen osassa oli liikkeen yhteydessä kolme pientä huonetta. Yläpuolessa vuokralla olleista tiloista perhe otti käyttöönsä suuren huoneen, josta tuli Minna Canthin salongiksi aikanaan muuttuva vieras- ja työhuone.[22] Kun Canth ryhtyi ottamaan liikkeenpitoa vastuulleen, hän muutatti julkisivua niin, että Kuninkaankadun yhdestä ikkunasta tehtiin ovi, jolloin liikkeeseen pääsi paremmin.[23] Nykyisen tornin paikalla oli aiemmin portti, josta ajettiin pihaan.[22]

Niin sanottu Minnan salonki oli aina avoin, toisin kuin tuolloin säätyläiskodeissa, joissa vierailuille oli varattu tietyt päivät. Salonkiin ja työhuoneeseen saattoi kurkistaa verhottomasta ikkunasta, ja kurkistaja kutsuttiin kahville. Talossa vieraili pitkiäkin aikoja kulttuurihenkilöitä, kuten Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom aina teatterin vieraillessa Kuopiossa. Muita olivat esimerkiksi Kauppis-Heikki ja K. A. Tavaststjerna.[24]

Varmaa tietoa Kanttilan Yläpuolen ja Alapuolen rakennusten pohjakaavoista ei Minna Canthin ajalta ole. Rakennukset oli tehty edellisten omistajien ajalla, 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Alapuolen huonejärjestyksestä on Yläpuoleen verrattuna vähemmän tietoa. Hanna Aspin mukaan lankapuodin lisäksi Alapuolella oli Minnan äidin asuinhuone, Minnan vanhempien tyttärien asuinhuone sekä puotiapulaisten huone.[25]

Yläpuolen huonejärjestystä on pystytty hahmottamaan paremmin 1900-luvun alkupuolen rakennuspiirustusten ja rakennuksen nykyisten pohjapiirrosten avulla, ja huoneiden käyttötarkoituksia on voitu päätellä kirjallisuuden ja arkistolähteiden antamiin tietoihin. Yläpuolen sekatavarapuoti oli Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun kulmassa, ja sen takana, Minna Canthin kadun vierellä olevassa siivessä oli todennäköisesti kaksi kammaria joista toinen oli Minnan käytössä. Puodista Kuninkaankatua etelään mentäessä seuraavana oli Minnan salonkina ja työhuoneena toimiva huone, sekä pienempiä eteistiloja. Sen jälkeen oli eteisenä, välihuoneena ja konttorina toiminut huone, jossa Minna usein otti vastaan vieraitaan. Ruokasali oli tämän välihuoneen toisella puolella ja sen alapuolella oli keittiö ja pienet puoti- ja kotiapulaisille varatut huoneet.[26]

Liikkeen pito jatkui Canthin kuoleman jälkeen lasten voimin, joille Canth oli jo eläessään siirtänyt omaisuutensa.[27] Hänen poikansa Jussi Canth otti liikkeessä johdon, kun hän ulkomailla oleskelujen jälkeen palasi Suomeen. Hän sai aikanaan kauppaneuvoksen arvon[28].

Talon ulkoasu on muuttunut vuosina 1909 ja 1910 tehdyissä kunnostustöissä, jolloin kulmatalo vuorattiin jugend-tyyliseksi ja pihanpuoleinen kuisti rakennettiin umpeen.[29]

Minna Canthin perilliset Oy osti vuonna 1916 Kanttilan vieressä olevan tontin ja saivat näin haltuunsa myös Alapuolen rakennuksen toisen osan. Tonttien raja kulki vielä tuolloinkin keskeltä Alapuolta. Vuonna 1917 yrityksen johtajuus siirtyi takaisin varsinaiseen ydinperheeseen, jolloin Minnan poika Jussi (Kaarlo Juho) ryhtyi toimitusjohtajaksi. Yritystoiminta laajeni hänen aikanansa ja yritys hankki liikekiinteistöjä omistukseensa myös maakunnasta.[16]

Alapuolen rakennus varustettiin keskuslämmityksellä vuonna 1925, ja uunit purettiin, kellariin tehtiin kattilahuone ja lämmityskattilaa varten rakennettiin korkea savupiippu. Vuonna 1930 Kanttila muuttui arkkitehtuuriltaan kutakuinkin nykyasuiseksi. Alapuolen liiketila oli aikaisemmin ollut vain rakennuksen toisessa päädyssä, pienessä huonetilassa. Liiketilaa laajennettiin ja kadunpuoleiset ikkunat suurennettiin näyteikkunoiksi. Julkisivu verhottiin vaakalaudoituksella. Alapuolen kellarin lattioita syvennettiin vuonna 1934 jotta varastotiloja saatiin suurennettua.[30]

Yksi Kanttilan isoista muutosvaiheista tapahtui 1930-luvun lopulla kun Yläpuoli ja Alapuoli yhdistettiin yhdeksi rakennukseksi. Rakennusten väliin tehtiin kivirakenteinen torni, joka yhdisti rakennukset ja sekatavarakaupan yläpuolelle tehtiin toimistotilat johtajalle, prokuristille ja konttoristeille. Tiloista haluttiin tehdä moderni tavaratalo. Minna Canthin kadun puoleinen Yläpuolen osa koki suuria muutoksia. Vanha kivijalka purettiin ja kellarikerros kaivettiin Kuninkaankadulle asti yhteen tasoon. Vanhoja hirsiseiniä jätettiin toiseen kerrokseen uudelleen verhottuina, ja vesikaton vanhat kattotuolit ja mahdollisesti peltikatekin aluslaudoituksineen säilytettiin.[31]

Vuonna 1947 entinen lankakaupan rakennus uusittiin perusteellisesti: rakennusta lyhennettiin noin 2,5 metriä sen itäpäädystä, ja se korotettiin samaan harjalinjaan päärakennuksen kanssa, jolloin siitä saatiin kaksikerroksinen. Kellarikerros säilyi pääosin ennallaan, mutta itäpäädyn kattilahuonetta ja halkovarastoa laajennettiin hiukan. Ensimmäisen kerroksen seinärakenteissa todennäköisesti hyödynnettiin osakseen vanhoja hirsiseiniä, mutta toisen kerroksen kantavat seinärakenteet uusittiin piirustuksista päätellen kokonaan. Vanhoja hirsiseiniä hyödynnettiin vain kantavissa pystyrakenteissa. Koska ensimmäisessä kerroksessa oli avoin myymälätila, ensimmäisen ja toisen kerroksen välinen puinen lattiarakenne kannatettiin erikoisella rakenteella: ullakolle tehtiin riippuansat, joihin välipohja ripustettiin teräksisillä vetotangoilla.[32]

Kanttilan Kuninkaankadun puoleisessa osassa tehtiin pienempiä muutoksia 1950- ja 1960-luvuilla. Eteläisellä puolella oleviin kellari- ja varastotiloihin tehtiin muutoksia. Kuninkaankadun puoleisen portin yhteyteen rakennettiin autotalli vuonna 1953. Vuonna 1955 ullakon portaat purettiin silloiselta paikaltaan, jotta saataisiin yksi huone lisää toimistotilaa. Uudet ullakon portaat rakennettiin rakennuksen keskiosaan. 1960-luvun alussa joitain väliseiniä purettiin Kuninkaankadun puoleisen siiven keskivaiheilta, ja myös 1909–1910 rakennettu leivinuuni purettiin, jotta saataisiin avointa odotus- ja toimistotilaa.[33]