Country

Countrymusiikin juuret olivat Appalakeilla soitetuissa eurooppalaisperäisissä viulusävelmissä.[1] Countrymusiikki kehittyi hitaasti. Englannista, Ranskasta ja Irlannista saapuneet uudisasukkaat toivat Amerikkaan omat kansanmusiikkiperinteensä, jotka yhdistyivät Amerikassa afrikkalaisten orjien musiikkiperinteisiin, Tin Pan Alley -musiikkiin ja minstrel show -esityksiin. Ensimmäisenä countrylevytyksenä pidetään Fiddlin' John Carsonin kappaletta "The Little Old Log Cabin in the Lane", joka oli myös iso hitti. Radion tulon ja äänitysteknologian kehityksen myötä countrymuusikot pystyivät nauhoittamaan ja myymään musiikkiaan 1920-luvulla, ja tyylin suosio levisi koko maahan. Nimensä countrymusiikki sai vasta 1940-luvulla.[2]

Jimmie Rodgersia on kutsuttu "countryn isäksi". Hänen levytyksensä vuosina 1927–1933 tekivät hänestä countryn ensimmäisen johtavan äänen, ja hänen singlensä "Blue Yodel #1" oli countryn ensimmäinen miljoonan myynyt single.[3] Carter Family aloitti levytysuransa myös 1927, ja se oli countryn ensimmäinen suosittu lauluyhtye. Yhtye jatkoi levyttämistä vaihtuvilla kokoonpanoilla useiden vuosikymmenien ajan.[3]

Western swing -tyyli kehittyi Teksasissa ja Keskilännessä 1920-luvun lopulla, ja tyylin suosio oli huipussaan 1940-luvun alussa. Tyylissä yhdistyivät big bandin pirteä puhallinsoundi ja New Orleansin jazz, blues ja dixieland. Rummut tekivät ensiesiintymisensä western swingissä, ja muita sen käyttämiä soittimia olivat saksofoni, piano ja steel-kitara. Tyylin tunnetuimpia edustajia oli Bob Wills.[3]

Cowboyt nousivat hyvin suosituiksi viihteessä 1930-luvulla. Countrylaulajat huomasivat tulevansa paremmin hyväksytyiksi Etelän ulkopuolella, kun he pukeuituvat cowboyvaatteisiin, kuten isoon stetsoniin. Tunnettuja cowboymusiikin esittäjiä elokuvissa ja televisiossa olivat Gene Autry, Roy Rogers ja Tex Ritter.[4]

Bluegrass on Bill Monroen tunnetuksi tekemä tyyli. Se perustuu vanhaan vuoristoseudun hillbilly-musiikkiin, jonka tausta on Britanniassa ja Länsi-Afrikassa. Monroen yhtyeessä Blue Grass Boys soittaneet Lester Flatt ja Earl Scruggs erkanivat omille menetyksekkäille urilleen 1949.[3]

Honky-tonk on countryn tyylilaji, joka tuli tunnetuksi 1941, kun Ernest Tubb julkaisi kappaleensa "Walking the Floor Over You". Hank Williams oli 1940-luvulla toinen tunnettu honky-tonk-laulaja.[3]

Nashvilleläisen radioaseman ylläpitämä elävän musiikin esityspaikka Grand Ole Opry perustettiin vuonna 1925, ja sieltä lähetetyt lauantai-illan konsertit toivat countryn tunnetuksi ja hälvensivät sen junttimaista mainetta. Oprya teki tunnetuksi countryn kuninkaaksikin kutsuttu Roy Acuff, joka esiintyi siellä säännöllisesti vuodesta 1938 lähtien.[5].

Varsinaisesti country and western -musiikin voidaan katsoa syntyneen 1940-luvulla Tennesseessä, jossa Appalakkien country-boogie ja Teksasin western swing kohtasivat. Country and westernin tunnusmerkkejä ovat alusta saakka olleet Fender Telecaster -sähkökitara ja sen tallamikrofonin tunnusomainen naukuva sointi, rytmikäs 2/4 tai 4/4 -tahtilaji, voimakas basso - joko pystybasso tai bassokitara - sekä laaja akustisten soitinten valikoima. Laulut ovat voimakkaasti melodisia, ja sanoitukset käsittelevät usein työväenluokkaisia aiheita.

Nashville-tyylin country on 1950-luvulla kehittynyt countryn sekä big band -jazzin ja swingin sekoitus. Nashville-tyyli toi countryyn runsaat orkesterit siloisen laulun taustalle. Tunnettuja laulajia olivat Eddy Arnold, Jim Reeves ja Jim Ed Brown.[3]

Bakersfield-tyyli kehittyi 1950-luvun puolivälissä Kalifornian Bakersfieldin honky-tonk-baareissa. Se oli rosoisempaa kuin Nashville-tyyli ja otti vaikutteita rock and rollista ja rockabillysta, kuten äänekkäät kitarat ja rummut. Tunnetuimpia esiintyjiä olivat Buck Owens, Merle Haggard ja Webb Pierce.[3]

Country rock on 1960-luvun loppupuolella syntynyt rockmusiikin tyyli, jossa rockmuusikot alkoivat käyttää countrymusiikkivaikutteita ja soittivat enimmäkseen akustisesti. Tyylin tunnetuimpia edustajia olivat Bob Dylan, The Byrds, Buffalo Springfield, Neil Young, Linda Ronstadt ja Eagles. Country rockista kehittyi rankempi southern rock, ja osa artisteista siirtyi soft rockiin.[6]

Outlaw-tyyli kehittyi vastavetona Nashvillen periaatteettomuudelle 1970-luvun puolivälissä. Outlaw-laulajat kuten Willie Nelson, Waylon Jennings, Merle Haggard ja David Allan Coe luopuivat puvuistaan, kasvattivat pitkän tukan ja lauloivat mistä huvitti ja miten huvitti.[3] Musiikkiin he hakivat miehekästä katu-uskottavuutta äänen karheudesta. Yhtyeen koko pieneni: mies ja kitara oli jälleen hyvä yhdistelmä. Outlaw-countryn tunnusmerkkejä ovat nopea rytmi, voimakas komppikitara ja hyvin kantaa ottavat tai maanläheiset sanoitukset. Outlaw-countryssa käytetään usein Johnny Cashin kehittämää boom-chika -komppaustyyliä, jossa bassokieliltä soitetaan peukalolla ja etusormella melodiaa ja muilla sormilla yläkieliltä sointuja, usein kaksi sivuiskua per tahti.

1970-luvun lopulla tuli suosituksi country, joka hämärsi rajoja popiin. Elokuva Kaupunkicowboy sekä laulajat kuten Johnny Dee, Dolly Parton ja Mickey Gilley tulivat suosituiksi niin country- kuin poplistoillakin. Muita tämän tyylin kautta suosioon nousseita esiintyjiä olivat Alabama, George Strait, Reba McEntire ja Steve Wariner.[3]

Vuodesta 1989 alkaen uudenlaiset countrylaulajat kuten Garth Brooks, Clint Black, Alan Jackson, Travis Tritt ja Dwight Yoakam ovat tuoneet countryyn nuorekkaita rock-vaikutteita.[3]

Garth Brooksin Double Live (1998) oli vuoteen 2014 mennessä Yhdysvaltain kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin albumi, ja Shania Twainin Come On Over (1997) kahdeksanneksi myydyin. Kummallakin laulajalla on monta muutakin yli 10 miljoonaa kappaletta myynyttä albumia.[7]

Country on nykyään suosituin Yhdysvaltojen radiokanavilla soitettu musiikkityyli.[8]