Country
Countrymusiikki (usein myös country & western, suomeksi myös kantri) on Yhdysvaltojen eteläosissa syntynyt musiikkityyli, jonka juuret ovat perinteisessä folkmusiikissa, black gospelissa ja bluesissa. Tyypillisiä countryssa käytettäviä soittimia ovat kitara, huuliharppu, dobro, viulu ja steel-kitara. Tunnettuja countryn tyylilajeja ovat esimerkiksi western swing, bluegrass, honky-tonk, nashville-tyyli, bakersfield-tyyli ja outlaw-country. 1970-luvun lopulta alkaen suosioon ovat nousseet myös pop- ja rock-vaikutteita musiikissaan käyttävät countryartistit. Country on nykyään suosituin Yhdysvaltojen radiokanavilla soitettu musiikkityyli.
Country | |
---|---|
Alkuperä | bluegrass, blues, gospel, western swing |
Alkuperämaa | Etelä-Yhdysvallat |
Kehittymisen ajankohta |
1920-luku |
Tyypillisiä soittimia |
laulu, kitara, rummut, viulu, bassokitara, mandoliini, banjo, kontrabasso, piano, koskettimet, dobro, sähkökitara, steel-kitara, huuliharppu harppu |
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
country rock, rock and roll, dansband, roots rock, southern rock, heartland rock, tejano, outlaw country, sertanejo |
Historia
Tausta
Countrymusiikin juuret olivat Appalakeilla soitetuissa eurooppalaisperäisissä viulusävelmissä.[1] Countrymusiikki kehittyi hitaasti. Englannista, Ranskasta ja Irlannista saapuneet uudisasukkaat toivat Amerikkaan omat kansanmusiikkiperinteensä, jotka yhdistyivät Amerikassa afrikkalaisten orjien musiikkiperinteisiin, Tin Pan Alley -musiikkiin ja minstrel show -esityksiin. Ensimmäisenä countrylevytyksenä pidetään Fiddlin' John Carsonin kappaletta "The Little Old Log Cabin in the Lane", joka oli myös iso hitti. Radion tulon ja äänitysteknologian kehityksen myötä countrymuusikot pystyivät nauhoittamaan ja myymään musiikkiaan 1920-luvulla, ja tyylin suosio levisi koko maahan. Nimensä countrymusiikki sai vasta 1940-luvulla.[2]
Tyylien kehitystä
Jimmie Rodgersia on kutsuttu "countryn isäksi". Hänen levytyksensä vuosina 1927–1933 tekivät hänestä countryn ensimmäisen johtavan äänen, ja hänen singlensä "Blue Yodel #1" oli countryn ensimmäinen miljoonan myynyt single.[3] Carter Family aloitti levytysuransa myös 1927, ja se oli countryn ensimmäinen suosittu lauluyhtye. Yhtye jatkoi levyttämistä vaihtuvilla kokoonpanoilla useiden vuosikymmenien ajan.[3]
Western swing -tyyli kehittyi Teksasissa ja Keskilännessä 1920-luvun lopulla, ja tyylin suosio oli huipussaan 1940-luvun alussa. Tyylissä yhdistyivät big bandin pirteä puhallinsoundi ja New Orleansin jazz, blues ja dixieland. Rummut tekivät ensiesiintymisensä western swingissä, ja muita sen käyttämiä soittimia olivat saksofoni, piano ja steel-kitara. Tyylin tunnetuimpia edustajia oli Bob Wills.[3]
Cowboyt nousivat hyvin suosituiksi viihteessä 1930-luvulla. Countrylaulajat huomasivat tulevansa paremmin hyväksytyiksi Etelän ulkopuolella, kun he pukeuituvat cowboyvaatteisiin, kuten isoon stetsoniin. Tunnettuja cowboymusiikin esittäjiä elokuvissa ja televisiossa olivat Gene Autry, Roy Rogers ja Tex Ritter.[4]
Bluegrass on Bill Monroen tunnetuksi tekemä tyyli. Se perustuu vanhaan vuoristoseudun hillbilly-musiikkiin, jonka tausta on Britanniassa ja Länsi-Afrikassa. Monroen yhtyeessä Blue Grass Boys soittaneet Lester Flatt ja Earl Scruggs erkanivat omille menetyksekkäille urilleen 1949.[3]
Honky-tonk on countryn tyylilaji, joka tuli tunnetuksi 1941, kun Ernest Tubb julkaisi kappaleensa "Walking the Floor Over You". Hank Williams oli 1940-luvulla toinen tunnettu honky-tonk-laulaja.[3]
Grand Ole Opry
Nashvilleläisen radioaseman ylläpitämä elävän musiikin esityspaikka Grand Ole Opry perustettiin vuonna 1925, ja sieltä lähetetyt lauantai-illan konsertit toivat countryn tunnetuksi ja hälvensivät sen junttimaista mainetta. Oprya teki tunnetuksi countryn kuninkaaksikin kutsuttu Roy Acuff, joka esiintyi siellä säännöllisesti vuodesta 1938 lähtien.[5].
Country & Western
Varsinaisesti country and western -musiikin voidaan katsoa syntyneen 1940-luvulla Tennesseessä, jossa Appalakkien country-boogie ja Teksasin western swing kohtasivat. Country and westernin tunnusmerkkejä ovat alusta saakka olleet Fender Telecaster -sähkökitara ja sen tallamikrofonin tunnusomainen naukuva sointi, rytmikäs 2/4 tai 4/4 -tahtilaji, voimakas basso - joko pystybasso tai bassokitara - sekä laaja akustisten soitinten valikoima. Laulut ovat voimakkaasti melodisia, ja sanoitukset käsittelevät usein työväenluokkaisia aiheita.
Nashville-tyyli
Nashville-tyylin country on 1950-luvulla kehittynyt countryn sekä big band -jazzin ja swingin sekoitus. Nashville-tyyli toi countryyn runsaat orkesterit siloisen laulun taustalle. Tunnettuja laulajia olivat Eddy Arnold, Jim Reeves ja Jim Ed Brown.[3]
Bakersfield-tyyli
Bakersfield-tyyli kehittyi 1950-luvun puolivälissä Kalifornian Bakersfieldin honky-tonk-baareissa. Se oli rosoisempaa kuin Nashville-tyyli ja otti vaikutteita rock and rollista ja rockabillysta, kuten äänekkäät kitarat ja rummut. Tunnetuimpia esiintyjiä olivat Buck Owens, Merle Haggard ja Webb Pierce.[3]
Country rock
Country rock on 1960-luvun loppupuolella syntynyt rockmusiikin tyyli, jossa rockmuusikot alkoivat käyttää countrymusiikkivaikutteita ja soittivat enimmäkseen akustisesti. Tyylin tunnetuimpia edustajia olivat Bob Dylan, The Byrds, Buffalo Springfield, Neil Young, Linda Ronstadt ja Eagles. Country rockista kehittyi rankempi southern rock, ja osa artisteista siirtyi soft rockiin.[6]
Outlaw-country
Outlaw-tyyli kehittyi vastavetona Nashvillen periaatteettomuudelle 1970-luvun puolivälissä. Outlaw-laulajat kuten Willie Nelson, Waylon Jennings, Merle Haggard ja David Allan Coe luopuivat puvuistaan, kasvattivat pitkän tukan ja lauloivat mistä huvitti ja miten huvitti.[3] Musiikkiin he hakivat miehekästä katu-uskottavuutta äänen karheudesta. Yhtyeen koko pieneni: mies ja kitara oli jälleen hyvä yhdistelmä. Outlaw-countryn tunnusmerkkejä ovat nopea rytmi, voimakas komppikitara ja hyvin kantaa ottavat tai maanläheiset sanoitukset. Outlaw-countryssa käytetään usein Johnny Cashin kehittämää boom-chika -komppaustyyliä, jossa bassokieliltä soitetaan peukalolla ja etusormella melodiaa ja muilla sormilla yläkieliltä sointuja, usein kaksi sivuiskua per tahti.
Crossover
1970-luvun lopulla tuli suosituksi country, joka hämärsi rajoja popiin. Elokuva Kaupunkicowboy sekä laulajat kuten Johnny Dee, Dolly Parton ja Mickey Gilley tulivat suosituiksi niin country- kuin poplistoillakin. Muita tämän tyylin kautta suosioon nousseita esiintyjiä olivat Alabama, George Strait, Reba McEntire ja Steve Wariner.[3]
Nykycountry
Vuodesta 1989 alkaen uudenlaiset countrylaulajat kuten Garth Brooks, Clint Black, Alan Jackson, Travis Tritt ja Dwight Yoakam ovat tuoneet countryyn nuorekkaita rock-vaikutteita.[3]
Garth Brooksin Double Live (1998) oli vuoteen 2014 mennessä Yhdysvaltain kaikkien aikojen seitsemänneksi myydyin albumi, ja Shania Twainin Come On Over (1997) kahdeksanneksi myydyin. Kummallakin laulajalla on monta muutakin yli 10 miljoonaa kappaletta myynyttä albumia.[7]
Country on nykyään suosituin Yhdysvaltojen radiokanavilla soitettu musiikkityyli.[8]
Tunnettuja esiintyjiä
Billboardin (joulukuussa 2015) mukaan kaksikymmentä nykyajan suurinta countryartistia ovat suurimmasta alkaen: Merle Haggard, Johnny Cash, Willie Nelson, Hank Williams, Dolly Parton, George Jones, Waylon Jennings, George Strait, Loretta Lynn, Garth Brooks, Buck Owens, Reba McEntire, Kenny Chesney, Charley Pride, Shania Twain, Conway Twitty, Alabama, Taylor Swift, Tammy Wynette ja Patsy Cline.[9] About.com-sivuston (lokakuussa 2015) kaikkien aikojen top-20:ssä ovat myös Jimmie Rodgers, Bill Monroe, Carter Family, Bob Wills, Kitty Wells, Lefty Frizzell, Ray Price ja Eddy Arnold.[10]
Countryn kunniagalleriaan Nashvillessa on vuodesta 1961 alkaen nimitetty vuosittain kolme artistia.[11]
Country-musiikki Suomessa
On sanottu, että Suomen ensimmäinen country-levytys olisi Tapio Rautavaaran käännösversio Johnny Cashin kappaleesta I Walk the Line, jonka Rautavaara levytti vuonna 1962 nimellä Yölinjalla, joskin hänen tammikuussa 1961 levyttämänsä Kohti Alaska oli myös country-kappale, mutta ei menestynyt yhtä hyvin. Jussi Raittisen mukaan Rautavaara vain mukaili Cashin melodiaa, mutta olennaisesti kyseessä olisi eri melodia. Pitkän kiistelyn jälkeen Teosto kuitenkin merkitsi vuonna 2008 kappaleen Cashin nimiin. Rautavaara levytti vuosina 1960–62 kymmenisen country-kappaletta. Hän levytti vielä vuonna 1970 Cashin legendaarisen kappaleen San Quentin nimellä Kiven sisällä sekä 1976 kappaleen Korttipakka (‘Deck of Cards’), josta tuli yksi hänen tavaramerkeistään.[12]
Tunnettuja suomalaisia kantriartisteja ovat Esa Niemitalo, Jarno Sarjanen, Jukka Raitanen ja Tarja Merivirta, kantriyhtyeitä Country Express, Vanha Isäntä, Freud Marx Engels & Jung ja Huojuva lato. Suomalaisista muusikoista countrya ovat levyttäneet myös Kari Tapio, Matti Esko, J. Karjalainen, Mikko Alatalo ja Jussi Raittinen.
Katso myös
Lähteet
- Roughstock's History of Country Music. The Beginnings. roughstock.com. Arkistoitu 25.6.2007. Viitattu 23.6.2007. (englanniksi)
- Robert Silva: Early Country Music About.com. Viitattu 23.2.2016.
- Sean Dooley: The History of Country Music About.com. 18.12.2014. Viitattu 23.2.2016.
- Robert Silva: Cowboy Country Music About.com. Viitattu 23.2.2016.
- Roughstock's History of Country Music. Acuff & The Grand Ole Opry. roughstock.com. Arkistoitu 25.6.2007. Viitattu 23.6.2007. (englanniksi)
- Robert Fontenot: What is Country Rock? About.com. 26.10.2015. Viitattu 23.2.2016.
- The Recording Industry Association of America's Top-Selling Albums of All Time, Infoplease.com
- Roughstock's History of Country Music. Garth & New Country. roughstock.com. Arkistoitu 29.1.2009. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
- toimitus: The 30 Greatest Country Artists of the Modern Era Billboard. 12.11.2015. Viitattu 24.2.2016.
- Shelly Fabian: Top 100 Country Singers of All Time 31.10.2015. About.com. Viitattu 24.2.2016.
- Clint Brownfield: 13 Secrets About the Country Music Hall of Fame That Every Country Music Fan Should Know Reader's Digest. Viitattu 4.9.2019.
- Mari Koppinen: Kantri-Tapsa lauloi tarinat kuin Johnny Cash. Sata vuotta sitten syntynyt Tapio Rautavaara kuului Suomi-countryn esitaistelijoihin. Helsingin Sanomat, 8.3.2015, s. C 17. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 24.4.2019.