Kantavaakuna

Kantavaakunat ovat saksalaisen kielialueen vanhimman aatelin (Uradel) muinaisaateliston vaakunoita ajalta ennen varsinaisen heraldiikan yleistystä käyttöä. Vaakunat ovat ikivanhoja ennen 1400-luvun silloisen merkittävien aatelissukujen vaakunoita. Aateliselle ominaisen kilven muodostaa kilpi, sen yläpuolelle sijoitettu patakypärä. Vaakunoihin on vaihdettu kypärä, joka nykyisin vakiintuneen saksalais-pohjoismaisen käytännön mukaan sopii kaikille aatelisille ei ainoastaan vain niiden sukunsa vanhimmille, vaakunat luokitellaankin usein jalosukuisten eli vähintään vapaaherran tai paronin arvoisiksi vaakunoiksi.

Jäljennös vuoden 1900l-luvun saksalaisesta lehdestä, uradel vaakunoista jonka otsikkona on (saksaksi) Mittheilungen an die Mitglieder des Geschlechtsverbandes des zum fränkischen, Uradel gehörigen Geschlechtes Derer von Eberstein vom "Eberstein" auf der Rhön.

Terminologia

Kantavaakunan termi (saksaksi Uradel) on termi joka on otettu käyttöön saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin perheisiin jotka olivat jalosukuisten (vapaaherran tai paronisukuisten) jälkeläisiä ja peräisin ennen 1400-luvulta vuoteen 1100-luvulle, Uradel termillä viitataan Pohjoiseurooppalaisten ritarisukujen aatelistoon jotka ovat jalosukuisen syntyperää ennen vuoden 1400-luvulta, kirjassa kerrotaan aateliskirjeiden lähettämisestä sekä niiden myöntöpäivistä.

Uradel venäläinen aatelisto , venäläinen muinainen aatelisto, adjektiivi uradelig tai uradlig) on termi, joka otettiin käyttöön Saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin tai niiden perheisiin jotka olivat jalosukuisia peräisin 1400-luvulta tai aikaisemmin.

Katso myös
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.