Kantakirjakonsulentti

Kantakirjakonsulentti oli aiemmin Suomessa hevoskasvatuksen neuvonta- ja valvontaviranomainen.

Konsulentti 1920-luvun Suomessa

Valtion palveluksessa oli viisi kantakirjakonsulenttia hevoshoidon edistämistä ja hevosjalostustyön valvomista varten. Suomi oli jaettu konsulenttien kesken viiteen piiriin.[1]

Kantakirjakonsulenttien tehtävät

Kantakirjakonsulenttien tehtäviin kuului:[L 1]

  1. toimia asianomaisten lautakuntien varapuheenjohtajana valtion toimeenpanemissa ja konsulentin piiriin kuuluvissa yleisissä orinäyttelyissä, kantakirjaanottotilaisuuksissa ja kilpa-ajoissa;
  2. toimia asianomaisten lautakuntien puheenjohtajana hevosjalostusliittojen hänen piirissään toimeenpanemissa kantakirjanäyttelyissä ja kantakirjaanottotilaisuuksissa;
  3. toimia tammakantakirjanpitäjänä piirissään sekä vuosittain lähettää maataloushallitukselle täydelliset luettelot vuoden kuluessa hänen piirissään kantakirjaan merkityistä tammoista sekä muita tietoja;
  4. vuosittain, ennen helmikuun loppua, antaa maataloushallitukselle kertomus toiminnastaan edellisenä vuonna;
  5. suorittaa maataloushallituksen hänelle antamat tehtävät; sekä
  6. olla läsnä piirinsä hevosjalostusliittojen vuosikokouksissa, avustaa liittoja ja niihin kuuluvia yhdistyksiä näiden toiminnassa, pitää esitelmiä sekä antaa yksityisten tilauksesta neuvoja siitoseläinten valinnassa ja muissa hevoshoitoon kuuluvissa asioissa.

Katso myös

Lähteet
  1. Hakkila, Esko (toim.): ”Konsulentti”, Lakiasiain käsikirja, s. 393. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.

    Lakiviitteet
    1. Asetus kantakirjakonsulenttien asettamisesta (5.7.1918)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.