Pohjoismainen kansanvene

1930-luvulla suurin osa purjeveneistä oli erilaisten mittasääntöjen mukaan rakennettuja konstruktioluokkaveneitä, yksin kappalein suunniteltuja, hyvistä materiaaleista veistettyjä ja yleensä kalliita. Olemassa olevat yksityyppiluokat, kuten suomalainen Hai ja norjalainen Louhi olivat verraten kapeita ja ahtaita veneitä. Pohjoismainen purjehtijaliitto ryhtyikin kehittämään ajatusta "kansanveneestä", edullisesta yhteispohjoismaisesta yksityyppiluokasta joka toisi purjehduksen useamman ihmisen ulottuville. Etenkin ruotsalainen laivanvarustaja Sven Salén ajoi kansanvene-konseptia voimakkaasti. Vuonna 1941 julistettiin suunnittelukilpailu jonka tarkoituksena oli tuottaa edullinen ja helposti rakennettava mutta merikelpoinen vene. Miehistön tulisi olla 3–4 henkeä, materiaaleina pääasiassa pohjoismaisia puulajeja, köli valettaisiin raudasta.[1] Kilpailulautakuntaan kuului ruotsalaisia, tanskalaisia ja suomalaisia purjehdusvaikuttajia ja suunnittelijoita.

Kilpailuun tuli kaikkiaan 59 ehdotusta, mutta yhtään niistä ei suoraan valittu kilpailun voittajaksi. Veneen suunnitteluhistoria on tämän jälkeen hiukan epäselvä. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulleiden tanskalaisen Knud Olsenin ja ruotsalaisen Jac M. Iversenin ehdotuksista oli tarkoitus kerätä niiden parhaat puolet piirustuksiin jotka julkaistaisiin Pohjoismaisen purjehtijaliiton nimissä. Sven Salén kuitenkin ilmeisesti omin päin vei piirustukset insinööri Tord Sundénille jonka allekirjoitus lopullisissa, marraskuussa 1941 julkaistuissa piirustuksissa oli.[2]

Kiistellystä alustaan huolimatta kansanveneestä tuli heti erittäin suosittu. Vuoden 1941 loppuun mennessä tilattiin jo 70 venettä, vaikkei yhtään venettä ollut vielä edes saatu vesille kokeiltavaksi. Ensimmäisen veneen valmistuttua huhtikuussa 1942 sen todettiin täyttävän tai ylittävän odotukset, ja suosio oli taattu. Kymmenen vuoden kuluttua Ruotsissa oli rakennettu jo 400 venettä [1] ja Suomessakin noin 100 huolimatta sodanjälkeisen ajan niukkuudesta. Veneestä tuli suosittu myös Tanskassa ja Saksassa. Myös Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on kansanvenelaivueita. Kaiken kaikkiaan kansanveneitä on maailmanlaajuisesti rakennettu noin 4000 kappaletta. Suomessa on rekisteröity yli 350 venettä. Suomalainen luokkaliitto perustettiin 1961 ja ensimmäiset SM-kisat pidettiin 1967. Kansanveneillä kilpaillaan edelleen aktiivisesti, SM-kisat järjestetään vuosittain ja etenkin Viaporin Tuoppiin osallistuu yleensä suuri määrä folkkareita.

Lujitemuovinen ja puinen kansanvene

Venettä on aikojen saatossa myös kehitetty. Lujitemuovi sallittiin runkomateriaaliksi 1976. Muoviset ja puiset kansanveneet kilpailevat yhdessä. Alumiinimastot sallittiin vuonna 2000. Kansanvene on tunnettu hyvästä merikelpoisuudestaan ja sillä on mm. suoritettu maailmanympäripurjehdus. [3]

Kansanveneestä on olemassa monta erilaista jatkokehitelmää joista esimerkkejä ovat:

• IF-vene on Tord Sundénin vuonna 1967 kehittämä lasikuiturunkoinen versio, jossa on alkuperäisestä poiketen sileät kyljet. Alun perin luokan nimeksi piti tulla International Folkboat mutta sen katsottiin sekoittuvan liian helposti alkuperäiseen kansanveneeseen, joten nimeksi vakiintui lyhenne IF. Veneitä on rakennettu melkein 4000 kappaletta.

• GT-Kryssare on Suomessa suunniteltu, hiukan kansanveneestä pidennetty ja korotettu lasikuiturunkoinen matkavene. GT-Kryssareita on tehty itse rakentamalla, ja niitä valmisti myös Siltala Yachts -veneveistämö.

• Päijännefolkkari PF on Suomessa rakennettu tasasaumainen kansanveneen muunnos. Päijännefolkkarit on yleensä tehty itse rakentamalla, joko viilusta diagonaalilaminoimalla tai ohuesta vanerista. Päijännefolkkareita on valmistettu myös lasikuiturunkoisina.

Kaikkia yllä mainittuja kansanveneen variaatioita löytyy myös sisämoottorilla varustettuna.

• Nordic Folkboat International Association, kansainvälinen luokkaliitto
• Suomen Kansanveneliitto