Kansan mujahedin -järjestö

Kansan mujahedinin perusti joukko Teheranin yliopiston opiskelijoita vuonna 1965.[2] Se erkani vuonna 1961 perustetusta Iranin vapautusliikkeestä (LMI), syrjäytetyn pääministeri Mohammed Mossadeqin kannattajien perustamasta maltillisemmasta oppositiopuolueesta, joka vaati demokratiaa ja Iranin taloudellista itsenäisyyttä šaahia tukeneista länsimaista. MEK:n perustajat näkivät aseellisen taistelun ainoana keinona näiden tavoitteiden saavuttamiseen.[8] MEK alkoi toimia julkisesti vuonna 1971, jolloin šaahin hallinto alkoi tukahduttaa sitä. Sen johtajia teloitettiin ja vangittiin.[1] MEK surmasi Iranissa olleita yhdysvaltalaisia sotilaita ja siviilejä vuosina 1973, 1975 ja 1976 suoritetuissa iskuissa.[2]

MEK tuki aluksi vuoden 1979 Iranin vallankumousta, jonka yhteydessä sen johtajat vapautuivat vankeudesta ja palasivat politiikkaan. MEK kuitenkin kääntyi pian ajatollah Khomeinin johtamaa uutta islamilaista hallintoa vastaan. Khomeinin hallinto tukahdutti MEK:n julkisen toiminnan Iranissa sen järjestettyä suuria joukkomielenosoituksia vuonna 1981. Järjestö vastasi Iranin valtiojohtoon kohdistetuilla pommi-iskuilla, joissa kuolivat muun muassa ylituomari ajatollah Beheshti, Iranin presidentti Mohammad Ali Rajai ja pääministeri Mohammad Javad Bahonar.[1][2]

Vuonna 1967 MEK:n jäseneksi liittynyt Massoud Rajavi oli kohonnut järjestön johtajaksi Iranin vallankumouksen jälkeen. Vuoden 1981 tapahtumien myötä MEK:n johto siirtyi maanpakoon Ranskaan ja perusti itselleen päämajan Pariisin lähelle, mutta sille jäi Iraniin maanalainen verkosto.[2][1] Samana vuonna MEK:n johtaja Massoud Rajavi perusti yhdessä maanpakoon lähteneen entisen Iranin presidentin Abolhassan Banisadrin kanssa Iranin vastarinnan kattojärjestöksi Iranin kansallisen vastarintaneuvoston.[2] Se valitsi vuonna 1993 Massoud Rajavin puolison Maryam Rajavin ”Iranin tulevaksi väliaikaiseksi presidentiksi”.[1]

MEK:n aseellisen siiven NLA:n taistelijoita 1980-luvulla.

Ranskan tunnustettua Iranin islamilaisen tasavallan vuonna 1986 MEK siirsi päämajansa Irakiin.[6] Siellä MEK:n aseellinen siipi järjestäytyi vuonna 1987 Massoud Rajavin johtamaksi Kansalliseksi vapautusarmeijaksi (NLA).[1] Se oli hyvissä väleissä Irakin diktaattori Saddam Husseinin hallinnon kanssa, jolta se sai rahoitusta ja aseita. Sen jäsenet jopa taistelivat Irakin–Iranin sodassa Irakin puolella. Tämän vuoksi monet iranilaiset alkoivat pitää heitä maanpettureina.[1][2][8] MEK:n ja NLA:n keskuksena Irakissa toimi Bagdadin lähelle perustettu Ashrafin leiri. Aivan Irakin–Iranin sodan lopussa MEK suoritti heinäkuussa 1988 Iranin alueelle suuren hyökkäyksen, jonka oli Rajavin mukaan tarkoitus nostattaa vallankumous Iranissa. Yli tuhat MEK:n jäsentä kuoli tuhoontuomitussa operaatiossa ja moninkertainen määrä Khomeinin hallinnon sen seurauksena määräämissä poliittisten vankien joukkoteloituksissa.[8]

MEK avusti Irakin turvallisuusjoukkoja kurdien kansannousun kukistamisessa ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen vuonna 1991 ja šiiojen levottomuuksien kukistamisessa vuonna 1999[10]. MEK on kiistänyt osuutensa näihin tapahtumiin.[8] MEK:n aseellinen siipi teki koko 1990-luvun ajan pieniä hyökkäyksiä Irakista rajan yli Iranin puolelle sekä Iranin lähetystöihin ulkomailla kohdistuneita iskuja ja Iranin johtoon kohdistuneita salamurhia. Iskut rajalla vilkastuivat vuosina 2000–2001, mutta lakkasivat sen jälkeen.[1][2] Iran tulitti vuonna 2001 MEK:n leirejä kymmenillä Scud-ohjuksilla.[11] Vuonna 2001 Yhdysvaltain, Britannian ja Saksan viranomaiset paljastivat MEK:n syyllistyneen rahanpesuun.[2]

Eräiden MEK:n entisten jäsenien mukaan Massoud Rajavi hallitsi Ashrafin leiriä hyvin mielivaltaisesti, piti muita jäseniä vuosien ajan eristettyinä ulkomaailmasta ja hankkiutui eroon toisinajattelijoista. Väitetysti hän myös vaati kaikkia leirillä olleita MEK:n naisjäseniä ryhtymään seksisuhteeseen hänen kanssaan ja osa naisista pakkosteriloitiin.[8][4]

Yhdysvaltojen johtaman liittouman hyökätessä vuonna 2003 Irakiin MEK julistautui puolueettomaksi ja sen Irakissa olleet joukot solmivat 15. huhtikuuta 2003 tulitauon Yhdysvaltain armeijan kanssa. Liittouman joukot riisuivat Irakissa olleet NLA:n joukot aseista ja keskittivät ne Ashrafin leirille.[2] Järjestö luovutti Yhdysvaltain armeijalle satoja panssariajoneuvoja ja tykkejä sekä muuta aseistusta.[12] Massoud Rajavi katosi Irakin sodan alettua, ja hänen epäillään kuolleen. Liikettä on sen jälkeen johtanut Maryam Rajavi yksin.[1][2] Saddam Husseinin kukistumisen myötä MEK menetti tärkeimmän tukijansa, joten se alkoi Maryam Rajavin johdolla tavoitella hyväksyntää länsimaissa, pyrkiä eroon maineestaan terroristijärjestönä ja lähentyä Yhdysvaltoja.[8]

Yhdysvallat suojeli MEK:n jäseniä Ashrafin leirillä, antaen vuosien 2004–2009 aikana suojellun henkilön statuksen heistä 3 800:lle.[2] Yhdysvaltain suojelun päätyttyä Irakin hallitus aloitti toimet heitä vastaan.[12] Irakilainen tuomioistuin antoi vuonna 2010 pidätysmääräyksen Massoud ja Maryam Rajavista sekä 37:stä muusta MEK:n johtajasta, joita epäillään rikoksista ihmisyyttä vastaan liittyen vuoden 1991 kansannousujen väkivaltaiseen tukahduttamiseen.[13] Irakin armeija teki 8. huhtikuuta 2011 aseistetun iskun Ashrafin leiriin. YK:n edustajan mukaan iskussa kuoli 34 henkeä. Iran ylisti Irakia hyökkäyksestä.[14] YK:n pakolaisjärjestön esitettyä huolensa leirillä olijoiden turvallisuudesta Yhdysvallat järjesti vuoteen 2013 mennessä useimmille heistä turvapaikan muista maista.[2]

Järjestön nykyinen johtaja Maryam Rajavi vuonna 2014.

MEK:n Iranissa toimivalla organisaatiolla oli tärkeä osuus Iranin salaisen ydinohjelman paljastamisessa ulkomaailmalle.[2] Todistamattomien väitteiden mukaan se olisi suorittanut vuosina 2007–2012 tapahtuneet iranilaisten ydintutkijoiden salamurhat Israelin tiedustelupalvelu Mossadin suunnitelman pohjalta. Maryam Rajavin mukaan järjestö on kuitenkin luopunut aiemmista väkivaltaisista toimintatavoistaan. Järjestön arvellaan nykyään saavan merkittävän osan rahoituksestaan Saudi-Arabialta, minkä se itse kiistää.[8]

Kesäkuussa 2003 Ranskan viranomaiset tekivät ratsian MEK:n Pariisin-päämajaan, koska järjestöä epäiltiin terrorismista. Pidätetty Maryam Rajavi vapautettiin takuita vastaan, mutta Ranska takavarikoi miljoonien arvosta järjestön varoja.[1] Myöhemmin Euroopan unionin neuvosto päätti jäädyttää MEK:n varat terrorismin vastustamisen nimissä, mutta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin mitätöi päätöksen toistuvasti joulukuussa 2006 sekä loka- ja joulukuussa 2008, koska sille ei pystytty esittämään tuomioistuinta vakuuttanutta perustelua.[15][16]

MEK on pyrkinyt rauhanomaiseksi Iranin hallinnon oppositioliikkeeksi ja saavuttanut laajalla lobbauksella monien poliitikkojen tuen. Muun muassa Suomen silloinen ulkoministeri Alexander Stubb on luonnehtinut järjestöä Iranin hallintoa kritisoivaksi ihmisoikeusjärjestöksi.[17] Euroopan parlamentissa konservatiiviryhmän Piia-Noora Kauppi toimi avoimesti ryhmän puolesta.[18][19][20]

Vuosina 2014 ja 2016 Yhdysvallat auttoi evakuoimaan Irakissa olleet MEK:n 2 700 jäsentä Albaniaan. Järjestö osti Luoteis-Albaniasta 34 hehtaarin maa-alueen, jolle se on rakennuttanut linnoitusta muistuttavan nykyisen päämajansa.[8]