Kansallissosialismi ja okkultismi

Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries.

Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa. Koska natseja ohjailleen salaisen tahon olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan[1], Goodrick-Clarke ja saksalainen historioitsija Michael Rißmann ovat kuvailleet lajityyppiä näennäishistoriaksi. Okkultismin ja pakanuuden vaikutuksesta kansallissosialismiin on kuitenkin tehty myös akateemista tutkimusta, ja aihepiiri kuuluu kansallissosialismin uskonnollisesta puolesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun.

Natsiokkultismi populaarikulttuurissa

Populaarikulttuurissa videopeli Wolfenstein 3D ja sen jatko-osat, erityisesti Return to Castle Wolfenstein, käsittelevät läheisesti natsi-Saksan ja okkultismin välistä yhteyttä toisen maailmansodan aikaan. Jälkimmäisen kantava teema on, että natsit olisivat etsineet paranormaaleista ilmiöistä asetta voittaakseen sodan.

Natsit ja okkultismi yhdistyvät myös juutalaisen Steven Spielbergin ohjaamissa Indiana Jones -elokuvissa Kadonneen aarteen metsästäjät ja tämän jatko-osassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Ensimmäisessä elokuvassa natsit jahtaavat liitonarkkua ja jälkimmäisessä Graalin maljaa esineiden oletettujen taikavoimien takia.

Yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija Mike Mignola on luonut sarjakuvan Hellboy, jossa okkultistinatseilla on iso rooli nimisankarin vastustajina. Natseja esiintyy myös kyseiseen sarjakuvaan pohjautuvassa elokuvasovituksessa, joka sai ensi-iltansa vuonna 2004. Elokuvassa nimiroolia esittää Ron Perlman.

Katso myös

Lähteet
  1. Goodrick-Clarke 1985, s. 218.

    Kirjallisuutta
    • Lacoue-Labarthe, Philippe & Nancy, Jean-Luc: Natsimyytti. (Le mythe nazi, 1991.) Suomentaneet Merja Hintsa ja Janne Porttikivi. Helsinki: Tutkijaliitto, 2002. ISBN 952-5169-17-0.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.