Kansallinen rukousaamiainen

Rukousaamiaisen perinteen aloitti norjalainen maahanmuuttaja Abraham Vereide, joka toimi metodistipappina Seattlessa. Vereide järjesti yhdessä poliitikkojen ja liikemiesten kanssa keskustelua ja rukoilua sisältäneitä tapaamisia. Tilaisuudet järjestettiin aamuisin, jolloin ne häiritsivät vähiten työ- ja perhe-elämää. Tapahtuma levisi myös Chicagoon ja Illinoisin. Vuonna 1942 Vereide muutti Washingtoniin, jossa hän järjesti rukousaamiaisia edustajainhuoneen ja senaatin jäsenten kanssa.[2]

Vuonna 1953 Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower osallistui rukousaamiaiselle senaattori Frank Carlsonin kutsumana ja evankelista Billy Grahamin suostuttelemana. Esisenhowerin on kerrottu nauttineen tilaisuudesta ja yllättyneen osallistujien suuresta määrästä. Vuodesta 1953 lähtien Yhdysvaltain presidentti on osallistunut vuosittain tapahtumaan. Presidentin osallistumisen kautta rukousaamiaiset liittävät yhteen kongressin molemmat kamarit ja presidentin. Vuoteen 1970 asti tapahtumaa kutsuttiin presidentin rukousaamiaiseksi. Nykyään tapahtuma on kasvanut usean päivän mittaiseksi, useita tilaisuuksia sisältäväksi tapahtumaksi.[2]

Rukousaamiainen järjestetään Washingtonin Hilton-hotellissa. Rukousaamiaiselle osallistuu yli 3000 poliittista, uskonnollista ja talouselämän vaikuttajaa noin 140 maasta. Tapahtuma muodostuu varsinaisen rukousaamiaisen lisäksi useista lounaiden ja päivällisten yhteydessä käytävistä tapaamisista. Rukousaamiainen järjestetään "kristillisessä hengessä", mutta paikalle on kutsuttu myös muiden uskontojen ja uskonnottomia edustajia.[2] Lisäksi tapahtumaan on osallistunut Washingtonissa vaikuttavia diplomaatteja sekä sotilasjohtajia.[3] Euroopasta kutsuttuna on ollut yleensä konservatiivipuolueiden edustajia, muun muassa europarlamentaarikkoja.

Päätapahtuma on torstaiaamun suuri rukousaamiainen, jossa on yleensä kaksi puhujaa: Yhdysvaltain presidentti sekä yllätyspuhuja, jonka henkilöllisyyttä ei paljasteta etukäteen. Yllätyspuhujia ovat olleet muun muassa äiti Teresa, muusikko Bono ja Britannian entinen pääministeri Tony Blair. Kansallisen rukousaamiaisen isäntänä toimii Yhdysvaltain kongressi, ja sen järjestelyistä vastaa konservatiivinen kristillinen The Fellowship Foundation -järjestö.[3][2] Päätapahtuman lisäksi rukousaamiainen sisältää muuta ohjelmaa useampana päivänä. Tapahtumissa vaikuttajat voivat verkostoitua toisiinsa.[4]

Suomalaisista poliitikoista rukousaamiaiselle ovat osallistuneet muun muassa Päivi Räsänen, Eija-Riitta Korhola, Sari Essayah, Toimi Kankaanniemi, Timo Soini, Laura Huhtasaari ja Antero Laukkanen.[5][6] Myös presidentti Martti Ahtisaari oli kutsuttujen joukossa vuonna 2011, mutta hän jäi pois kiireisiinsä vedoten.[7]

Rukousaamisia ovat Yhdysvalloissa kritisoineet muun muassa maalliset ja liberaalit tahot, jotka vaativat kirkon ja valtion pitämistä erillään. Osa vastustaa tilaisuuden järjestäjää, jota ne pitävät fundamentalistiryhmänä. Osa haluaisi lopettaa tapahtuman kokonaisuudessaan ainakin nykyisessä muodossaan.[2] Esimerkiksi vuonna 2010 järjestäjää vastustanut Citizens for Responsibility and Ethics in Washington (CREW)-ryhmä vaati kirjeessään presidentti Barack Obamaa ja kongressin jäseniä jäämään pois rukousaamiaiselta, jonka järjestäjää se kuvaili ”salamyhkäiseksi” ja ”kultinomaiseksi ryhmäksi”. Valkoinen talo ei vastannut CREW:n kirjeeseen ja Obama osallistui tapahtumaan.[8] Rukousaamiaisen järjestäjäorganisaatiota on syytetty, että sillä olisi yhteyksiä Ugandan lainsäädäntöön, joka vaatii homoseksuaalien vangitsemista ja teloittamista.[9][3] Freedom of Religion-säätiön mukaan maan korkeimpien viranhaltijoiden osallistuminen rukousaamiaiselle antaa vaikutelman, että Yhdysvaltain hallitus tukee tietyn uskonnon tiettyä suuntausta.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansallinen rukousaamiainen Wikimedia Commonsissa