Kansalaisjärjestö

Kansalaisjärjestö on kansalaisia yhteen kokoava, hallituksista riippumaton järjestö. Useimmat kansalaisjärjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden rahoitus ainakin osaksi saadaan yksityiseltä sektorilta tai julkiselta sektorilta. Kansalaisjärjestöt ovat kansalaisyhteiskunnan julkista keskustelua vaalivassa keskiössä. Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat pääsääntöisesti yhdistyspohjaisesti toimivia järjestöjä. Yhä useammin ne vaikuttavat myös kansainvälisesti. Keskeisin osa suomalaista kansalaistoimintaa tehdään kansalaisjärjestöissä.

Kansalaisten ihmisoikeusjärjestön toimisto Yhdysvalloissa.

Termi kansalaisjärjestö vastaa englanninkielistä ilmausta non-governmental organization (lyh. NGO), joka sai alkunsa YK:n peruskirjan 10. luvun artiklan 71 antamasta mahdollisuudesta pyytää lausuntoja jäsenvaltioista ja niiden hallituksista riippumattomilta järjestöiltä. YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksytty maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 21 tunnusti kansalaisjärjestöjen elintärkeän roolin kestävässä kehityksessä.

Kansalaisjärjestöillä voi olla mitä moninaisimpia tarkoitusperiä. Yhdistysten ja järjestöjen jäsenet pyrkivät edistämään yhteisiä tavoitteita tai arvoja. Päämäärät saattavat olla esimerkiksi poliittisia tai sosiaalisia. Myös toimintamuodot vaihtelevat: jotkin kansalaisjärjestöt keskittyvät vaikuttamaan päätöksentekijöihin tai yksityisiin kuluttajiin, kun toiset esimerkiksi jakavat ruokaa puutteenalaisille tai tekevät kehitysyhteistyötä.

Osa kansalaisjärjestöistä suhtautuu avoimen kriittisesti viralliseen politiikkaan tai yhteiskunnan perusrakenteisiin ja arvostuksiin. Ne pyrkivät vaikuttamaan sekä yleiseen mielipiteeseen että poliittiseen päätöksentekoon näitä yhteiskunnallisia rakenteita muuttaakseen. Kansalaisjärjestöt pyrkivät valvomaan, että kansalaisten ääni kuuluu päätöksenteossa. Joidenkin kansalaisjärjestöjen suhteet talouselämään ja hallituksiin voivat kärjistyä tasolle, jolla tapahtuu suoranaisia yhteenottoja.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt

Suomalaiset kansalaisjärjestöt ovat pääsääntöisesti yhdistyspohjaisesti toimivia järjestöjä.[1] Suomalaisten kansalaisjärjestöjen tehtäväkenttä on laaja-alainen, ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä kansalaisjärjestötoiminta on merkittävää. Kansalaisjärjestöt esimerkiksi käyvät huumeidenvastaista kampanjointia ja tekevät erilaista päihdetukityötä.

Suomalaiset ovat ahkeria järjestöihmisiä. Väkilukuun suhteutettuna yhdistyksiä on Suomessa todella paljon. Yhdistysrekisterissä on noin 135 000 yhdistystä, joista toimivia on noin 70 000. Valtakunnallisia liittoja on noin 1 000 ja piirijärjestöjä noin 3 000. Loput ovat paikallisia yhdistyksiä. Rekisteröimättömiä yhdistyksiä on noin 30 000.

Järjestöissä on yhteensä noin 15 miljoonaa henkilöjäsentä eli kolminkertaisesti Suomen väestömäärään verrattuna. Noin 75 % suomalaisista on elämänsä aikana jonkin yhdistyksen jäsen, noin kolmannes kuuluu jatkuvasti vähintään yhteen yhdistykseen ja 8 % useampaan kuin viiteen yhdistykseen.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt voidaan jakaa seuraavasti:

Osa järjestöistä tukee aatteellisesti valtion virallista linjaa enemmän tai vähemmän selvästi, mutta ei osallistu varsinaiseen päätöksentekoon tai päätösten toimeenpanoon. Esimerkiksi kansansivistysseuroilla, raittiusjärjestöillä tai maanpuolustusjärjestöillä on valtion kannalta myönteisiä päämääriä.

Esimerkkejä kansalaisjärjestöistä

Punainen Risti toimii kuten kansalaisjärjestö, mutta sen asema on määritelty kansainvälisin sopimuksin.

Uudet liikkeet

Uusista yhteiskunnallisista liikkeistä alettiin puhua 1960-luvulla. Niitä olivat ja ovat esimerkiksi rauhanliike, ympäristöliike, eläintensuojeluliike, naisliike ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajava liike. Uusien liikkeiden orientaatiota voidaan yleensä pitää ennemmin elämänlaatuun ja henkiseen tai kulttuuriseen hyvinvointiin pyrkivänä kuin aineelliseen tai sosiaaliseen edistykseen tähtäävänä.

Nykyään virkein ideologinen toiminta näyttää tapahtuvan kansalaisjärjestöjen ja löyhemmin organisoituneiden kansalaisliikkeiden piirissä. Ne saattavat keskittyä hyvinkin täsmällisiin asioihin. Kansalaisten toimintaa leimaa yhä enemmän tietynlainen dynaamisuus. Ihmiset haluavat vaikuttaa tehokkaasti ja täsmällisesti juuri heille tärkeisiin kysymyksiin.

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.