Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike on maailman suurin humanitaarinen liike. Sen muodostavat:

Liikkeen tunnuksia ovat "Geneven risti" ja Punainen Puolikuu.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen toimintaan osallistuu noin 97 miljoonaa jäsentä ja 20 miljoonaa aktiivista vapaaehtoista.[2] Yksin Punaisen Ristin katastrofiapu tavoittaa vuosittain yli 30 miljoonaa apua tarvitsevaa eri puolilla maailmaa.[3] Liikkeen tehtävänä on antaa apua kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille, välittämällä apua ihmiseltä ihmiselle. Punaisen Ristin seitsemän perusperiaatetta, jotka näkyvät sen kaikessa toiminnassa, ovat inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, yleismaailmallisuus ja ykseys.

Alun perin Punainen Risti toimi vain sodan uhrien auttamiseksi. Vähitellen 1900-luvun kuluessa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike alkoi antaa apua myös katastrofi- ja onnettomuustilanteissa. Useissa maissa Punainen Risti vastaa muun muassa veripalvelutoiminnasta, antaa ensiapukoulutusta, tekee kehitysyhteistyötä, harjoittaa valistustoimintaa ja ylläpitää auttamisvalmiutta.

Punaisen Ristin toiminta perustuu Geneven sopimuksiin, joissa määritellään esimerkiksi se, että kussakin valtiossa voi olla vain yksi joko Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kansallinen yhdistys.

Punaisen Ristin kansainvälinen komitea

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) kotipaikka on Genevessä. Siihen kuuluu 25 jäsentä, jotka ovat Sveitsin kansalaisia. Komitea nimittää uusia jäseniä, jos jäseniä eroaa tai kuolee. Komitea on perustettu 1863 sveitsiläisen liikemiehen ja humanistin Henri Dunantin aloitteesta, johon aihetta antoivat varsinkin kokemukset neljä vuotta aikaisemmin käydystä Solferinon taistelusta ja hänen kirjoittamansa kirja Solferinon muisto.

Komitea on saanut Nobelin rauhanpalkinnon 1917, 1944 ja IFRC:n kanssa 1963. ICRC on yksi harvoista kansainvälisesti tunnustetuista ei-valtiollisista organisaatioista. Sen asema perustuu Geneven sopimuksiin, jotka ovat yksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perusasiakirjoista ja joista käytetään usein myös nimitystä "sodan lait" (jus in bello).

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallisten yhdistysten liitto

Punaisen leijonan merkki.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC) perustettiin toukokuussa 1919 eri maihin perustettujen Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten kattojärjestöksi. Siihen kuuluvat kaikki eri maiden Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset. Suomen Punaisen Ristin kansallinen yhdistys perustettiin 7. toukokuuta 1877 haavoitettujen ja sairaiden sotilaiden hoitoa varten.

Eri maiden kansalliset yhdistykset järjestävät katastrofiapua, kehittävät paikallista auttamisvalmiutta, ylläpitävät veripalvelutoimintaa useissa maissa, huolehtivat pakolaisista, antavat ensiapukoulutusta sekä pyrkivät edistämään yleistä tietoisuutta kansainvälisistä humanitaarisista periaatteista. Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset käyttävät tunnuksenaan punaista "Geneven ristiä" valkoisella pohjalla. Ensimmäisen Geneven sopimuksen mukaan sairaanhoitoon tarkoitettuja ajoneuvoja ja rakennuksia vastaan hyökkääminen on kiellettyä.

Punainen kristalli.

Punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusten rinnalle järjestön viralliseksi tunnukseksi hyväksyttiin vuonna 2005 joulukuussa punaisen kristallin merkki. Merkin tarkoitus on olla uskontojen ja kulttuurien kannalta neutraali.[4]

Lähteet

  1. RCRC Movement IFRC. Viitattu 10/05/2015.
  2. IFRC: International Federation's volunteers section ifrc.org. Viitattu 23.8.2009.
  3. IFRC: What we do ifrc.org. Viitattu 23.8.2009.
  4. IFRC: Adopting the additional emblem ifrc.org. Viitattu 23.8.2009.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.