Kanne

Kanne on oikeusjutun toisen asianosaisen eli kantajan, asianomistajan tai virallisen syyttäjän tuomioistuimessa esittämä vaatimus toisen asianosaisen eli vastaajan tai syytetyn tuomitsemisesta. Kanteen osat ovat (kanne)peruste (lat. causa) ja (kanne)vaatimus (petitum), joista ilmenee oikeudenkäynnin tai muutoksenhaun syyt ja se, mitä pyydetään.[1][2]lähde tarkemmin?

Kanteen vireillepano Suomessa

Käräjäoikeudessa kanne saatetaan vireille riita-asioissa kirjallisella haastehakemuksella. Rikosjutuissa kannetta kutsutaan syytteeksi, ja sen nostaa virallinen syyttäjä tai asianomistaja myös haastehakemuksella. Vireillepano on tehtävä lain määräämän kanneajan kuluessa. Haettaessa alioikeuden tuomion muuttamista hovioikeudesta muutosta haluava tekee muutoksenhakukanteensa kirjelmällä.[1][2]

Tuomioistuimen pitää jättää kanne tutkimatta, jos kantaja ei kehotuksesta huolimatta korjaa puutteellista haastehakemusta tai jos tuomioistuin ei jostain muusta syystä voi asiaa tutkia.[3]

Kannemuodot

Riita-asioiden kanteet ryhmitellään kolmeen kannemuotoon:

  • Suorituskanne eli velvoittamiskanne tarkoittaa, että siinä vaaditaan oikeutta tuomitsemaan vastaajan suorittamaan tietty asia kantajalle eli asetetaan hänelle suoritusvelvollisuus. Vastaaja voidaan tuomita myös pidättymään jostakin (kieltokanne) tai hänet velvoitetaan sietämään jotakin.
  • Vahvistuskanteessa kantaja pyytää tuomioistuimen vahvistusta sille, että hänellä on subjektiivinen oikeus vastaajaan nähden. Tällöin on kyseessä oikeuden tai oikeussuhteen olemassaolo, sisältö tai laajuus. Kun kantajalla on jokin oikeus vastaajaan nähden, käytetään nimitystä positiivinen vahvistuskanne. Jos kantaja pyytää, ettei vastaajalla ole jotakin hänen väittämäänsä oikeutta, on kyseessä negatiivinen vahvistuskanne.
  • Muotoamiskanne eli konstitutiivinen kanne pyrkii jonkin olemassa olevan oikeussuhteen tai oikeudellisen tilan perustamiseen, täydentämiseen, rajoittamiseen tai kumoamiseen. Tällaisesta muotoamisesta on kyse esimerkiksi avioerossa.[1][2] Osapuolet tuomitaan avioeroon (hyväksymällä muotoamiskanne)lähde?.

Vastaavia kannemuotoja on hallintoriita-asioissa. Niissä esiintyy usein myös pyyntöjä jonkin toimen toteuttamiseksi. Rikosasioissa kanteen eli syytteen perusteena on lain rangaistavaksi määrittämä teko tai laiminlyönti. Syyttäjän esittämään syytteeseen sisältyy syytetyn vaatiminen tuomittavaksi rangaistukseen ja mahdollisesti myös vahingonkorvaukseen. Syytteeseen sisältyvä vaatimus konfiskaatiosta eli omaisuuden tai sen arvon menettämisestä valtiolle muistuttaa monessa suhteessa muotoamiskannetta.[1]

Muutoskielto

Kanteen muutoskielto tarkoittaa Suomessa riita-asioissa sitä, ettei kantaja saa esittää oikeudelle haasteesta poikkeavaa kannetta, ellei se perustu oikeudenkäynnin aikana hänen tietoonsa tulleeseen asiaan. On myös mahdollista vaatia korkoa tai esittää muunlainen sivuvaatimus, jos se liittyy olennaisesti alkuperäisen kanteen perusteeseen.[2][4][5]

Kanteisiin liittyviä termejä

Kanneaika

Kanneaika on määräaika vaatimuksen panemiseen vireille tuomioistuimessa. Mikäli lain määräämän ajan kuluessa kannetta ei panna vireille, kannevalta eli puhevalta asiassa menetetään. Tapahtuu siis oikeudenmenetys.[1]

Kannekaava

Kannekaava tarkoittaa tiettyihin kaavamaisiin sanoihin perustuvaa kannetta, jollaisia käytettiin hyvin muodollisissa oikeusprosesseissa. Tällaiset prosessit olivat tyypillisiä roomalaiselle ja germaaniselle oikeudelle. Myös Ruotsin keskiaikaiset oikeudenkäynnit olivat tarkkoihin muotoihin sidottuja, eikä asianosaisten sallittu muuttaa lausumiaan.[6]

Kannekirja

Kannekirja eli kannekirjelmä on oikeusistuimessa esitetty, kirjallisessa muodossa oleva kanne. Sen rinnakkaismuoto on suullinen kanne, jollaisia ei ole käytössä Suomen oikeusjärjestelmässä.[1]

Erilaisia kanteita Suomessa

Omistajankanteet

Omistajankanteet ovat esineoikeudessa käytettäviä oikeuskeinoja, joilla suojataan esineen käyttöön oikeutetun henkilön käyttövapautta sivullisiin nähden. Esineen käyttö perustuu tällöin omistusoikeuteen tai rajoitettuun esineoikeuteen. Omistajankanteiden lisäksi suojakeinoina voidaan käyttää virka-apua, vahingonkorvausta ja rangaistusvaatimusta.[7]

Omistajankanne on eri asia kuin saannonmoitekanne, jossa kiistan kohteena on omistusoikeus irtaimeen tai kiinteään esineeseen. Kanteen perusteena on esineen vakiintunut hallinta, joka puolestaan perustuu havaittavaan omistajanhallintaan.[7]

Omistajankanteita ovat

  • hallintakanne (hallinnan palautuskanne), jossa vaaditaan esineen luovuttamista kantajan hallintaan tai kantajan pääsemistä osallistumaan esineen hallintaan
  • kieltokanne, jossa kantaja vaatii vastaajaa lopettamaan kantajan hallinnan häirinnän
  • ennallistamiskanne, jossa kantaja vaatii vastaajaa palauttamaan aiemmin vallinneet olosuhteet ennalleen.[7]

Ryhmäkanne
Pääartikkeli: Ryhmäkanne

Ryhmäkanne on kannetyyppi, jossa kantaja ajaa vaatimuksiaan tietyn ryhmän eduksi ilman nimenomaista toimeksiantoa. Sen avulla parannetaan oikeudenloukkauksen kohteeksi joutuneiden henkilöiden oikeusturvaa ja heidän mahdollisuuksiaan hakea suojaa pienissäkin jutuissa. Tuomion oikeusvoima ulottuu ryhmän sellaisiinkin jäseniin, jotka eivät ole jutun asianosaisia. Maailman ryhmäkanteet jakautuvat kolmeen päätyyppiin:

  • julkisessa ryhmäkanteessa on kantajana julkisyhteisö, esimerkiksi valtio tai kunta
  • järjestöryhmäkanteessa kantajana on yhteisö, esimerkiksi jokin järjestö jäsentensä puolesta
  • yksityinen ryhmäkanne on yksittäisen ihmisen ajama kanne.[8]

Testamenttikanne

Testamenttikanteet pyrkivät testamentin oikeellisuuden, pätevyyden ja tehokkuuden selvittämiseen.

  • Moitekanteessa perilliset katsovat testamentin olevan jonkin pätemättömyysperusteen rasittama (perintökaari 14. luku 5 § ).
  • Pätemättömyyskanteessa on kyse testamentin saajien keskinäisestä riidasta.
  • Tehottomuuskanteessa väitetään testamentin tekijän määränneen hänelle kuulumattomasta oikeudesta. Testamentin pätemättömyyttä sinänsä ei tällöin riitauteta. Tavallisesti testamentissa on kantajan omistamaan omaisuuteen kohdistuvia määräyksiä.
  • Tulkintakanne koskee erimielisyyksiä testamentin tekijän tarkoituksesta.[9]

Vastakanne

Vastakanne on vastaajan jutun alkuperäiseen kantajaan kohdistama vaatimus. Vastakanne liittyy asiayhteydeltään alkuperäiseen kanteeseen tai se koskee kuittaukseen soveltuvaa saatavaa. Vastakannetta voi käyttää esimerkiksi vastaaja jolta vaaditaan tavaran kauppahintaa jos vastaaja katsoo tavarassa olleen virhe, joka oikeuttaa alentamaan kauppahintaa. Oikeussäännökset vastakanteesta ja sen oikeuspaikasta sisältyvät oikeudenkäymiskaareen (OK 18:3 ja OK 10:7 a).[10]

Kantajalähtöinen oikeudenkäynnin peruuttaminen Suomessa

Oikeusjutun kantajalla on Suomessa lähtökohtaisesti vapaa oikeus päättää tietyin edellytyksin oikeudenkäynnin lopettamisesta.[11]

Kanteesta luopuminen

Kantaja voi luopua nostamastaan kanteesta, jolloin tuomioistuimen on hylättävä kanne tuomiolla. Kun kanne on hylätty tuomiolla, estää tuomion negatiivinen oikeusvoimavaikutus kanteen nostamisen uudelleen samassa asiassa.[11] Kanteessa esitetty oikeuskysymys tai vastaajaan kohdistuva vaatimus on siis lopullisesti ratkaistu. (Ks. oikeudenkäymiskaaren 5. luvun 13–14 § ja 27 §.)

Kanteen peruuttaminen

Kantaja voi peruuttaa nostamansa kanteen, jolloin tuomioistuimen on jätettävä asia sillensä.[11] Tätä oikeutta on kuitenkin rajoitettu silloin, jos kantaja peruuttaa kanteen vasta sen jälkeen, kun vastaaja on vastannut kanteeseen. Tässä tapauksessa dispositiivinen asia on vastaajan vaatimuksesta kuitenkin ratkaistava.[12] (Ks. OK 14:5.) Kun kanne on jätetty sillensä, päätös ei saavuta oikeusvoimaa, jolloin kantaja voi uudella haastehakemuksella saada sillensä jätetyn asian uudestaan vireille.[11] Tällöin kanne voidaan nostaa täsmälleen samanlaisena kuin alkuperäinen, peruutettu kanne.lähde?

Lähteet
  1. Otavan Iso tietosanakirja osa 4, palsta 334, Helsinki: Otava 1965
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966
  3. Oikeudenkäymiskaaren 5. luku 6 § Finlex
  4. Oikeudenkäymiskaaren 14. luku 2 §
  5. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 7. luku 23 §
  6. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palsta 129
  7. Encyclopædia iuridica fennica, osa I palstat 557–558.
  8. Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 605
  9. Encyclopædia iuridica fennica, osa III palstat 613–615
  10. Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 828
  11. Vuorenpää, Mikko: Prosessioikeuden perusteet, s. 89. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1447-3.
  12. Oikeudenkäymiskaari 14 luku 5 §. Finlex. Ajantasainen lainsäädäntö.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.