Kankkulan kaivolla (elokuva)

Kankkulan kaivolla on T. J. Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaama elokuva vuodelta 1960. jonka tuotti Suomen Filmiteollisuus.

Kankkulan kaivolla
Elokucan juliste.
Elokucan juliste.
Ohjaaja Aarne Tarkas
Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Reino Helismaa
Perustuu Antero Alpolan ja Aune Ala-Tuuhosen radiolle tekemään viihdesarjaan Kankkulan kaivolla.
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Oke Tuuri
Ismo Kallio
Leni Katajakoski
Hannes Häyrinen
Kauko Kokkonen
Jalmari Rinne
Siiri Angerkoski
Eemeli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1960
Kesto 97 min
Alkuperäiskieli Suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva perustuu Yleisradion suosittuun radiohupailuun Kankkulan kaivolla, jota esitettiin radiossa vuodesta 1958[1]. Elokuva on silloiseen SF-tyyliin nopeasti ja halvalla tehty. Eräät elokuvakriitikot ovat kutsuneet vuotta 1960 "suomalaisen elokuvan vuodeksi nolla"lähde? ja Kankkulan kaivolla -elokuvaa yhdeksi sen pohjanoteerauksista.[2] Greta Brotherus kirjoitti arviossaan ensi-illan jälkeen: "Maisteri Särkkä on pohtinut todella pitkään, miten alas voi farssinteossa vaipua ennen kuin ollaan pohjalla. Nyt hän on lyönyt oman ennätyksensä."[3]

Elokuvan on käsikirjoittanut Reino Helismaa. Radiosarjan ideoivat ja kirjoittivat Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen.[1] Radiosarjan käsikirjoittajat eivät osallistuneet elokuvan tekemiseen ja tiettävästi pitivät lopputulosta hirveänä.lähde?

Käsikirjoitus noudattelee melko uskollisesti alkuperäistä ideaa muun muassa Tippavaaran isännän kohdalla, jonka puheet tahtovat kääntyä kerta toisensa jälkeen vihjailuun pontikan keittämisestä. Tarina on komedia, jossa alkuperäisiä radiosketsejä on sidottu yhteen romanttisella juonella (nuori nimismies, jonka pitäisi käräyttää Tippavaaran isäntä pontikankeitosta, rakastuu tämän tyttärentyttärentyttäreen) ja Pumppu-Veikkojen musiikkiesityksillä.

Radiotoimittaja Hannes Häyrinen (tunnettu radiosarjassa "Speakerinä", jota termiä ei kuitenkaan elokuvassa lainkaan käytetä), Oke Tuuri Tippavaaran isäntänä ja Kauko Kokkonen yleismies Jantusena uusivat radioroolinsa. Neulasen Mantaa esittää Eija Inkerin sijasta Siiri Angerkoski ja Sylfred Huilaa Mauno Hyvösen sijasta Kaarlo Wilska. Koomikko Eemeli näyttelee kauppias Romppasta, joka radiohupailuissa mainitaan usein mutta joka ei koskaan itse esiinny niissä. Ismo Kallio nuorena nimismiehenä, Leni Katajakoski Leena Tippavaarana sekä Jalmari Rinne vanhana nimismiehenä ovat elokuvaa varten kehitettyjä hahmoja. Radiohupailun Mai-Brit Heljon esittämää Synnove Pulloa ei esiinny elokuvassa lainkaan. Assi Nortialla hieman suurempi rooli mustalaisnaisena.

Elokuvan yleisömenestys oli loistava, kääntäen verrannollinen kriitikoiden näkemyksiin.[4]

Juoni

Elokuvan alussa radiotoimittaja (Hannes Häyrisen) saapuu juuri ennen juhannusta linja-autolla Kankkulan kylälle tehdäkseen ohjelmaa seudulta. Hienosti pukeutunut radiotoimittaja puhuu mahdollisimman puhdasta kirjakieltä, koska elokuvassa irvaillaan sen aikaista jäykkää esiintymistä julkisuudessa.

Linja-auto ei vie häntä perille asti, vaan Kankkulan kylään saapuu yleismies-Jantunen puskabussillaan noutamaan matkalaisia. Kankkulan kylässä, Romppasen kioskilla, on juuri alkamassa "show", joka aloittaa laulujen ketjun läpi elokuvan. Radiotoimittaja kertoo magnetofonilleen tulevan radio-ohjelman sisältöä. Samalla hän toimii elokuvan kertojana ja kuvaa kylän tapahtumia ja sen asukkaita.

Jantusen lähtiessä viemään Tippavaaraan vesiputkia ja tavanomaista viikoittaista kymmenen ruisjauhosäkin tilausta radiotoimittaja lähtee mukaan. Tätä säestää tietysti radiokuunnelman "Pitkä matka on Tippavaaraan" -laulu.

Hän vierailee myös Tippavaaran vanhanisännän tuvassa, jossa tämä ikämies esittelee tiluksiaan kartalta ja miltei paljastaa pitkän iän salaisuuden. Katsojia hauskuutetaan arvailemaan, mitä se mahtaa olla. Kankkulan kaivollakin puhutaan nuoruuden lähteestä. Seudulla on kolme vesistöä, joiden nimiä yhdistävät viittaukset alkoholiin.

Paikkakunnan vanha nimismies arvelee Tippavaaran isännän keittelevän pontikkaa ja etsii tämän tehdasta pitkin metsiä. Lopussa keittopaikka paljastuu, mutta selviää, että isäntä on tuottanut pontikan sijasta Atomitärpättiä. Lisäksi Tippavaaralla on Rohjus-niminen ohjuksentorjuntalaite.

Lähtiessään Tippavaarasta radiotoimittaja saa mukaansa pullon kirkasta, joka kuitenkin radiotoimittajan palattua matkustajakotiin paljastuu kirkkaaksi vedeksi. Sen pitemmälle 1950-luvun lopun radiohupailussa tai siitä tehdyssä elokuvassa ei voitu mennä esitysluvan peruuntumisen pelossa.

Eemeli laulaa aika-ajoin ja iltamissa esiintyy muitakin 1960-luvun alun viihdyttäjiä. Juhannusjuhlilla laulaa Auvo Nuotio Pumppu-Veikkojen soittaessa taustalla. Esa Saario esittää joko dubattuna tai omalla äänellään useita laulajia, muun muassa Tapio Rautavaaraa, Lännen Lokaria ja Georg Otsia

Lopussa Tippavaaran vanha isäntä vie vanhan vallesmannin tehtaalleen, jossa tehdään atomitärpättiä eikä pontikkaa. Ainakin tuolloin, aiemmasta ei ole niin varmaa.

Lähteet
  • Suomen Kansallisfilmografia 6, kyseistä elokuvaa käsittelevä artikkelilähde tarkemmin?

Viitteet
  1. Tekijät, Elonet.fi, viitattu 12.5.2013
  2. AL: Päivän elokuvia, Tv-maailma, 19/2013 sivu 29
  3. Lehdistöarvioita Elonet.fi, viitattu 12.5.2013
  4. Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 12.5.2013

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.