Kankanin alue

Kankanin alue (ransk. région de Kankan) on hallintoalue Guinean koillisosassa. Sen pääkaupunki on Kankan. Alueen pinta-ala on 72 145 neliökilometriä.[1] Asukkaita on vuoden 2014 väestönlaskennan mukaan 1 972 537 henkeä[2].

Kankanin alue
région de Kankan
Kylä Siguirin prefektuurissa.
Kylä Siguirin prefektuurissa.
Sijainti
Sijainti

Koordinaatit: 10°23′N, 9°18′W

Valtio Guinea
Hallinto
  hallinnollinen keskus Kankan
Pinta-ala 72 145 km²
Väkiluku (2014) 1 972 537
  väestötiheys 27,3 as./km²

Maantiede, ilmasto ja luonto

Kankanin alue käsittää lähes 30 prosenttia Guinean pinta-alasta[1]. Se rajoittuu etelässä Nzérékorén ja lännessä Faranahin alueisiin, pohjoisessa Maliin ja idässä Malin ohella Norsunluurannikkoon[3]. Kankanin ja Faranahin alueet muodostavat Ylä-Guinean luonnonalueen, jota kutsutaan myös Savannien alueeksi[1].

Alue on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, jolla kohoaa muutamia kukkuloita[4]. Vesistöjä ovat Niger ja sen sivujoet Banié, Dion, Fié, Mafou, Milo, Niandan, Sankarani ja Tinkisso[5]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kulta, timantit ja rautamalmi[6].

Ilmasto on sudanilaistyyppinen. Vuodenaikoja on kaksi. Sadekausi kestää kesäkuusta lokakuuhun. Vuotuinen sademäärä on 1100–1500 millimetriä. Kuivana aikana puhaltaa harmattan-tuuli koillisesta. Viileintä on joulu-tammikuussa ja kuuminta maalis-huhtikuussa.[3] Kasvillisuus on heinä-, pensas- ja metsäsavannia sekä paikoin tiheitä metsäsaarekkeita ja galleriametsiä[7].

Hallinnollinen jako ja väestö

Alueeseen kuuluu viisi prefektuuria, 53 aliprefektuuria, viisi kaupunkikuntaa, 53 maalaiskuntaa, 878 maaseutupiirikuntaa, 68 kaupunkikorttelia ja 1864 sektoria[8]. Prefektuurit ja niiden hallintokaupungit ovat Kankan, Kérouané, Kouroussa, Mandiana ja Siguiri[9].

Alueella asuu 18,7 prosenttia Guinean väestöstä[10]. Vuotuinen väestönkasvu (3,8 %) on maan korkein[11] ja väestön keski-ikä (19,8 vuotta) maan alhaisin[12]. Asukastiheys on 27,3 henkeä neliökilometrillä[13]. Väestö on keskittynyt Siguirin ja Kankanin prefektuureihin[14]. Kaupunkiväestön osuus on 19,8 prosenttia[15].

Asukkaat ovat enimmäkseen mandinkoja[16]. Yleisimmät kielet ovat maninka ja fulani[17]. Muslimeja on 98,7 ja kristittyjä 1,1 prosenttia[18]. Perinteinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu kasti- ja ikäryhmien ja sukupuolten väliseen hierarkiaan. Naisten asema on heikko.[16]

Liikenne, talous ja palvelut

Kankanista johtaa päällystetty maantie Kouroussaan sekä Siguirin kautta Malin rajalle Kourémaléen. Tieverkon kunto on huono. Rautatie- ja jokiliikenne on lopetettu ja lentoliikenne Kankanin ja Siguirin kentille on vähäistä.[19]

Kankan on Guinean köyhin alue[20]. Sen väestöstä 56,8 prosenttia harjoittaa pääelinkeinonaan maa- ja metsätaloutta tai kalastusta, 21,6 prosenttia käsityöammatteja ja 18,5 prosenttia kaupakäyntiä[21]. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, maissi, hirssi, durra, fonio, maapähkinä, maniokki, jamssi, bataatti, puuvilla ja seesami[22]. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit ja siipikarja[23]. Suotuisista olosuhteista huolimatta alue ei tuota riittävästi elintarvikkeita[1].

Alueella kaivetaan kultaa ja timantteja perinteisin ja teollisin menetelmin[24]. Jalostusteollisuutta ei ole juuri lainkaan[1].

Alakoulua käy 47,1 prosenttia kouluikäisistä (tytöistä 39,3 %), mikä on huomattavasti alle maan keskitason (75,1 ja 70,5 %)[25]. Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia on 18,2 prosenttia (naisista 10,6 %), mikä sekin on maan alhaisin lukema[26]. Julkiset terveyspalvelut käsittävät aluesairaalan, neljä prefektuurinsairaalaa, Banankoron poliklinikan (CSA), 65 terveyskeskusta ja 292 terveysasemaa. Lisäksi on joukko yksityisiä palveluja.[27] Suurimmat terveysongelmat ovat malaria, hengityselinten tulehdukset, suolistomadot, sukupuolitaudit ja ripulitaudit[28]. Puhtaan juomaveden ulottuvilla on 66 prosenttia talouksista[29].

Lähteet

Viitteet

  1. Programme, s. 9.
  2. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Résultats définitifs, s. 2 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  3. Stratégie, s. 10.
  4. Plan, s. 5.
  5. Plan, s. 6.
  6. Programme, s. 10.
  7. Plan, s. 5–6.
  8. Annuaire statistique 2011–2015, s. 121.
  9. Annuaire statistique 2011–2015, s. 32.
  10. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 33.
  11. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 37
  12. Troisième recensement, s. 63.
  13. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 42.
  14. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 39.
  15. RGPH3: Etat et structure de la population, s. 46.
  16. Programme, s. 11.
  17. Plan, s. 13.
  18. Annuaire Statistique 2016, s. 148.
  19. Stratégie, s. 68–69.
  20. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Analyse de la pauvreté, s. 36 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  21. Troisieme recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques économiques, s. 64 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 22.7.2018.
  22. Stratégie, s. 54.
  23. Stratégie, s. 57.
  24. Programme, s. 9–10.
  25. RGPH3: Education, s. 81.
  26. RGPH3: Education, s. 124.
  27. Plan, s. 15.
  28. Stratégie, s. 45.
  29. Troisième recensement général de la population et de l’habitation: Analyse des données du RGPH3. Caractéristiques des habitations et cadre de vie des populations, s. 70 stat-guinee.org. Arkistoitu 23.7.2018. Viitattu 23.7.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.