Kanalinnut

Kanalinnut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Kanalinnut; Galliformes ; Temminck, 1820
Heimot ja alaheimot [1][2]
	Isojalkakanat (Megapodiidae); Hokot eli hokkokanat (Cracidae) Cracinae; Penelopinae; ; Aitokanat (Phasianidae) Metsäkanat (Tetraoninae); Kalkkunat (Meleagridinae); Peltopyyt (Perdicinae); Fasaanit (Phasianinae); ; Helmikanat (Numididae); Amerikanviiriäiset (Odontophoridae);
Katso myös
	Kanalinnut Wikispeciesissä; Kanalinnut Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OK

Kanalinnut (Galliformes) on lintujen lahko, johon kuuluu noin 250 lajia eri puolilla maailmaa. Ne ovat vartaloltaan tukevia lintuja, joilla on vahva kaula ja lyhyt, paksu nokka. Pienikokoisimpia kanalintuja ovat viiriäiset, suurimpia kalkkunat. Monia lajeja on kesytetty ja tarhataan joko lihan tai munien takia. Suomessa esiintyy kahdeksaa eri kanalintulajia.

Fasaani (Phasianus colchicus)

Osassa uusimpia luokituksia hokot ja isojalkakanat on sijoitettu erilliseen Craciformes-lahkoon,[2] vaikka perinteisesti niitä on pidetty kanalintuina[3].

Aitokanat (Phasianidae)

Fasaanit – Phasianus
Kalkkunat – Meleagris
Kanat – Gallus
Peltopyyt – Perdix
Riikinkukot – Pavo
Viiriäiset – Coturnix

Metsäkanat (Tetraoninae)

Kiiruna – Lagopus muta
Metso – Tetrao urogallus
Pyy – Tetrastes bonasia
Riekko – Lagopus lagopus
Teeri – Tetrao tetrix

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan metsäkanalintujen tiheys oli vuonna 2008 alhaisin 20 vuoteen. Metsot olivat harventuneet viidenneksen, ja teeret ja pyyt noin 30 % vuodesta 2007.[4] Riistaviranomaisten arvioiden mukaan kanalintukannat kääntyivät kuitenkin kesällä 2011 selvään nousuun.[5]

Lähteet

Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Galliformes (TSN 175693) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Craciformes (TSN 553431) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
BirdLife Suomen arkisto (2000): Lahkot, heimot ja niiden lajimäärät (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.4.2011
YLE 8.9.2008: Metsäkanalintujen kannat romahtaneet
http://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/613M3BfQh/Muistio_mmm_asetuksesta_metson_ja_riekon_metsastyksen_kieltamisesta.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Teppo Lampio. Linnustus. Weilin+Göös 1987.
Lindén, Harto 1981: Changes in the Finnish tetraonid populations and some factors influencing mortality. - Finnish Game Res. 39:1-11. (englanniksi)
Marjakangas, Arto 1980: Metsäkanalintujen lumikiepit. - Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 56:65-70.
Pulliainen, Erkki 1982: Kanalinturisteytymien ravinnosta. - Ornis Fennica 59:170-174.
Räty, Matti 1979: Maantieliikenteen vaikutus metsäkanalintujen kantoihin. - Ornis Fennica 56:169-170.
Watson, A. & Moss, R. 1979: Metsäkanojen jaksoittainen kannanvaihtelu. - Ornis Fennica 56:87-105.
Väisänen, Risto A. 1982: Raportti metsäkanalintututkimuksemme pitkältä marssilta. Harto Lindénin väitöskirjan esittely. - Lintumies 2.1982 s. 93–94. LYL.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Galliformes (TSN 175693) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)

[craciformes-2] Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Craciformes (TSN 553431) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)

[3] BirdLife Suomen arkisto (2000): Lahkot, heimot ja niiden lajimäärät (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.4.2011

[4] YLE 8.9.2008: Metsäkanalintujen kannat romahtaneet

[5] ttp://www.mmm.fi/attachments/riistatalous/613M3BfQh/Muistio_mmm_asetuksesta_metson_ja_riekon_metsastyksen_kieltamisesta.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)