Kanakit

Kanakkien nimi juontuu polynesialaisten kielten sanasta kanaka, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ihmistä ja jota eurooppalaiset käyttivät Tyynenmeren saarten asukkaista halventavaan sävyyn, samaan tapaan kuin termiä neekeri. Kanakit itse alkoivat kuitenkin käyttää termiä 1960-luvulta lähtien tapana erottaa itsensä saaren muualta tulleista asukkaista. Erottelu tehdään myös muista Tyynenmeren saarten asukkaista, joita on muuttanut eurooppalaisten tapaan uuteen-Kaledoniaan.[1] CIA:n julkaiseman The World Factbookin mukaan kanakit muodostivat vuonna 2009 arviolta 40,3 % Uuden-Kaledonian asukkaista.[2]

Kaksi kanakkisoturia valokuvassa 1880-luvun paikkeilla.

Uusi-Kaledonia asutettiin noin 1 000 eaa. ja ensimmäiset asukkaat kuuluivat arkeologisten löydösten perusteella Lapita-kulttuuriin. Tosin on myös tutkijoita, joiden mukaan saaren asutus tapahtui jo 3 000 vuotta eaa. ja osa tutkijoista on myös liittänyt joitakin arkeologisia löytöjä mahdollisesti Lapita-kulttuuria edeltäneeseen kulttuuriin. Kirjoitetun historian puutteessa suuri osa kanakkien historiaa on hämärän peitossa. Yksi heidän historiansa käännekohdista oli 1800-luku, jolloin eurooppalaiset alkoivat tuoda Oseaniaan kulkutauteja ja lähetyssaarnaajia. Ranska liitti Uuden-Kaledonian itseensä vuonna 1853 ja alkoi myöhemmin siirtää vankeja saaren rankaisusiirtokuntiin. Vuosien 1864–1896 saarelle tuotiin noin 20 000 vankia, joiden lisäksi saapui tavanomaisia ranskalaisia siirtolaisia, sekä työntekijöitä Kiinasta. Näiden väestöllisten muutosten takia kanakit muodostavat alle puolet Uuden-Kaledonian nykyväestöstä.[1]

1960-luvulta lähtien kanakit alkoivat vaatia muutoksia historiansa vääryyksiin ja lopulta alettiin myös vaatia itsenäisyyttä Ranskasta. 1980-luvulla kanakkien ja Ranskan välit kiristyivät väkivaltaisiksi mellakoiksi. Vuonna 1988 Uuden-Kaledonian kaksi pääpuoluetta, itsenäisyyttä ja Ranskaan kuulumista kannattaneet puolueet, solmivat Matignonin sopimuksen, jolla paikallisille myönnettiin huomattavasti aikaista suurempi itsemääräämisoikeus.[1] Uuden-Kaledonian itsenäistymisestä järjestettiin kansanäänestys 4. marraskuuta 2018. 56,4 % äänestäneista kannatti Ranskan osana pysymistä.[3]

Kanakkinainen bougna-lautasen kanssa.

Kanakkien yhteisöllinen järjestäytyminen on samankaltainen, kuin muualla Melanesiassa. Suurin kokonaisuus johon kanakit yleensä itsensä mieltävät on klaani. Kanakkien klaanit ovat patrilineaarisia, eli klaanin jäsenyys periytyy isän kautta. Suuresta osasta muusta Melanesiasta poiketen kanakit tekevät erottelun myös tavallisten ja päällikköjen perheiden ja sukujen välillä. Muita kanakkien tapoja ovat esimerkiksi sukupuolten tarkka erottelu miesten ja naisten syöden ja joskus jopa nukkuen erikseen toisistaan, sekä usko esi-isien henkiin, joilla uskotaan olevan vaikutusta edelleen elävien onneen tai epäonneen. Perinteiset elinkeinot ovat jääneet osittain nykyajan jalkoihin. Esimerkiksi viljelykasveina saarelle on tuotu sen ulkopuolelta esimerkiksi riisi. Tarosta, jamssista, bataatista, banaanista, kanasta ja ravusta valmistettu perinteinen ruokalaji bougna on kuitenkin säilyttänyt suosionsa ja saanut epävirallisen aseman kansallisruokana.[1]