Kanai

Kanai (m.kreik. Κάναι, myös Kane, lat. Canae) oli antiikin aikainen kaupunki Aioliissa Arginusain saariin kuuluneella Argennusan saarella.[1] Se sijaitsi nykyisen Turkin rannikolla lähellä nykyistä Bademlin kylää.[2][3] Kanain lähistöllä käytiin vuonna 406 eaa. Arginusain taistelu.[2][4][5]

Kanai
Κάναι
Sijainti

Kanai
Koordinaatit 39°2′19″N, 26°48′53″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Bademli, Dikili, İzmir
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Arginusai, Aiolis

Maantiede

Kanai oli rakennettu Argennusan saarelle lähelle kallioniemeä, josta on käytetty nimiä Kanevuori (Κάνη, Kanē), Aiga (Αἰγᾶ) ja Argennon (Ἄργεννον).[1][6][7] Nimi Kanai tarkoittaa ”Kanaivuoren (kaupunki)”. Argennusa oli yksi Arginusain saarista nykyisin nimillä Garip ja Kalem tunnettujen pienempien saarten ohella. Saarten sekä läheisen mantereen puolen muodostamaa aluetta kutsuttiin nimellä Kanaia.[1] Argennusa on nykyisin yhteydessä mantereeseen ja osa Dikilin niemimaaksi kutsuttua niemeä, joka sijaitsee vastapäätä Lesboksen saarta.[2][8]

Historia

Kanain mainitsevat antiikin kirjailijat Herodotos, Strabon, Plinius, Livius, Ptolemaios, Sapfo, Thukydides ja Mela.[1][9] Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen kreikkalaisen maantieteilijä Strabonin mukaan Kanain perustivat itäisestä Manner-Kreikasta tulleet lokrislaiset.[1][6] Kaupunki oli pieni, mutta sijaitsi merkittävällä kauppareitillä.[8]

400-luvulla eaa. eläneen historioitsija Herodotoksen mukaan Kserkseen persialainen armeija kulki persialaissotien aikaan vuonna 480 eaa. alueen kautta matkalla Sardeesta Kreikkaan ja Thermopylain taisteluun.[1][10][11] Peloponnesolaissodan aikaan vuonna 406 eaa. kahdeksan strategoksen komentama Ateenan laivasto yllättäen voitti Kallikratidaan komennossa olleen Spartan laivaston Arginusain taistelussa.[9]

Rooman-Syyrian sodan aikana, jossa olivat vastakkain Rooman tasavalta ja Antiokhos III Suuri vuosina 192–188 eaa., Rooman laivasto talvehti Kanaissa matkalla Khiokseen.[1] Livius kirjoittaa, että ”laivat kiskottiin rannalle ja ne ympäröitiin taisteluhaudalla ja suojavallilla”.[12] Plinius vanhemman aikana ensimmäisellä vuosisadalla jaa. kaupunki oli raunioina.[1][13]

Arkeologia ja löydökset

Saarta, jolla kaupunki sijaitsi, etsittiin pitkään, sillä se vaikutti kadonneen. Lopulta arkeologit havaitsivat, että saari oli kytkeytynyt niemeksi mannermaahan saaren ja mantereen välisen kapean salmen täytyttyä maalla keskiajan aikana. Samalla oletettiin kaupungin paikan löytyneen. Tieto julkaistiin marraskuussa 2015. Paikalta on tunnistettu muun muassa hellenistisellä kaudella käytössä olleen sataman jäänteet, mikä vahvistaa oletuksen kaupungin sijainnista paikalla.[2][8]

Lähteet
  1. Smith, William: ”Canae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  2. Goldhill, Olivia: Researchers just unearthed a lost island in the Aegean 16.11.2015. İzmir: Quartz. Viitattu 21.11.2015. (englanniksi)
  3. Hamel, Debra: The Battle of Arginusae: Victory at Sea and Its Tragic Aftermath in the Final Years of the Peloponnesian War, s. 48. Johns Hopkins University Press. ISBN 978-1-4214-1680-9. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. Lost ancient island found in the Aegean Hurriyet Daily News. İzmir. Viitattu 14.11.2015. (englanniksi)
  5. Crew, Bec: An entire ancient island has been rediscovered in the Aegean: Have we finally found the long-lost city of Kane? Science Alert. 20.11.2015. İzmir. Viitattu 21.11.2015. (englanniksi)
  6. Strabon, kääntäjät H. C. Hamilton and W. Falconer: The Geography of Strabo, s. 388. Osa II. London: George Bell & Sons, 1903. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. Stefanos Byzantionlainen: Ethnica.
  8. Pajunen, Ilpo: Kadonnut kreikkalaiskaupunki löytyi kansainvälisellä yhteistyöllä Yle uutiset. 24.11.2015. Viitattu 24.11.2015.
  9. Smith, William: ”Arginusae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  10. Herodotos: Historiateos 7.42.
  11. Barkworth: The Organization of Xerxes' Army. Iranica Antiqua Vuosikerta=27, 1993., s. 149–167.
  12. Livius: Ab urbe condita 36.45, 37.8.
  13. Plinius: Naturalis historia 5.30.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.