Kampavenussimpukka

Kampavenussimpukalla on luja ja leveä, soikionmuotoinen kuori, joka on halkaisijaltaan enintään 13 senttimetriä. Väritykseltään se on likaisenvalkoinen, himmeänharmaa tai vaaleanruskea. Kuoren puoliskot ovat epäsymmetriset mutta keskenään samankokoiset ja ‑muotoiset. Niiden pinnalla on hienoja säteittäisiä uurteita ja samankeskisiä renkaita, joista simpukan kasvuvaiheet näkee helposti. Nuorilla yksilöillä kasvurenkaat ovat kohollaan olevia harjanteita, jotka kuluvat iän myötä tasaisemmiksi. Umbot sijaitsevat simpukan keskiviivan etupuolella kahden painauman välissä, joista etummainen on leveä ja sydämenmuotoinen ja takimmainen kapeampi ja pitkänomainen.[3]

Sisältä kuori on hennon nyhälaitainen ja kiiltävänvalkoinen.[1][3] Sulkijalihasten kohdalta sisäpinta voi olla myös tummansininen tai -violetti. Molemmissa kuorenpuoliskoissa on kolme keskihammasta mutta ei yhtään reunahammasta.[3] Simpukalla on melko lyhyet ja liereät, eripituiset sifonit sekä suuri, kielimäinen jalka, jota se käyttää kaivamiseen.[1]

Kampavenussimpukka, joka on työntänyt jalkansa näkyviin.

Kampavenussimpukka on kotoisin Pohjois-Amerikan itärannikolta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu Nova Scotiasta Jukatanin niemimaalle. Se tuotiin Eurooppaan vuonna 1860 vahingossa ja uudelleen vuonna 1950 tarkoituksella. Nykyään sitä tavataan Britteinsaarilla, Alankomaissa, Belgiassa ja Ranskassa sekä Portugalin ja Marokon Atlantinpuoleisilla rannikoilla. Välimeressä se on levinnyt Sisilian lähivesille ja Adrianmeren rannoille ja pohjoisosiin.[3] Se on kulkeutunut ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikan länsirannikolle sekä Taiwaniin ja Kiinaan.[4]

Kampavenussimpukkaa tavataan yleisimmin estuaareissa ja laguuneissa, joissa meriveden suolapitoisuus on vähintään 12 promillea ja lämpötila 10–30 °C.[3][4] Se elää vuorovesivyöhykkeellä tai sen alapuolella 10 metrin syvyyteen saakka, lähinnä liejupohjassa kivien ja muiden simpukoiden seassa.[3]

Kampavenussimpukka on yksineuvoinen eläin. Naaraat ja koiraat vapauttavat sukusolunsa meriveteen, jossa hedelmöittyminen tapahtuu. Hedelmöityneestä munasta kehittyy toukka, joka ui vapaasti vedessä yhdestä kolmeen viikkoa ennen kuin se laskeutuu merenpohjaan ja muuttuu aikuiseksi simpukaksi.[4]

Kampavenussimpukka voi elää jopa 50-vuotiaaksi. Sen keskimääräinen elinikä on kuitenkin 12–20 vuotta.[4]

Kampavenussimpukka suodattaa merivedestä ravinnokseen planktonia ja muuta mikroskooppista ainesta.[4] Sen lisääntyminen voi häiriintyä, jos ravintoa on saatavilla niukasti.[3]

Kampavenussimpukoita tarjolla newjerseyläisessä ravintolassa.

Kampavenussimpukka on kaupallisesti merkittävä simpukkalaji Yhdysvalloissa ja Taiwanissa, ja sitä pyydystetään vähemmässä määrin myös Ranskassa.[4] Tavallisesti pyydystämiseen käytetään haraa mutta joskus myös pohjatroolia. Vuotuinen kokonaissaalis oli 4 000 – 19 000 tonnia 2000-luvulla, kun vielä 1950-luvulla se saattoi nousta jopa 68 000 tonniin. Kampavenussimpukan viljely on yleistynyt vähitellen ja 2000-luvulla sen kokonaistuotanto oli jo 20 000 – 40 000 tonnia vuodessa.[3] Suurin osa Yhdysvalloissa pyydystetyistä ja viljellyistä simpukoista myydään tuoreena paikalliselle ravintolateollisuudelle.[4]

Täysikokoiset simpukat syödään tavallisimmin raakana, kun taas keskikokoiset simpukat höyrytetään ja tarjoillaan puolikkaasta kuorestaan. Täysi- ja keskikokoisia simpukkoja voidaan käyttää myös muhennoksessa ja täysikokoisia voidaan täyttää.[5]

Pohjois-Amerikassa kampavenussimpukat tunnetaan yleisesti nimellä quahog ja nimeä käyttivät alun perin Amerikan alkuperäisasukkaat. Intiaanit käyttivät aikanaan simpukoiden kuorista hiottuja helmiä wampum-helminauhojen ja -vöiden materiaalina. Erityisen arvokkaita olivat kuoren purppuraisesta sisäosasta tehdyt wampumit.[5]