Kammion sairaala

Kammion sairaala eli Doktorinna Lybecks privata sjukhem för sinnessjuka[1] myöhemmin Kammion sairaskoti, oli Helsingin Taka-Töölössä Töölönkadulla ja Ruusulankadulla[2], silloisen Läntisen Viertotien varrella[3] toiminut yksityinen mielisairaala. Sairaalan toiminta alkoi 1891, kun kirurgi F. E. Lybeckin leski Sofie Louise Lybeck siirsi perustamansa yksityisen sairaskodin Kammio-nimiseen huvilaan, jossa oli aiemmin toiminut olutpanimo. Kammio oli yksi Taka-Töölöön 1800-luvun alkupuolella perustetuista huvila-alueista.[4]

Kammion sairaskoti vuonna 1962.

Sairaalan omisti vuodesta 1896 Lybeckien poika lääketieteen lisensiaatti Edvard Wilhelm Lybeck.[5] Vuosina 1904–1915 sairaalan ylilääkärinä ja omistajana toimi myös aktivistijohtajana tunnettu Valter Osvald Sivén. Sairaalaa käytettiin tällöin myös aktivistien toiminnan tukipisteenä, ja siellä piiloteltiin venäläisen virkavallan etsimiä aktivisteja.^lähde? Sairaalan ylilääkäri Fritz Geitlin[6] osti sairaalan ja osti kaupungilta tonttialueen valtuuston 1919 tekemällä päätöksellä.[2] Geitlinin kuoleman jälkeen 1941 hänen seuraajansa oli C. A. Borgström[7].

Sairaalassa oli hoidettavana eri aikoina monia tunnettuja henkilöitä, kuten Larin-Kyösti, Uuno Kailas, Maria Åkerblom, Mika Waltari[8] ja F. E. Sillanpää.^lähde? 1920-luvulta alkaen sairaalassa hoidettiin narkomaanipotilaita. Näistä potilaista kaksi kolmasosaa oli ylemmän keskiluokan miehiä ammatiltaan yleensä apteekkareita, lääkäreitä tai muuta sairaalahenkilökuntaa ja lääkäreiden puolisoita. Narkomaanipotilaiden määrä väheni 1930-luvulla, kun kieltolaki kumottiin.[9]

Sairaalan alue käsitti nykyisen korttelin 478 pohjoisosan Sibeliuksenkadun, Töölönkadun, Runeberginkadun ja Ruusulankadun rajaamalla alueella. Sairaalaan kuului 1950-luvun lopulla seitsemän rakennusta, joista vanhin oli vuodelta 1870.[4] Sairaalan päärakennus oli osoitteessa Ruusulankatu 6–8.[10] Sibeliuksenkatu oli vuoteen 1966 saakka nimeltään Kammionkatu.[4]

Toisen maailmansodan jälkeen osa Kammion sairaalasta muutettiin neurologista hoitoa tarjonneeksi Verna-sairaalaksi.[4] Kammion sairaala jatkoi yksityisomistuksessa vuoteen 1952. Tuolloin se liitettiin Helsingin kaupungin omistamaan läheiseen Kivelän sairaalaan,[4] jossa siitä käytettiin nimeä Kammio-osasto.[11]. Kammion sairaskoti Oy lopetti toimintansa virallisesti 1. kesäkuuta 1952. Kiinteistöt siirtyivät Holvi oy:n omistukseen, mutta kaupunki jäi edelleen tiloihin vuokralle, koska potilaita oli niin paljon, etteivät he mahtuneet muualle.[12] Kammio-osasto lakkautettiin vanhojen puurakennusten palovaaran vuoksi 1960-luvun alussa,[4] ja rakennukset purettiin kesällä 1962.^lähde? Alueella on nykyään asuinkerrostaloja ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveysasema. Kammion päärakennuksen paikalla Ruusulankatu 6:ssa on vuonna 1978 valmistunut Töölön palvelukeskus.[4]