Kamil Stoch
Kamil Wiktor Stoch (s. 25. toukokuuta 1987 Zakopane, Puola) on puolalainen mäkihyppääjä. Hän voitti Sotšin olympialaisissa 2014 molemmat henkilökohtaiset mäkikilpailut sekä suurmäen Pyeongchangin olympialaisissa 2018. Hän voitti maailmanmestaruuden suurmäessä vuonna 2013 ja joukkuemäessä 2017. Maailmancupin kokonaiskilpailun hän voitti kausilla 2013–2014 ja 2017–2018. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kausilla 2016–2017, 2017–2018 ja 2020–2021, ja toisella kerralla hän voitti kaikkien aikojen toisena hyppääjänä kaikki neljä yhden mäkiviikon osakilpailua.
Kamil Stoch | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kamil Stoch |
Syntynyt | 25. toukokuuta 1987 Zakopane, Puola |
Mäkihyppääjä | |
Pituus | 173 cm |
Paino | 52 kg |
Seura | LKS Poroniec |
Suksimerkki | Fischer |
Maailmancup | |
Voitot | 40 |
Palkintokorokkeella | 80 |
Tietolaatikko päivitetty 11. joulukuuta 2021 |
|
Aiheesta muualla | |
www.kamilstoch.com.pl | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Puola | |||
Mäkihyppy | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Sotši 2014 | normaalimäki | |
Kultaa | Sotši 2014 | suurmäki | |
Kultaa | Pyeongchang 2018 | suurmäki | |
Pronssia | Pyeongchang 2018 | joukkuemäki | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Val di Fiemme 2013 | suurmäki | |
Kultaa | Lahti 2017 | joukkuemäki | |
Hopeaa | Seefeld 2019 | normaalimäki | |
Pronssia | Val di Fiemme 2013 | joukkuemäki | |
Pronssia | Falun 2015 | joukkuemäki | |
Pronssia | Oberstdorf 2021 | joukkuemäki | |
Lentomäen MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Oberstdorf 2018 | henkilökohtainen kilpailu | |
Pronssia | Obersdorf 2018 | joukkuemäki | |
Pronssia | Planica 2020 | joukkuemäki |
Arvokisat
Stoch kuului vuosina 2004 ja 2005 Puolan joukkueisiin, jotka saavuttivat hopeaa nuorten MM-kisojen joukkuemäen kilpailuissa. Hän oli vuonna 2005 lisäksi mukana Puolan joukkueessa, joka sijoittui kuudenneksi Oberstdorfin MM-kilpailujen normaalimäen joukkuekisassa.
Torinon olympialaisissa 2006 Stoch oli 16:s normaalimäessä sekä Puolan joukkueen jäsenenä viides joukkuekilpailussa. Sapporon MM-kilpailuissa 2007 hän sijoittui normaalimäessä 11:nneksi ja suurmäessä 13:nneksi sekä kuului suurmäen joukkuekilpailussa viidenneksi sijoittuneeseen Puolan joukkueeseen. Liberecin MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui normaalimäessä neljänneksi.
Vancouverin olympialaisissa 2010 Stoch oli suurmäessä 14:s. Oslon MM-kilpailuissa 2011 hän oli normaalimäessä kuudes. Lentomäen MM-kilpailuissa Vikersundissa 2012 hän sijoittui kymmenenneksi. Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 hän oli normaalimäessä kahdeksas. Suurmäen kilpailussa Stoch oli paras molemmilla kierroksilla ja voitti henkilökohtaisen kultamitalin. Joukkuekilpailussa hän kuului Puolan pronssijoukkueeseen.
Sotšin olympialaisissa 2014 Stoch voitti sekä normaalimäen että suurmäen kultaa. Lentomäen MM-kilpailuissa Harrachovissa hän oli samana vuonna viides. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän oli mukana Puolan pronssijoukkueessa ja sijoittui suurmäessä 12:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän oli normaalimäessä neljäs ja suurmäessä seitsemäs sekä oli mukana voittamassa Puolalle joukkuemäen MM-kultaa.
Oberstdorfin lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 2018 Stoch saavutti henkilökohtaisen kilpailun hopeaa ja joukkuekilpailun pronssia. Pyeongchangin olympialaisissa hän voitti suurmäen kultaa ja oli normaalimäessä neljäs sekä joukkuemäen Puolan pronssijoukkueessa. [1] Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Stoch voitti normaalimäen kilpailussa hopeaa[2] ja sijoittui suurmäen kilpailussa viidenneksi. Planican lentomäen MM-kilpailuissa 2020 hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa kahdeksanneksi ja saavutti joukkuekilpailussa pronssia. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän saavutti joukkuemäen pronssia. Pekingin olympialaisissa 2022 hän oli suurmäessä neljäs ja normaalimäeesä kuudes. Planican MM-kilpailuissa 2023 hän sijoittui suurmäessä neljänneksi ja normaalimäessä kuudenneksi.
Maailmancup
Ensimmäisen maailmancupin palkintosijansa Stoch saavutti voittamalla Zakopanen kolmannen osakilpailun tammikuussa 2011. Samalla kaudella hän voitti myös Klingenthalin sekä Planican osakilpailun. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kymmenes. Kaudella 2011–2012 Stoch voitti Zakopanessa ja Val di Fiemmessä, oli toinen Engelbergissä ja Sapporossa sekä kolmas Lillehammerissa, Tauplitzissa ja Sapporossa. Maailmancupin kokonaispisteissä hän sijoittui viidenneksi. Kaudella 2012–2013 Stoch oli toinen Engelbergissä ja Innsbruckissa sekä kolmas Zakopanessa. Kuopiossa ja Trondheimissa hän saavutti voiton. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas ja mäkiviikolla neljäs.
Stoch varmisti maailmancupin 2013–2014 kokonaiskilpailun voiton kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa.[3] Hän voitti Titisee-Neustadtin ja Engelbergin jälkimmäiset osakilpailut, Willingenin molemmat osakilpailut, Lahden jälkimmäisen osakilpailun ja Kuopion kilpailun, oli toinen Titiseen ja Engelbergin ensimmäisissä kilpailuissa ja Wisłassa sekä kolmas Innsbruckissa, Lahden ensimmäisessä kilpailussa ja Holmenkollenilla. Kauden 2014–2015 Stoch aloitti loukkaantumisen vuoksi vasta mäkiviikolla, jonka jälkeen hän voitti Zakopanen osakilpailun ja oli toinen Sapporossa. Willingenissä hän voitti ensimmäisen osakilpailun ja oli Titisee-Neustadtin jälkimmäisessä kilpailussa toinen. Oslon jälkimmäisessä kilpailussa hän oli kolmas. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli yhdeksäs.
Kaudella 2015–2016 Stoch sijoittui kymmenen parhaan joukkoon kahdesti ja oli maailmancupin loppupisteissä 22. Kaudella 2016–2017 hän voitti Lillehammerin toisen osakilpailun ja oli toinen Engelbergin jälkimmäisessä kilpailussa. Mäkiviikolla hän oli toinen Oberstdorfissa ja Garmisch-Partenkirchenissä ja voitti sekä Bischofshofenin kilpailun että mäkiviikon kokonaiskilpailun. Myöhemmin samalla kaudella hän voitti kahdesti Wisłassa ja kerran sekä Zakopanessa, Sapporossa että Vikersundin lentomäessä sekä sijoittui kolmanneksi Oberstdorfin lentomäessä ja Pyeongchangissa. Raw Air -kiertueen loppupisteissä hän oli toinen, kuten myös maailmancupin kokonaiskilpailussa. Kaudella 2017–2018 hän oli Wisłassa toinen ja Engelbergissä kolmas sekä toinen. Mäkiviikolla hän voitti kokonaiskilpailun lisäksi kaikki neljä osakilpailua; aiemmin samaan oli pystynyt vain Sven Hannawald. Hän oli samalla kaudella toinen Willingenissä sekä voitti Lahdessa, Lillehammerissa, Trondheimissa ja kahdesti Planicassa. Maailmancupin kokonaisvoiton hän varmisti kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Vikersundissa. Samalla hän voitti myös Norjan Raw Air -kiertueen kokonaiskilpailun.
Kaudella 2018–2019 Stoch sijoittui Rukalla toiseksi ja kolmanneksi sekä Engelbergissä kolmanneksi. Mäkiviikon kokonaiskilpailussa hän oli kuudes. Val di Fiemmessä hän oli kahdesti kolmas, Sapporossa kerran toinen ja voitti Oberstdorfin lentomäen kolmannen kilpailun ja Lahden kilpailun. Willingenissä hän oli toinen. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi. Kaudella 2019–2020 hän sijoittui Wisłassa sekä Willingenissä kolmanneksi ja voitti Engelbergissä, Zakopanessa sekä Lillehammerissa. Hän voitti Raw Air -kiertueen ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa viidenneksi. Kaudella 2020–2021 hän oli Engelbergissä toinen. Mäkiviikolla hän sijoittui Oberstdorfin kilpailussa toiseksi ja voitti Innsbruckissa ja Bischofshofenissa voittaen myös kokonaiskilpailun. Mäkiviikon jälkeen hän voitti Titisee-Neustadtissa, sijoittui kolmanneksi Willingenissä sekä toiseksi Klingenthalissa ja Rasnovissa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Kaudella 2021–2022 hän sijoittui Klingenthalissa kolmanneksi. Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailussa hän oli viides.
Kesä-GP-kilpailuista Stoch on saavuttanut kymmenen voittoa.
Lähteet
- Kamil Stoch Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
Viitteet
- https://yle.fi/urheilu/3-10082684
- IS: Puola nousi kaksoisvoittoon erikoisessa MM-mäkihyppykisassa – Jarkko Määttä oli ainoa suomalainen toisella kierroksella Ilta-Sanomat. 1.3.2019. Viitattu 1.3.2019.
- Stoch varmisti kokonaiskilpailun voiton – Freund liiteli mäkiennätyksen 21.3.2014. Yle Urheilu. Viitattu 21.3.2014.
1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weißflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Andreas Wellinger | 2022: Ryōyū Kobayashi |
1964: Toralf Engan | 1968: Vladimir Belousov | 1972: Wojciech Fortuna | 1976: Karl Schnabl | 1980: Jouko Törmänen | 1984: Matti Nykänen | 1988: Matti Nykänen | 1992: Toni Nieminen | 1994: Jens Weißflog | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2002: Simon Ammann | 2006: Thomas Morgenstern | 2010: Simon Ammann | 2014: Kamil Stoch | 2018: Kamil Stoch | 2022: Marius Lindvik |
1962: Helmut Recknagel | 1964: Toralf Engan | 1966: Bjørn Wirkola | 1968: Vladimir Belousov | 1970: Gari Napalkov | 1972: Wojciech Fortuna | 1974: Hans-Georg Aschenbach | 1976: Karl Schnabl | 1978: Tapio Räisänen | 1980: Jouko Törmänen | 1982: Matti Nykänen | 1985: Per Bergerud | 1987: Andreas Felder | 1989: Jari Puikkonen | 1991: Franci Petek | 1993: Espen Bredesen | 1995: Tommy Ingebrigtsen | 1997: Masahiko Harada | 1999: Martin Schmitt | 2001: Martin Schmitt | 2003: Adam Małysz | 2005: Janne Ahonen | 2007: Simon Ammann | 2009: Andreas Küttel | 2011: Gregor Schlierenzauer | 2013: Kamil Stoch | 2015: Severin Freund | 2017: Stefan Kraft | 2019: Markus Eisenbichler | 2021: Stefan Kraft | 2023: Timi Zajc |