Kamigamo-jinja

Kamigamo-jinja toimi alun perin voimakkaan Kamo-klaanin suojeluspyhäkkönä. Legendan mukaan ukkosen kami Kamo Wakeikazuchi no mikoto ilmestyi läheisen vuoren juurelle, kun klaanin suojeluskamin tytär Tamayorihime no mikoto oli suorittamassa siellä puhdistautumisrituaaleja. Tämä olisi tapahtunut keisari Jinmun aikaan. Ensiksi pyhitettiin vuoren huippu, ja myöhemmin keisari Tenmun hallintokaudella 600-luvun lopulla rakennettiin pyhäkkö vuoren lounaispuolelle.[1][3]

Kun Japanin pääkaupunki siirrettiin Kiotoon eli Heian-kyōhon 700-luvun lopussa, pyhäkön kamista tuli koko kaupungin ja Japanin keisarihuoneen suojelija, minkä myötä pyhäkkö sai paljon vaikutusvaltaa. Vuonna 810 siellä alkoi työskennellä keisarihovista valittu papitar (saiin), joka oli saanut koulutuksensa Isen pyhäkössä (saigū). Tämä perinne jatkui 400 vuoden ajan. Keisarit palvoivat pyhäköllä säännöllisesti. Shimogamo-jinjan tavoin siitä tehtiin myös Yamashiron provinssin pääpyhäkkö (ichinomiya). Lisäksi siitä tuli yksi historiallisesti tärkeistä 22 pyhäköstä.[1][2]

Japanin keskiajalla Kamigamo-jinjalla oli paljon läänityksiä. Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla se oli Tokugawa-klaanin suojeluksessa ja käsitti nykyistä paljon laajemman alueen. Pyhäkön eteläpuolelle rakentui papiston asuinalue, josta on säilynyt jäänteitä nykypäivään saakka.[1]

Pyhäkön alue suojeltiin valtion muinaisjäännöksenä vuonna 1993 ja Unescon maailmanperintöluetteloon se valittiin seuraavana vuonna.[1]

Kamigamo-jinjaan kuuluu yli 30 rakennusta, jotka ovat tarkkoja kopioita alkuperäisistä 1600–1800-luvuilta.[3][4] Pyhäkkö rakennettiin šintolaisten periaatteiden mukaan pitkään uudestaan joka 20. vuosi. Nykyinen päärakennus on vuodelta 1863.[5] Pyhäkön päähalli (honden) ja sivuhalli (gonden) on rakennettu Heian-kauden nagare-zukuri-tyyliin. Molemmat on valittu Japanin kansallisaarteiksi. Sivuhalli on kopio päähallista, ja nykyisin sen tarkoitus on toimia varasijana pyhäkön kamille, jos päähalli on vahingoittunut.[3]

Pyhäkön muut rakennukset on nimetty tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi. Niihin kuuluu muun muassa rōmon-portti, chūmon-portti, puhdistautumiseen käytetty Tsuchinoya ja pyhäkön läpi virtaavan puron päälle rakennettu Hashidono. Hosodono-hallin edessä on kaksi hiekkakasaa (tatezuna); ne muistuttavat pyhäkön takaisia vuoria, joille kami Wakeikazuchi laskeutui.[5]

Kamigamo-jinjan kamia on pidetty maanviljelyn suojelijana. Kamigamo-jinjalla onkin ympäri Japania yli 2 000 sivupyhäkköä, joihin kami on pyhitetty (kanjō).[3]

Kamigamo-jinjan tärkein festivaali on vuosittain 15. toukokuuta yhdessä Shimogamo-jinjan kanssa järjestettävä Kamo-matsuri eli Aoi-matsuri, yksi Kioton kolmesta suuresta festivaalista. Sen nimi merkitsee kirjaimellisesti ”taponlehtijuhlaa” ja juontuu alun perin Asarum caulescens -kasvista, jolla festivaalin vaunut ja osallistujat koristeltiin. Festivaalin viettäminen on pyhäkön kronikan mukaan alkanut keisari Kinmein valtakaudella vuonna 544. Siihen kuuluu 800 metriä pitkä kulkue, joka lähtee pyhäkölle Kioton keisarilliselta palatsilta.[2][3]

Kamigamo-jinjan muita juhlia ovat 5. toukokuuta järjestettävä hevoskilpailu, jota pidetään vanhimpana japanilaisena hevoskilpailuna, 12. toukokuuta pidettävä Miare-shinji-rituaali ja 30. kesäkuuta vietettävä puhdistautumiseen tarkoitettu rituaali Nagoshi no harae, joka on mainittu jo Hyakunin isshu -runokokoelmassa Kamakura-kaudelta.[2][3]

9. syyskuuta pidettävä Karasu-zumō eli ”varissumo” on erikoislaatuinen lasten sumokilpailu, jonka yhteydessä pyhäkön työntekijät matkivat variksen liikkeitä ja ääntelyä.[3]

• 
  Pyhäkön toinen torii-portti
• 
  Rōmon-portti
• 
  Pyhäkön toimisto (shamusho)
• 
  Karasu-zumō Kamigamo-jinjalla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kamigamo-jinja Wikimedia Commonsissa

• Kamigamo-jinjan internetsivut