Kameraalinen

Kameraalitieteisiin kuuluivat ne tieteenhaarat, jotka käsittelivät valtiontalouden perusteita eli hallitsijan kamarin hoitoa ja kartuttamista.[1] Ne kehittyivät Saksassa 1600-luvulla. Kameraalitieteet jaettiin kameralistiikkaan ja kameraalilainoppiin. Edellisestä on kehittynyt nykyinen finanssioppi ja jälkimmäisestä finanssi(hallinto)oikeus.

Kameraalitutkinto oli virkatutkinto, joka oli käytössä Ruotsin yliopistoissa (ml. Turun akatemia) 1799–1863. Tutkinto lakkautettiin Suomen tultua suurruhtinaskunnaksi 1809, mutta se palautettiin 1817 eri nimellä. Vanha nimi palasi käyttöön 1828 Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa. Tutkinto antoi pätevyyden virkoihin Suomen valtosihteerinvirastossa, senaatin talousosastolla ja yleisessä revisionioikeudessa. Lisäksi tutkinnon suorittanut sai toimia lääninsihteerinä ja lääninkamreerina. Tutkintovaatimuksena oli ylioppilastodistus, tarvittavat siviilioikeudelliset ja tieteelliset tiedot kullekin viralle. Tutkinto jakaantui jossain vaiheessa ylempään ja alempaan tutkintoon ja ne yhdistettiin vuonna 1871 tutkntouudistuksessa.[2]

Uuudistuksen jälkeen kameraalitutkinto oli alempi hallintotutkinto, jonka saattoi suorittaa Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1871–1894.[1] Muut keisarillisen julistuksen 17B/1871 tuntemat tutkinnot olivat yleinen oikeustutkinto ja tuomarintutkinto. Talous- ja hallintolainsäädännön tuntemusta korostavasta kameraalitutkinnosta kehittyi alempi oikeustutkinto (nyk. oikeusnotaari), ja se tuotti kelpoisuuden alempiin hallintovirkoihin. Kameraalitutkinto lakkautettiin keisarillisella julistuksella 35D/1894.

Kameraalihoviksi kutsuttiin Vanhan Suomen veronkanto- ja talousasioita 1700-luvulla hoitanutta virastoa, joka sijaitsi Viipurissa.[1]

Kameraalisiirrosta säädettiin lailla nro 183/1925. Kun Suomen kunnallista, oikeudellista tai hallinnollista jakoa muutettiin, saattoivat saman tilan eri tilukset joutua eri hallinto- tai tuomiopiiriin. Jos tilan eri tilukset haluttiin erottaa myös kameraalisessa suhteessa toisistaan, piti tehdä kameraalisiirto. Erottamisen suoritti maaherra valtioneuvoston määräyksestä lohkomislainsäädännön mukaisesti. Käytännön työn teki toimitusmaanmittari maaherran määräyksestä.

Kameraalimerkinnäksi nimitetään vanhoissa käsikirjoituksissa olevia, myöhemmästä voudinkirjaksi tai muuksi tilikirjaksi sitomisesta johtuvia merkintöjä.

• Kameralismi