Kamehameha I

Kamehameha syntyi arvioiden mukaan vuonna 1758. Hän sai syntymänimekseen Paiea, joka tarkoittaa "kovakuorista rapua". Kertoman mukaan ennen hänen syntymäänsä nähtiin kirkas tähti, joka enteili suuren johtajan syntymää. Tämä aiheutti huolta muiden päälliköiden keskuudessa, ja Kamehamehan isosisä, päällikkö Alapai, määräsi tämän tapettavaksi. Kamehameha saatiin kuitenkin kuljetettua pois ja hänet kasvatettiin salassa. Aikuistuttuaan hän otti nimekseen Kamehameha, joka tarkoittaa "hän, joka seisoo erillään".[2][1]

Ollessaan viisivuotias Kamehameha palasi isänsä luo ja sai päällikölle tarkoitetun kasvatuksen, johon kuuluivat mm. uskonnolliset asiat, sodankäynti ja suullinen historia. Hänestä tuli isänsä kuoleman jälkeen alipäällikkö setänsä Kalani'opu'un alaisuudessa.[3]

Kamehamehalla oli useita vaimoja, joita olivat mm. Ka'ahumanu, Keōpūolani, Kalakua ja Kanekapolei. Näistä ensimmäisen kanssa Kamehameha ei saanut lapsia, mutta muiden kanssa kuusi lasta, joista kaksi nousi aikoinaan Havaijin kuninkaiksi.[4]

Setänsä kuoleman jälkeen Kamehamehasta tuli sodan jumalan patsaan vartija. Kamehamehan serkku, Kiwala'ō, sen sijaan peri maallisen vallan, mikä ei miellyttänyt Kamehamehaa. Tämä johti sotaan, jossa Kiwala'ō sai surmansa ja Kamehameha otti haltuunsa koko Havaijin saaren (toiselta nimeltään Iso saari).[5]

Vuonna 1786 saarten tilanne oli se, että Mauin kuningas, Kahekili, hallitsi Mauin lisäksi O‘ahun, Kaho‘olawen, Moloka‘in ja Lana‘in saaria. Lisäksi Kaua‘i ja Ni‘ihau olivat käytännössä hänen alaisuudessa, koska näitä hallisti tämän velipuoli, Ka‘eokulani. Vuonna 1790 Kahekili joutui lähtemään O‘ahulle kukistamaan kapinaa. Kamehameha käytti tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsi Mauille. Vaikka Kamehamehan joukot saivat mauilaiset perääntymään, Kamehameha joutui palaamaan Havaijin saarelle, koska tämän serkku, Keōua, nousi kapinaan. Palattuaan takaisin Kamehamehan joukot ajoivat Keōuan joukot saaren länsirannikolle. Tulivuorenpurkaus tappoi osan Keōuan joukoista, minkä vuoksi Kamehamehan joukot voittivat ja koko Havaijin saari päätyi Kamehamehan alaisuuteen.[3]

Huhtikuussa 1795 Kamehameha hyökkäsi O‘ahulle ja ajoivat puolustajat Nu‘uanun laaksoon, jossa Kamehamhean joukot saavuttivat voiton. Tämän seurauksena kaikki Havaijin saaret Kaua‘ita ja Ni‘ihauta lukuun ottamatta.[6] Samana vuonna Kamehameha antoi määräyksen, jonka mukaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten kanssa ei saanut käydä vaihtokauppaa, elleivät nämä vaihtaisi tavaraa aseisiin tai ammuksiin. Määräyksen noudattamatta jättämisestä seurasi kuolemanrangaistus. Tavoitteena oli kerätä mahdollisimman paljon tarvikkeita Kaua‘in valloitusta varten.[7]

Vuonna 1804 Kamehameha siirsi pääkaupungin Lahainasta Honoluluun. Kuusi vuotta myöhemmin viimeinen itsenäinen päällikkö, Kaumuali'i, joka hallitsi Kaua'in and Ni'ihaun saaria, alistui Kamehamehan vasalliksi.[8]

Havaijin kuninkaana Kamehameha avasi Havaijin maailmalle.[5] Havaijista tuli tärkeä välipysähdyspaikka kauppalaivoille Kiinan ja Yhdysvaltain välillä. Havaijilla kasvavasta santelipuusta tuli tärkeä vientituote.[9] Lisäksi hän teki santelipuusta kuninkaan omaisuutta ja asetti kapun nuoremmille puille, jotta santelipuuta voitaisiin kerätä kestävästi.[10]

Kuningaskunnan avautumisen myötä Kamehameha määräsi, että Havaijille täytyy suunnitella oma lippu. Vuonna 1816 otettiin käyttöön lippu, jossa kahdeksan puna-valko-sinistä raitaa, jotka kuvaavat Havaijin kahdeksaa pääsaarta. Brittiläinen Union Jack lisättiin yläkulmaan todennäköisesti siksi, että Kamehameha saattoi luulla brittien suojelevan Havaijia.[11]

Hän pitäytyi havaijilaisessa uskossa ja pyrki johtamaan esimerkillä työskentelemällä mm. taroviljemillä.[12]

Kamehamehan oli hallitsijana melko autoritaarinen säilyttäen mm. kapu-järjestelmän kovat rangaistukset, mutta hän kuitenkin lopetti ihmisten uhraamisen. Hän myös nimitti jokaiselle kuningaskunnan pääsaarelle kuvernöörin.[2]

Yksi Kamehamehan tärkeimmistä säädöksistä oli ns. hajonneen melan laki. Sen mukaan suojattomat ihmiset ja tiellä kulkijat ovat valtion suojeluksessa eikä heitä saa uhata. Kertoman mukaan Kamehameha oli nuoruudessaan hyökännyt kahden kalastajan kimppuun, mutta hänen jalkansa jäi jumiin kallion rakoon ja toinen kalastajista löi Kamehamehaa melalla niin, että se hajosi. Kalastajat osoittivat kuitenkin armoa, eivätkä tappaneet Kamehamehaa. Hajonneen melan laki on edelleen osa Havaijin osavaltion perustuslakia (art. IX § 10).[9][13][14]

Keväällä 1819 Kamehameha sairastui vakavasti ja papisto suositteli ihmisurhia. Kamehameha kuitenkin kieltäytyi ja halusi, että uhreiksi tarkoitetut miehet eläisivät mieluummin hänen poikansa Liholihon alamaisina. Kamehameha kuoli 8. toukokuuta 1819 Isolla saarella.[4] Kertoman mukaan kuninkaan viimeiset sanat olivat:[15]

ʻE oni wale nō ʻoukou i kuʻu pono ʻaʻole e pau. Loputon on se hyvä, jonka olen teille nautittavaksi antanut.

Hänen vanhin poika Liholiho peri kruunun ja otti hallitsijanimekseen Kamehameha II.[4] Perinteiden mukaan Kamehamehan uskotut miehet, Hoapili ja Ho‘olulu, piilottivat maalliset jäänteet piilotettiin salaiseen paikkaan Havijin saarelle. Jäänteet piilotettiin, jotta kukaan toinen päällikkö ei pääsisi käsiksi Kamehamehan manaan.[16]

Kamehamehaa juhlitaan vuosittain 11. kesäkuuta, joka tunnetaan Kamehameha-päivänä, ja se on yleinen vapaapäivä Havaijilla.[17] Kamehamehalle on pystytetty patsaita Havaijilla ja yksi Washington DC:ssa.[4]

• 
  Kamehamehaa esittävä patsas Hilossa
• 
  Kamehameha Havaijin tasavallan julkaisemassa postimerkissä 1890-luvulla.

• Williams, Julie Stewart: Kamehameha the Great, Kamehameha Schools, 1993,  ISBN 0-87336-022-2