Kambodža

Suurin osa Kambodžan kallioperästä kuuluu kvartäärikauden kivien muodostamaan Tonle Sap-Phnom-Penh sedimentaatioaltaaseen. Länsirannikon vuoret ovat liitukaudelta, jurakaudelta ja triaskaudelta. Trias- ja permikauden kivilajeja on myös maan itäosassa, samoin paikoin pohjoisessa, yhdessä paleotsooisen maailmankauden loppuvaiheen eli lähinnä permikauden ja kivihiilikauden kivilajien kanssa. Kaakkoisosassa on paikoin myös vulkaanisia kivilajeja.[13]

Kambodžan mineraalivarojen kartoitus on alkutekijöissään. Toistaiseksi maasta kaivetaan kultaa ja jalokiviä sekä marmoria, graniittia, hiekkaa ja suolaa. Maa sallii myös ulkomaalaisten yritysten harjoittaa malminetsintää ja kaivostoimintaa. Brittiläinen ja japanilainen yhtiö luopuivat bauksiitin louhimisesta pitkän jatkuneiden tutkimusten jälkeen kannattamattomana. Australialaiset ja japanilaiset yritykset ovat tehneet valtauksia kultakaivoksia varten. Korealainen yritys on varannut alueen, jossa on kuparia, sinkkiä ja jalokiviä. Kiinalaiset ovat perustaneet yhteisyrityksen rautamalmin hyödyntämiseksi. Kivihiiltä on löytynyt läheltä Thaimaan rajaa. Hiekkaa viedään Singaporeen ja Hongkongiin rakennusteollisuudelle ja täytemaaksi. Mineraalivarojen hyödyntämistä pidetään niin tärkeänä Kambodžan talouskasvulle, että valtio on ilmoittanut olevansa valmis harkitsemaan kaivostoiminnan sallimista myös nykyisillä luonnonsuojelualueilla.[14]

FAO:n Forest Resources Assesment 2000 -raportissa Kambodža jaetaan kolmeen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maan länsi- ja lounaisosassa sekä pienessä laikussa Môndôl Kirin maakunnassa kasvaa trooppista sademetsää. Itäosassa ja paikoin maan keskiosassa kasvaa trooppinen kostea lehtimetsä. Sen yleisimmät puulajit kuuluvat mahonkikasveihin, rautayrttikasveihin, hernekasveihin tai Combretaceae-heimoon. Maan keskiosissa on trooppista kuivaa metsää, jonka päälajeja ovat dipterokarpuskasvit.[15][16]

Suuren järven tulvatasangolla viljellään riisipeltojen lisäksi tupakkaa ja maissia. Pohjoisen vuorilla kasvaa ikivihreää metsää. Lounaassa on jäljellä ikimetsien sirpaleita ja viljeltyä tiikkiä. Ylempänä vuoristossa kasvaa havupuitakin. Rannikkoa reunustavat mangrovemetsät, ja jokivarsilla tavataan buddhalaisten pyhää kukkaa lootusta.[17]

Kambodžan kansalliseläin kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti kuollut jo sukupuuttoon.[18] Jaavansarvikuonoja on löydetty rajan takaa Vietnamista, joten niitä saattaa elää myös Kambodžan puolella. Muita uhanalaisia nisäkkäitä ovat aasiannorsu, aasiankultakissa, vuorisusi, Indokiinangibboni, puuleopardi, kalastajakissa, marmorikissa, malaijikarhu ja villi vesipuhveli. Tiikereitä arvioidaan olevan jäljellä noin 150 yksilöä.[19] Kansallispuu on palmyrapalmu (Borassus flabellifer).[17]

Kambodžassa on seitsemän kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. Suurimmat kansallispuistot ovat Viracheyn kansallispuisto maan pohjoisrajalla, Botum-Sakorin kansallispuisto länsirajalla ja Phnom Bokorin kansallispuisto maan eteläosassa.[20] Suurin Kambodžan luontoa uhkaava tekijä ovat metsätuhot. 1990-luvulla metsäpinta-ala väheni 1 400 neliökilometriä vuodessa. Vuosina 2000–2005 metsän tuhoutumisvauhti kasvoi 75 prosenttia. Luonnontilaista ikimetsää on jäljellä enää alle 3 500 neliökilometriä. Hallituksen toimet ovat tehottomia, ja laittomat hakkuut rehottavat. Väestönkasvu ja sisällissodan jälkeinen jälleenrakennus asettavat paineita puutavaran hankkimiselle. Metsää raivataan myös kaskiviljelyn ja peltopinta-alan laajentamisen takia. Metsien oman lajiston lisäksi metsätuhot ovat uhkana järvien biotoopeille, sillä hakkuuaukeilta huuhtoutuva liete pilaa kutupaikkoja.[21]

Kambodžan ilmasto on trooppinen ja lämpötila pysyy ympäri vuoden noin 20–30 celsiusasteessa. Ilmastoa hallitsevat kaksi monsuunia. Lounaasta tulevat monsuunit tuovat maahan kosteaa ilmaa Thaimaanlahdelta ja Intian valtamereltä toukokuusta lokakuuhun. Eniten Kambodžassa sataa syys-lokakuussa; maan keskiosan tasangolla sataa lounaismonsuunin aikana yhteensä lähes 1,8 metriä. Koillinen monsuuni puhaltaa kuivalla kaudella, joka kestää marraskuusta maaliskuuhun. Kuivin kausi on tammi-helmikuussa. Huhtikuu on kuumin kuukausi, ja sen aika saadaan vain vähän sateita. Kuuman ja kostean mutta sateettoman vuodenajan vaihtumista monsuuniin juhlitaankin muun muassa khmerien uudenvuoden muodossa.[22][23]

Nykyisen tutkimuksen valossa tiedetään, että Kambodžan alueella on ollut metsästäjä-keräilijöitä Hoabinhian-kaudella noin 6 000 vuotta eaa. Aiemmasta asutuksesta ei ole varmoja todisteita. Kambodžan neoliittisesta ja pronssikaudesta tiedetään hyvin vähän, sillä arkeologisia kohteita on vähän, ja niitäkään ei ole tutkittu kovin paljoa.[24]

Kambodžan varhaishistoria sijoittuu noin vuosien 200 eaa. ja 500 jaa. välille. Tänä aikana alueella alkoi esiintyä kiinteää asutusta ja yhteiskuntarakenteiden muodostumista, jotka johtivat ensimmäisten valtakuntien syntyyn.[25]

Pääartikkelit: Funanin kuningaskunta, Chenla ja Khmerien valtakunta

Kambodžan ja samalla koko Kaakkois-Aasian ensimmäiset merkittävät korkeakulttuurit syntyivät ajanlaskun alussa. Vanhin tunnettu kuningaskunta on Funan, joka perustettiin ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja jonka valtakausi kesti 600-luvulle asti. Funan alkoi intialaistua 300-luvulla, ja sen kukoistuskautena pidetään 400-lukua. 500-luvulta alkaen valtakunta alkoi hajota sisäisiin ristiriitoihin ja sisällissotiin. 600-luvulla Funan ajautui Chenlan vasallivaltioksi.[26][27][28]

Chenla, khmerien ensimmäinen kuningaskunta, oli alun perin ollut Funanin vasallivaltio mutta itsenäistyi 500-luvulla. Funanin valloittamisen myötä intialaisvaikutteet siirtyivät Chenlaan. Chenlan valtakautta ei kestänyt kauan, sillä jo 600-luvun lopulla valtakunta jakaantui ensin kahtia ja 700-luvulla lukuisiin pieniin kuningaskuntiin. Chenlan kadottua alueelle syntyi khmerien valtakunta 800-luvun alussa.[26][27][28]

Khmer-armeija käymässä sotaan chameja vastaan, reliefi Bayonissa.

Kuningas Norodom I 1800-luvun loppupuolella.

Jayavarman II (hallitsi n. 770–834) perusti Khmerien valtakunnan 802. Angkorin alueen ensimmäinen pääkaupunki perustettiin 800-luvun lopulla ja sitä seurasi joukko muita pääkaupunkeja samalla alueella.[29] Angkor olikin maailman suurin kaupunki esiteollisella ajalla: sen pinta-ala oli 3 000 km²[30] ja asukasluku 700 000-1 900 000.[31][32] Khmerien valtakunnan vauraus perustui työvoimaan ja ainoa tapa lisätä sitä oli valloittaa uusia alueita.[33] 800-luvun loppuun mennessä valtakunta oli jo laajentunut nykyistä Kambodžaa suuremmalle alueelle[34] ja Angkorin suuruuden ajan päättyessä n. 1150 se hallitsi suurinta osaa Kaakkois-Aasian mannerta.[35] 1177 Champa valloitti Angkorin, mutta Jayavarman VII:n (hallitsi 1181–1218) onnistui vallata valtakunta takaisin ja laajentaa sitä entisestäänkin.[34][31]

Ayutthayan kuningaskunta valloitti Angkorin 1431. Khmerit saivat kuitenkin ajettua valloittajat pois, mutta siirsivät koko kaupungin ja sen miljoonaväestön nykyisen Phnom Penhin alueelle.[36]

Angkorin valloituksen jälkeen 1431 Kambodžasta muodostui puskurivaltio Thaimaan ja Vietnamin väliin. Thaimaa ja Vietnam sekaantuivat aktiivisesti maan politiikkaan ja nimittivät muun muassa Kambodžan kuninkaat, joista monet kruunattiin Bangkokissa. Ayutthayan tuho 1767 heikensi thaitten vaikutusta väliaikaisesti.[37] Thait toipuivat nopeasti, ja 1794 he ottivat haltuunsa Băt Dâmbângin ja Siĕm Réabin maakunnat.[38] Nimellisesti Kambodža oli edelleen itsenäinen, mutta käytännössä siitä oli tullut Thaimaan vasallivaltio. Thaimaalaiset yrittivät valloittaa Kambodžan 1831, mutta vietnamilaiset estivät sen ja valloittivat maan. Vietnamin 1835 aloittama Kambodžan vietnamilaistaminen johti 1841 avoimeen sotaan, jossa Thaimaan kuningas Jessadabodindra auttoi Kambodžaa. Vuoden 1846 rauhansopimuksen mukaan Kambodža joutui kuitenkin virallisesti sekä Thaimaan että Vietnamin alaisuuteen.[37]

Ranska oli 1847 saanut haltuunsa Vietnamin kolme eteläisintä maakuntaa, joista käytetään nimitystä Kotšinkiina.[39] Ranska vaati 1863 Kambodžaa maksamaan veroa Kotšinkiinalle, ja sen onnistui suostutella Kambodža allekirjoittamaan protektoraattisopimus Ranskan kanssa. Seuraavana vuonna Kambodža solmi protektoraattisopimuksen myös Thaimaan kanssa. Se suututti ranskalaiset ja jo samana vuonna Ranska valloitti Kambodžan. Thaimaa luopui vaatimuksistaan Kambodžan suhteen 1867. 1887 Kambodža liitettiin Ranskan Indokiinaan.[40]

Kambodžan siirtomaapäällikkö oli résident supérieur, ja maakunnissa hallitsivat paikalliset kuvernöörit. Vuonna 1897 maan kuvernööri valitti esimiehilleen Pariisissa, että Kambodžan kuningas Norodom I ei enää ollut kykenevä hallitsemaan maata, ja sai oikeuden ottaa kuninkaan roolin verojen määräämisessä sekä kuninkaallisten virkamiesten ja seuraavan kuninkaan nimittämisessä. Norodomille ja hänen seuraajillensa jäi keulakuvan rooli, myös buddhalaisessa uskonnossa. Siirtomaa-aikana ranskalaiset saivat korkeimmat virat, ja alempiin virkoihin palkattiin mieluiten vietnamilaisia.[41]

Yhdysvaltain armeija Kambodžassa vuonna 1970.

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Kambodžan 1941, ja 9. maaliskuuta 1945 Japani julisti Kambodžan itsenäiseksi.[42] Japanin antauduttua ranskalaiset palasivat ja yrittivät palauttaa siirtomaavallan, mutta epäonnistuivat siinä. Kambodžasta tuli sen sijaan autonominen valtio Ranskan Indokiinan liittovaltiossa. Vuoden 1949 sopimukseen mukaan Ranskan hallintaan jäivät armeija, poliisi, oikeuslaitos, valuutta ja ulkomaankauppa.[43]

Ranskan ja Japanin vastaiset ryhmittymät muodostivat 1945 järjestön nimeltä Khmer Issarak (”Itsenäinen Khmer”). Vuoden 1947 yleisen armahduksen jälkeen osa Khmer Issarakin jäsenistä siirtyi olemassa oleviin puolueisiin, mutta osa jatkoi taistelua Ranskan siirtomaaherruutta vastaan yhdessä Việt Minhin kanssa.[43] Levottomuudet maassa alkoivat uudelleen 1951, jolloin myös buddhalaiset munkit toimivat aktiivisesti hallitusta vastaan. Kuningas Norodom Sihanouk aloitti Kambodžan itsenäisyyskampanjan 1953 ja julisti lopulta Kambodžan itsenäiseksi kesällä 1953. Indokiinan sodan takia Ranska joutui tunnustamaan Kambodžan itsenäisyyden marraskuussa 1953 ja itsenäisyys vahvistettiin Geneven rauhankonferenssissa 1954. Kuningas Norodom Sihanouk luopui kruunusta isänsä hyväksi 1955 ja ryhtyi johtamaan maata pääministerinä. Vuosina 1955-1970 Sihanouk oli Kambodžan tosiasiallinen hallitsija joko pääministerinä tai valtion päämiehenä.[43]

1960-luvulla Sihanouk kertoi pyrkivänsä täydelliseen puolueettomuus- ja sitoutumattomuuspolitiikkaan. Suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät varsinkin sen jälkeen kun Sihanouk solmi kauppasopimukset Neuvostoliiton ja Kiinan kanssa. Sihanouk katkaisi kaikki suhteet Yhdysvaltoihin 1965, kun Yhdysvaltojen ilmasota Vietnamin sodassa laajeni Kambodžan alueelle. Oikeiston voitettua Yhdysvaltojen tuella vaalit vuonna 1966 hallitus ryhtyi puhdistamaan maata vasemmistolaisista. Vasemmistolaiset pakenivat maaseudulle ja aloittivat 1967–1968 useita kapinoita, jotka hallitus kuitenkin kukisti verisesti. Kapinalliset alkoivat järjestäytyä kommunistiseksi sissiliikkeeksi, jonka nimeksi tuli punaiset khmerit.[44]

Pääartikkeli: Kambodžan sisällissota

Kenraali Lon Nol suoritti Yhdysvaltojen tuella sotilasvallankaappauksen keväällä 1970. FNL:n sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsin, joten Yhdysvaltojen ilmavoimat jatkoivat Kambodžan pommitusta sotilasvallankaappauksen jälkeen aina elokuuhun 1973 asti. Yhdysvallat pudotti Kambodžaan kaiken kaikkiaan 2 756 941 tonnia pommeja. Liittoutuneet käyttivät koko toisen maailmansodan aikana noin 2 miljoonaa tonnia pommeja, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit mukaan luettuina.[45][44] Nykyään pommituksissa arvioidaan kuolleen noin 250 000 kambodžalaista.[46]

Vallankaappauksen jälkeen Sihanouk johti nimellisesti Kambodžan kansallista yhtenäisyysrintamaa (FUNK) ja Kamputsean kansallisen liiton kuninkaallista hallitusta (GRUNK) Pekingistä käsin. Kummankin vahvin ryhmittymä olivat kuitenkin punaiset khmerit, jotka lopulta hallitsivat käytännössä koko maaseutua.[47]

Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja FNL Kambodžasta, punaiset khmerit jatkoivat taistelua ja syrjäyttivät Lon Nolin hallinnon. Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin 17. huhtikuuta 1975, ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.[48]

Pääartikkeli: Punaiset khmerit

Punakhmerien lippu.

Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi, ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset uudistukset. Markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin, ja kansan tuli elää pienissä yhteisöissä.[49] Punaisten khmerien ideologia oli sekoitus radikaalia maolaisuutta ja pääosin Vietnamia vastaan suunnattua sovinismia. Heidän vihollisiaan olivat etenkin vanhan hallinnon aikana koulutettu sivistyneistö – opettajat, lääkärit ja insinöörit – joita tapettiin surutta. Kaiken yksilöllisyyden ja vapauden tukahduttanut Angkar-järjestelmä valvoi kambodžalaisia, joiden tuli tehdä samaa työtä, syödä samaa ruokaa ja käyttää samoja vaatteita. Kambodža palasi vuoteen nolla: perinteet, uskonto, teatteri, musiikki, sanomalehdet ja niin edelleen lakkautettiin ja kirjastot, sairaalat, koulut ja muut julkiset rakennukset hylättiin.[50]

Punaiset khmerit vastustivat kaupunkielämää, ja kaupunkiväestö määrättiin palaamaan välittömästi maaseudulle. Phnom Penhin väestö oli sodan aikana kasvanut moninkertaiseksi, mutta kaupungit tyhjennettiin muutamien päivien kuluessa. Punaiset khmerit käyttivät hyödykseen vanhaa, kaupunkilais- ja maalaisväestön välistä juopaa ja voimistivat sitä. Maaseutuväestö jaettiin kahteen kastiin, vanhoihin asukkaisiin ja uusiin kaupungeista häädettyihin ihmisiin, ja ryhmien välit saattoivat olla hyvin huonot. Kaupunkilaisväestö joutui sopeutumaan ankariin olosuhteisiin, joissa maalaiset olivat punaisten khmerien mukaan joutuneet aina elämään. Koska punaisten khmerien ideologian kulmakiviin kuului myös ”yltiöpäinen khmer-sovinismi”, vihan kohteeksi joutuivat myös vähemmistöt: chamit, vietnamilaiset ja kiinalaiset.[51]

Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Arviot Pol Potin ajan uhriluvuista vaihtelevat 1,2–3 miljoonan välillä. Suurin osa uhreista kuoli nälkään, sairauksiin tai pakkotyöhön. Teloituksissa kuoli kuitenkin ainakin satoja tuhansia, ehkä jopa miljoona henkeä. Joka tapauksessa Kambodžan kansanmurha oli yksi vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista: erään arvion mukaan surmansa sai yli viidesosa maan väestöstä.[52][53][54][55]

Punakhmerien välit Vietnamiin alkoivat pian kiristyä. Vietnam ei voinut enää hyväksyä punakhmerien hyökkäyksiä Vietnamin puolelle ja uutisia vietnamilaisväestön vainosta: lopulta joulukuussa 1978 Vietnamin armeija hyökkäsi Kambodžaan, ja tällöin alkaneessa Kambodžan–Vietnamin sodassa se sai Phnom Penhin nopeasti hallintaansa.[56] Punaiset khmerit ja Pol Pot pakenivat Thaimaan rajalle, ja Vietnam asetti valtaan hallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Maanpaossa ollut Sihanouk ryhtyi nyt yhteistyöhön punaisten khmerien kanssa ja toimi päämiehenä koalitiohallituksessa, jota tukivat Kiina ja länsivallat; Thaimaa vuorostaan tarjosi punakhmereille turvapaikan vastineeksi siitä, että Kiina veti tukensa maan kommunistiselta puolueelta.[57] Vastustaakseen kommunistien johtamaa Vietnamia Yhdysvallat avusti punakhmerejä miljoonilla dollareilla ja asetti vietnamilaisten tukeman Kamputsean kansantasavallan kauppasaartoon. Presidentti Jimmy Carterin hallinto esti kansantasavallan pääsyn Yhdistyneisiin kansakuntiin (YK), jossa Kambodžaa edusti 1990-luvun alkuun asti punakhmerien ja Sihanoukin monarkistien pakolaishallitus.[58]

Rauhansopimus eri osapuolten (Vietnamin, Kamputsean kansantasavallan hallituksen, punaisten khmerien sekä tasavaltalaisen KPNLF:n ja monarkistisen ANS:n) välillä syntyi parin vuoden neuvottelujen jälkeen 1991. Vietnamin joukot vetäytyivät ja sissiliikkeiden johtajat pääsivät palaamaan Kambodžaan. YK:n operaatio UNAMIC perustettiin auttamaan miinanraivauksessa ja tukemaan noin 370 000 pakolaisen paluuta Thaimaasta.[59]

Yhdistyneiden kansakuntien tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Maa palautettiin monarkiaksi ja Norodom Sihanoukista tuli elokuussa 1993 jälleen kuningas, nyt ilman poliittista valtaa. Hän jätti kruunun vuonna 2004 Norodom Sihamonille.[48][60]

Vuoden 1993 tasaisten vaalien jälkeen kanssapääministereiksi nimitettiin Kambodžan kansanpuolueen Hun Sen ja monarkistisen Funcinpec-puolueen prinssi Norodom Ranariddh, Norodom Sihanoukin vanhin poika. Hun Sen järjesti verisen vallankaappauksen 7. heinäkuuta 1997, joka syöksi Ranariddhin vallasta. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Hun Sen jatkoi ainoana pääministerinä ja Norodom Ranariddh parlamentin puhemiehenä. Kambodžan kansanpuolue voitti myös vuoden 2003 vaalit mutta ei taaskaan saanut yksinkertaista enemmistöä.[48]

Vuonna 2006 Funinpec erotti prinssi Norodom Ranariddhin johdostaan. Maaliskuussa 2007 Norodom Ranariddh tuomittiin poissaolevana vankilaan varojen väärinkäytöstä.[48] Punakhmerien johtajia tuomitsemaan perustettu tuomioistuin käynnistyi hitaasti vuodesta 2005 alkaen. Yksi liikkeen kärkihahmoista, Ta Mok kuoli vuonna 2006 ennen kuulustelujen alkua, mutta muun muassa Nuon Chea joutui oikeuteen 2007 ja Kang Kek Ieu tuomittiin 35 vuodeksi vankilaan vuonna 2010.[48]

2010-luvulla maan tekstiiliteollisuuden työntekijät järjestivät mielenosoituksia, joissa he vaativat muun muassa palkankorotuksia. Mielenosoitukset kärjistyivät niin että tammikuussa 2014 ne kiellettiin, mikä johti väkivaltaisiin yhteenottoihin työläisten ja poliisin välillä.[61]

Vaikka Kambodžan kehitys monilla mittareilla on ollut positiivista, demokratian suhteen kehitys on mennyt huonompaan suuntaan. Pääministeri Hun Sen hallitsee maata yhä autoritaarisemmin ja diktatuurisemmin. Vuoden 2013 vaalit antoivat vielä toivoa demokraattisesta kehityksestä, kun ilmeisestä vilpistä huolimatta oppositio pääsi lähes tasoihin hallitsevan kansanpuolueen CPP:n kanssa. Kehitysapurahojen varmistamiseksi toteutetusta pohjimmiltaan näennäisestä demokratiasta on alettu luopua. Vuonna 2017 tärkeimmän oppositiopuolueen CNRP.n toiminta kiellettiin ja sen johtaja pidätettiin. Lukuisia journalisteja ja ihmisoikeusaktivisteja on pidätetty tai karkotettu maasta, itsenäisiä radiokanavia ja vapaata lehdistöä on rajoitettu. Brittilehti The Guardian luonnehti Hun Senia "täysivaltaiseksi diktaattoriksi".[62]

Kambodža on perustuslaillinen monarkia, jota johtaa pääministeri. Valtionpäämies on kuningas, mutta hän puuttuu harvoin suoraan politiikkaan.[63] Nykyinen kuningas on Norodom Sihamoni, joka nousi valtaistuimelle vuonna 2004, kun hänen isänsä Norodom Sihanouk jäi eläkkeelle.[64] Käytännössä kuninkaalla ei ole mitään todellista poliittista valtaa.[65]

Hun Sen, Kambodžan pääministeri vuodesta 1985.

Maan lakiasäätävät elimet ovat 58-jäseninen senaatti ja 123-jäseninen alahuone. Senaatin jäsenistä kuningas nimittää kaksi, alahuone valitsee kaksi ja 57 valitaan kunnallisvaltuustojen ja parlamentaarikkojen äänestyksen perusteella. Alahuone valitaan yleisin vaalein viiden vuoden välein.[1] Perustuslaki takaa monipuoluejärjestelmän, mutta käytännössä suurin osa puolueista on pieniä eikä niillä ole juurikaan valtaa.[66] Alahuoneen vaalien jälkeen alahuone ehdottaa suurimman ryhmän tai koalition puheenjohtajaa pääministeriksi, ja kuningas vahvistaa valinnan. Pääministeri ehdottaa muita ministereitä ja kuningas nimittää heidät.[1] Vuoden 2013 vaalien jälkeen pääministeri on Hun Sen

Kambodža on näennäisesti monipuoluejärjestelmä, sillä pääministeri Hun Senin johtama Kambodžan kansanpuolue CPP on 2010-luvulla noussut de facto yksinvaltaiseen asemaan.[67] Puolue voitti vuoden 2018 vaaleissa kaikki parlamentin 125 paikkaa. Vaaleissa ei ollut lainkaan pääoppositiopuolueen Kambodžan kansallisen pelastuksen puolueen ehdokkaita, sillä puolue oli kielletty edellisenä vuonna ja sen johtaja oli vankilassa odottamassa tuomiota maanpetoksesta. Vaaleissa oli hallitsevan puolueen lisäksi ehdokkaita tuntemattomista pienpuolueista. Länsimaat, oppositio ja ihmisoikeusjärjestöt pitivät vaaleja epäuskottavina ja vilpillisinä.[68]

Suurin osa vallasta on keskittynyt Hun Senin käsiin, ja vain hänen lähipiirinsä edustajilla on jonkinlaista merkitystä valtionpolitiikassa. Hän on myös kasvattamassa pojastansa, Hun Manetista jatkajaansa.[67] Hun Senin puolue on keskittynyt erityisesti johtajiensa ja lähiliittolaisten etujen ajamiseen. Se perusti vuonna 2018 pienille puolueille tarkoitetun neuvoa-antavan neuvoston, jonka vaikutus on kuitenkin marginaalinen.[69]

Oikeuslaitos muodostuu korkeimmasta oikeudesta, alioikeuksista ja erityistuomioistuimesta, joka käsittelee Punaisten khmerien hallinnon aikana tehtyjä vakavia rikoksia.[59] Erillistuomioistuimen toimintaan osallistuu myös ulkomaalaisia tuomareita, ja YK oli mukana sen perustamisessa, mutta ei puutu sen toimintaan.[70]

Kambodžan oikeuslaitoksen on täysin lainsäätäjien ohjailtavissa, joten hallitus on käyttänyt sitä 2010- ja 2020-luvuilla opposition ja toisinajattelijoiden sortamiseen, ja oppositiojohtaja Sam Rainsy on esimerkiksi tuomittu useita kertoja poissaolevana vankeuteen.[71]

Kambodžan asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja laivastosta. Vuoden 2006 lain mukaan 18–30-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, ja heidät on velvoitettu 18 kuukauden varusmiespalvelukseen.[1] Asevoimat kärsivät rahapulasta, jota se on yrittänyt paikata myymällä vartiointipalveluita ja pyytämällä yksityisiä lahjoituksia. Kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusryhmät pitävät kehitystä huolestuttavana.[72]

Kambodžan talous on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Maan talouskasvu oli vuosina 1998–2019 keskimäärin 7,7 prosenttia vuodessa, mikä teki maasta yhden maailman nopeimmin kasvavista talouksista.[76] Kambodžan bruttokansantuote oli Kansainvälisen valuuttarahaston tilastojen mukaan vuonna 2022 noin 1 770 Yhdysvaltain dollaria asukasta kohden.[5] Maailmanpankki luokittelee maan talouskasvun ansiosta alemman keskiluokan maaksi ja arvioi maan saavuttuvan vuoteen 2030 mennessä ylemmän keskiluokan.[76]

Tekstiiliteollisuus ja turismi ovat talouskasvun tärkeimmät vauhdittajat.[76] Kambodžan teollisuustuotanto oli vielä 1990-luvun puolivälissä hyvin pientä, mutta sen jälkeen monet kehittyneemmät valtiot ovat panostaneet maan vaateteollisuuteen.[77] Kambodžan vienti on voimakkaasti keskittynyt vaatteisiin, joiden osuus koko viennistä oli vuonna 2019 noin 80 prosenttia.[78] Suurin tuontituote oli puolestaan tekstiilit, jotka menivät vaateteollisuuden käyttöön.[79] Tärkeimmät vientimaat olivat Yhdysvallat, Japani, Saksa, Britannia ja Kiina.[77] Tuontitavarasta noin 90 prosenttia tuodaan Aasian maista.[79] Kiinan, Vietnamin ja Thaimaan osuus oli vuonna 2016 yli 50 prosenttia.[80]

Matkailu on maan toiseksi suurin kovan valuutan lähde vaateteollisuuden jälkeen.[59] Vuonna 2019 maassa vieraili 6,6 miljoonaa turistia.[4] Alan kasvu on ollut nopeaa, sillä miljoonan vierailijan raja ylittyi ensimmäisen kerran 2004.[81] Valtaosa maahan saapuvista matkailijoista vierailee Angkorissa tai Phnom Penhissä; myös uudistunut Siĕm Réabin kaupunki on tärkeä kohde. Matkailu on tuonut paljon hyvää Kambodžalle: se on luonut uusia taloudellisia mahdollisuuksia, auttanut maan kulttuurielämää ja lisännyt optimismia,[82] mutta toisaalta Kambodža on myös seksiturismin tärkeä kohdemaa – erityistä huolta on esitetty lapsiseksityöntekijöiden ja seksityöhön pakotettujen kohtalosta.[83]

Vuonna 2019 maatalous työllisti 32 prosenttia työvoimasta, kun vielä 2011 maatalouden osuus työvoimasta oli 56 prosenttia.[78] Bruttokansantuotteesta maatalouden osuus vuonna 2022 oli 22,8 prosenttia. Maatalouden tärkeimpiin tuotteisiin kuuluvat riisi, kumi, maissi, vihannekset, cashew-pähkinät, tapioka, tupakka ja silkki.[4] Maan vilja-aittoja ovat Kâmpóng Thum, Krâchéh, Môndôl Kiri, Preăh Vihéar ja Rôtanak Kiri.[84]

Kambodžan kaivannaistoiminta on varsin alikehittynyttä, ja pääosa kaivoksista on pienimuotoisia louhoksia, joista saadaan rakennusmateriaaleja. Maassa on kuitenkin myös tuhansia käsityönä tehtäviä kulta- ja jalokivikaivoksia.[85] Maan vesiltä löytyi vuonna 2005 öljyä ja maakaasua, mutta kaupallisen toiminnan aloitusta on siirretty useita kertoja. Vuonna 2020 singaporelainen KrisEnergy pumppasi ensimmäisen erän raakaöljyä.[59][4] Tuotanto kuitenkin keskeyti pian yrityksen ajauduttua selvitystilaan.[86]

Kambodžan valuutta on nimeltään riel. Yleisesti käytetään myös Yhdysvaltain dollareita ja Thaimaan rajalla Thaimaan bahteja.[87] Kambodža on ollut pitkään voimakkaan dollarisoitunut, mutta hallinto on pyrkinyt 2010-luvulta lähtien vahvistamaan rielin asemaa. Kambodžan keskuspankki laski vuoden 2019 ensimmäisen 11 kuukauden aikana liikkeelle 3,4 biljoonaa rieliä. Keskuspankki vaati myös, että vuoden 2019 loppuun mennessä jokaisen pankin lainoista vähintään kymmenes on tehty rieleillä. Muutokset ovat tehonneet, sillä liikkeessä olevie rielien määrä kasvoi vuonna 2019 yli 31 prosenttilla.[88] Keskuspankin arvion mukaan vielä vuonna 2021 dollarien osuus oli kuitenkin yli 80 prosenttia, mikä heikentää keskuspankin mahdollisuuksia vaikuttaa rahavarantoon tai korkoprosentteihin.[89]

Kambodža on pystynyt 1990-luvun alun jälkeen vähentämään selvästi köyhyyttä, ja tuona aikana miljoona ovat nousseet pois äärimmäisestä köyhyydestä. Onnistumisen taustalla ovat talouskasvu, joka on hyödyttänyt lähes koko väestö, ja julkisten palveluiden leivttäminen myös syrjäisempiin alueisiin.[90] Vuonna 2020 asetetun köyhyysrajan mukaan noin 18 prosenttia kambodžalaisista asui edelleen köyhyydessä. Osuus on pienimmillään Phnom Penhissä (4,2 prosenttia), mutta maaseudulla köyhyien osuus on 22,8 prosenttia. Köyhien määrä laski 2009–2019 noin 1,6 prosentilla vuodessa.[76]

Kambodžan väestöltä puuttuu kunnollinen koulutus etenkin köyhällä maaseudulla, jonka infrastruktuuri on lähes olematon. Pelko poliittisesta epätasapainoisuudesta ja korruptiosta ovat hidastaneet ulkomaisia investointeja. Vuosina 2004–2009 ulkomaiset investoinnit kuitenkin kasvoivat 12-kertaisiksi.[59]

Laajalle levinnyt korruptio on suuri ongelma. Vuonna 2010 maa sijoittui 178 maan joukossa sijalle 154 Transparency Internationalin korruptiolistalla. Korruption vastainen laki valmistui 15 vuoden valmistelun jälkeen. Pääministeri perusti korruptionvastaisen yksikön, mutta sen tehokkuutta epäiltiin yleisesti.[91]

Kambodža tuottaa suurimman osan kuluttamastaan sähköstä itse – vuonna 2007 sitä tuotettiin 1,272 miljardia kilowattituntia.[1] Maan sähköistysaste on toistaiseksi kuitenkin Aasian pienimpiä, ja vain 12 prosentilla kotitalouksista on sähköt. Sähkön hinta on maailman korkeimpia, maaseudulla jopa 0,90 Yhdysvaltojen dollaria kilowattitunnilta. Monet sähkövoimalat toimivat dieselillä, mutta suunnitelmiin kuuluu joidenkin korvaaminen raskasta polttoöljyä käyttävillä laitoksilla ja halvan sähkön ostaminen Vietnamista ja Thaimaasta. Myös vesivoiman lisärakentaminen on suunnitteilla. Ilman sähköä elävät kotitaloudet tuottavat pääosan energiastaan polttamalla biomassaa: polttopuuta ja puuhiiltä.[92]

Kambodžan puhelinlinjoja tuhottiin laajasti punaisten khmerien hallinnon aikana, ja verkon korjaaminen kesti sen jälkeen kauan.[99] Maan kännykkä- ja laajakaistaliittymien määrä on kasvanut 2010-luvulla nopeasti. Vuonna 2022 laajakaistaliittymiä oli 17,9 miljoonaa eli enemmän kuin maassa on asukkaita. Vuodesta 2016 määrä on kasvanut 120 prosentilla.[100][101]

Vuonna 2022 internetiä käytti 78,8 prosenttia kambodžalaisista, 26,2 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Internetiin pääsyä rajoittaa heikko infrastruktuuri, ja esimerkiksi laajat sähkökatkot vaikeuttavat tietoliikenneyhtiöiden toimintaa. Syrjäisillä maaseutualueilla internetin nopeus saattaa olla hyvin heikko. Maa solmi vuonna 2020 Huawein kanssa sopimuksen 5G-verkon rakentamisesta.[102]

Kambodžan väkiluku maan vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan oli 15 552 221.[2] Väestönkasvu oli tuolloin tilastojen mukaan 1,4 prosenttia. Kasvu on hidastunut kokonaishedelmällisluvun laskun ja maastamuuton seurauksena.[3] Kambodžan kaupungistunut voimakkaasti 2000-luvulla. Vuonna 2008 kaupungeissa asui 19,5 prosenttia kansasta, mutta vuonna 2019 osuus oli noussut 39,4 prosenttiin. Kaupunkien väkiluku nousi samalla 2,6 miljoonasta 6,1 miljoonaa, mutta maaseudun väkiluku laski 10,8 miljoonasta 9,4 miljoonaan.[75]

Kambodža on Kaakkois-Aasian maaksi hyvin homogeeninen valtio, sillä sen väestöstä ylivoimainen enemmistö on khmerejä, puhuu khmerin kieltä ja on buddhalaisia. Khmerien osuus väestöstä on 90 prosenttia.[103] Khmer on valtion virallinen kieli. Vähemmistöihin kuuluvat kiinalaiset, vietnamilaiset, chamit ja khmer loeut. Mekongjoen varrella pääkaupungin pohjoispuolella asuvat chamit ovat merkittävin vähemmistö; chamit polveutuvat muinaisen Champa-kuningaskunnan asukkaista ja he omaksuivat islaminuskon malaijeilta. Heitä vainottiin pahoin punakhmerien aikaan. Kambodžan kiinalaiset ovat pääosin sulautuneet valtaväestöön, mutta vietnamilaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa. Khmer loeut ovat vuorostaan maan koillisosassa asuvia vuoristoheimoja, joita on noin 20.[104]

Kaikkiaan maassa puhutaan 22 kieltä.[105] Khmerin kieli kuuluu austroaasialaisten kielten mon-khmer-ryhmään ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.[106] Khmerin puhujien osuus kansasta vuonna 2019 oli 95,8 prosenttia. Kiinaa puhui 0,6 ja vietnamia 0,5 prosenttia.[107] Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Nuoret kambodžalaiset ovat kuitenkin 2000-luvulla siirtyneet käyttämään englantia, ja sen asema onkin vahvistumassa.[7]

Theravada-buddhalaisuus, jota punakhmerit sortivat, on jälleen maan pääuskonto. Vuoden 2019 tilastojen perusteella 97,1 prosenttia on buddhalaisia, 2,0 prosenttia muslimeita, 0,3 prosenttia kristittyjä ja 0,5 prosenttia muita.[108] Buddhalaisuuteen on sekoittunut perinteistä animismia ja esi-isien palvontaa. Buddhalaisilla temppeleillä (wat) on ollut maan historian aika merkittävä rooli paikallisina kulttuuri- ja koulutuskeskuksina, mutta valtaosa niistä tuhottiin punakhmerien aikana. Nyt buddhalaisuus on kirjattu maan perustuslakiin valtionuskonnoksi. Islaminuskoisia ovat lähinnä chamit, pieni kristitty vähemmistö asuu Phnom Penhissä ja muissa suurissa kaupungeissa ja vuoristoheimot harjoittavat animismia.[109]

Valtaosa kambodžalaisista on omavaraismaanviljelijöitä, jotka asuvat pienissä kylissä. Vuoristoheimot harjoittavat kaskiviljelyä. Köyhyys, aliravitsemus ja taudit ovat syrjäisellä maaseudulla edelleen yleisiä.[104]

Vuonna 2010 arvioitiin, että kymmenessä kaupungissa oli yli 50 000 asukasta. Suurimpien kaupunkien järjestys oli muuttunut oleellisesti kymmenessä vuodessa.[110]

Pääkaupunki Phnom Penh oli aikanaan ”Aasian helmi”. Se kärsi sisällissodasta pahoin, mutta on toipumassa hyvää vauhtia.[111] Toiseksi suurimmassa kaupungissa Băt Dâmbângissa on säilynyt hyvin siirtomaa-ajan ranskalaista arkkitehtuuria.[112] Sihanoukville on moderni satamakaupunki, jonka hiekkarannat houkuttelevat sekä koti- että ulkomaisia matkailijoita.[113] Siĕm Réab on tunnettu ennen kaikkea Angkorin raunioalueesta.[114] Kâmpóng Chhnăng on satamakaupunki Tonle Sap -joen varrella. Se on merkittävä kalasatama.[115]

Kambodžassa on periaatteessa yhdeksän vuotta kestävä oppivelvollisuus.[59] Koulunkäynti on yleistynyt 2000-luvun kuluessa huomattavasti. Vuonna 2010 jo yli 90 prosenttia alakouluikäisistä kävi koulua. Luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat kuitenkin ongelmia, ja yläkoulua kävi vain 32 prosenttia ikäluokasta.[116] Vuonna 2019 toisen asteen koulutukseen ilmoittautuneiden osuus oli 45,2 prosenttia ja korkeakoulutukseen 13,1 prosenttia; kumpikin lukema oli Kaakkos-Aasian matalin.[117]

Peruskouluverkko kattaa käytännössä koko Kambodžan, mutta toisen asteen koulutusta on tarjolla pääasiassa piirikuntien pääkaupungeissa. Korkeakoulutus keskittyy Phnom Penhiin ja joihinkin suurimpiin kaupunkeihin.[93] Kambodžassa on kymmenen julkista ja 29 yksityistä korkeakoulua.[118] Pol Potin valtakaudella koulut ja yliopistot suljettiin ja tuhottiin, suuri osa opettajista surmattiin ja monet eloonjääneistä livahtivat tilaisuuden tullen ulkomaille. Maan vanhin ja suurin korkeakoulu, Phnom Penhin yliopisto, avattiin uudelleen vaiheittain vuosina 1980–1988. Koulutusjärjestelmän jälleenrakennus aloitettiin opettajien koulutuksesta.[119]

Vuonna 2017 keskimääräinen eliniänodote oli 69,3 vuotta. Kymmenen vuotta aiemmin eliniänodote oli 64,7 vuotta.[120] Terveydenhoitojärjestelmä on puuttellinen jopa monissa maakuntien pääkaupungeissa.[93] Kansalaisten terveydentila onkin huonompi kuin monissa lähivaltioissa, mutta 2000-luvulla lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat laskeneet ja eliniänodote noussut. Maaseudulla keskeisimpiä haasteita ovat puhtaan juomaveden puute ja heikkotasoinen viemäristö sekä osaavien lääkäreiden ja kätilöiden puute. Kaupungeissa liikenneonnettomuudet aiheuttavat huomattavat määrät kuolintapauksia.[121]

Malaria on Kambodžan suurimpia terveysongelmia. Se vaivaa eniten maan itä- ja pohjoisosien metsäkylien asukkaita. Malarian esiintyvyys vaihtelee vuodesta toiseen sademäärän ja sen mukaan, paljonko ihmisiä toimii metsätehtävissä. Malarialääkkeiden huolimattoman käytön takia maahan on syntynyt malarialoispopulaatioita, jotka ovat resistantteja useimmille tunnetuille lääkkeille. Epidemian pahenemista koetetaan estää kyläneuvoloilla, joista saa diagnoosin ja lääkkeet nopeasti.[122] Vuonna 2011 malariaan kuoli 94, vuonna 2012 vain 47 henkeä.[123]

Denguekuume uhkaa pieniä lapsia kaupungeissa, vaikkakin se on harvinaistunut 2000-luvulla. AIDS-tilanne on puolestaan parantunut 1990-luvun jälkeen, jolloin suunnattiin terveyskampanjoita seksityöläisille, huumeiden käyttäjille ja homomiehille. Samalla myös HIV-testau ja antiretroviraalilääkitys mahdollisestettiin ympäri maata. HIV-esiintyvyys oli vuonna 2010 noin 0,8 prosenttia, kun se oli vuonna 1998 noin 2,4 prosenttia.[121] Muita vaarallisia tartuntatauteja ovat H5N1-lintuinfluenssa, ripuli, A-hepatiitti, lavantauti ja Japanin aivotulehdus.[1]

Monet ympäristötekijät vaikuttavat kambodžalaisten kansanterveyteen: pilaantunut pohjavesi, puun poltosta syntyvät pienhiukkaset sisä- ja kaupunki-ilmassa, jäämät maataloudessa käytetyistä hyönteismyrkyistä ja lannoitteista.[124] Väärennettyjen ja laimennettujen lääkkeiden käyttö on johtanut taudinaiheuttajien resistanttien kantojen syntymiseen.[125] Myös laajemmat ympäristöongelmat, kuten ilmaston lämpeneminen ja metsätuhot, aiheuttavat vaaroja ihmisten terveydelle.[126]

Nykyisen Kambodžan kulttuurista voidaan erottaa kolme historiallista kerrostumaa: keskiajan klassinen khmer-kulttuuri, myöhempi theravada-buddhalainen kulttuuri ja uudempi ranskalainen siirtomaa-ajan perintö.[127] 1900-luvun jälkipuoliskon sotakausi ja anarkia olivat maan kulttuurielämälle tuhoisia, ja punakhmerien kansanmurhassa sai surmansa lukuisia taiteilijoita ja älymystön jäseniä. Vuosisadan loppupuolella tilanne on kuitenkin parantunut.[128]

Khmer-kulttuuri, joka kehittyi ja levittäytyi erityisesti Khmer-valtakunnan aikana, on vaikuttanut suuresti naapurimaihin Laosiin ja Thaimaahan. Khmerit ovat kehittäneet oman musiikkinsa, arkkitehtuurinsa ja veistostaiteensa.[129][130]

Punaisten khmerien vallan jäätyä taakse kambodžalaisista on tullut jälleen hyvin luokkatietoisia: avioliitot eri yhteiskuntaluokkien välillä ovat harvinaisia. Yhteiskuntaluokka määräytyy pääasiassa varallisuuden mukaan, ja sitä ilmentävät näyttävät korut ja asuntojen rakennusmateriaali: köyhimmillä on kaislakattoisia bambutaloja, varakkaammilla puutaloja ja yhteiskunnan kerma asuu kivitaloissa.[7]

Kambodžassa on säilynyt Angkor-kautta edeltäviä temppeliraunioita ja hindujumalia esittäviä kiviveistoksia,[131] mutta maan arkkitehtuurin tärkeimmät monumentit ovat Khmer-valtakunnan ajalta. Ensimmäiset valtakunnan arkkitehtuurin merkkiteokset (Preah Ko ja Bakong) rakennutti kuningas Indravarman I (877–889) silloiseen pääkaupunkiin Hariharalayaan. Indravarmanin seuraaja siirsi pääkaupungin Angkoriin. Angkorin tunnetuin ja loisteliain rakennus lienee kuitenkin maan lippuunkin kuvattu Angkor Watin temppeli, joka valmistui Suryavarman II:n hallituskaudella (1113–1150). Häntä seurannut Jayavarman VII kääntyi buddhalaisuuteen ja rakennutti uuden pääkaupungin Angkor Thomiin, jonka keskuksena on valtava Bayonin buddhalainen temppeli. Khmer-imperiumin arkkitehtuuri monimutkaistui ajan kuluessa ja varsinkin myöhemmät rakennukset peitettiin korkokuvin. Niihin kuvattiin usein Ramayanan ja Mahabharatan tapahtumia. Muut rakennukset olivat puisia ja tavallinen kansa asui pilareille nostetuissa, harjakattoisissa puurakennuksissa, joita on nykyäänkin Kambodžan maaseudulla.[132]

Siirtomaakaudella Ranskalla oli suuri vaikutus maan arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen.[133] Phnom Penhiin rakennettiin 1800-luvulta lähtien kanavia, puistokatuja ja runsaasti eurooppalaistyylisiä rakennuksia, aluksi tiilestä ja myöhemmin 1930-luvulta lähtien betonista, kuten kaupungin art deco -tyylinen kauppahalli Phsar Thom Thmei.[134] Itsenäistymisen jälkeen 1950-luvulla kuvataide ja arkkitehtuuri alkoivat jälleen hyödyntää vanhoja khmer-valtakunnan aikaisia aiheita ja ne valjastettiin luomaan uutta kansallista identiteettiä.[128] Viime vuosina maan urbaani maisema on muuttunut nopeaan tahtiin usein ilman keskitettyä suunnittelua.[135]

Kambodžan käsityötaide on jakautunut aiemmin toisaalta maaseudun käyttötaiteeseen ja hoville tarkoitettuun taiteeseen. Viime vuosina käsityöt ovat kokeneet uuden nousun.[136] Perinteisiin taiteisiin kuuluvat muun muassa tekstiilitaide, temppelien seinämaalaukset ja puukoristelut sekä korien, naamioiden ja korujen valmistus.[137]

Kotimainen elokuvateollisuus syntyi ja kukoisti Kambodžassa 1950- ja 1960-luvulla. Maassa oli nuoria, ulkomailla opiskelleita ohjaajia, ja maahan perustettiin useita tuotantoyhtiöitä ja runsaasti elokuvateattereita.[138] Punaisten khmerien kaudella elokuvia ei juuri näytetty, monet ohjaajat ja näyttelijät surmattiin ja elokuvateollisuus näivettyi.[139]

Kotimainen elokuvateollisuus elpyi 1980-luvulla, kun sosialistiseen realismiin kyllästynyt yleisö alkoi suosia lähihistoriaa ja romantiikkaa kuvaavia elokuvia. Ulkomaalaiset elokuvat jyräsivät ne pian alleen, ja uusi nousu koettiin vasta 1990-luvun loppupuolella. Silti jo aiemmin esimerkiksi ohjaaja Panh Rithy saavutti kansainvälistä menestystä, ja hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Nainen riisipellolla esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla. Vuonna 2001 ohjaaja Fay Sam Angin teos Kon Pouh Keng Kang menestyi ja lisäsi kambodžalaisen elokuvan suosiota laajemminkin.[140] Maan elokuvateollisuus kärsii edelleen piratismista ja huonolaatuisesta tuotannosta. Kambodžassa on kuvattu useita ulkomaisia elokuvia, joista tunnetuimpiin kuulunevat Tomb Raider (2000), City of Ghosts (2001) ja Tiikeriveljekset (2004).[141]

Perinteinen khmerien tanssi.

Muinaisen khmer-musiikki- ja taideperinteen ymmärtäminen on tärkeää koko Kaakkois-Aasian kannalta, koska khmer-valtakunta toimi alueen kulttuurien sulatusuunina puolen vuosituhannen ajan. Kambodžan musiikissa on edelleen nähtävissä muun muassa indonesialaisia vaikutteita ja sillä on paljon yhteyksiä Thaimaan, Laosin ja Burman musiikkiperinteisiin.[142] Monet instrumentit ovat sidoksissa uskonnollisiin tai maallisiin juhliin, eikä niitä yleensä soiteta yksinään. Yleisimmät orkesterikokoonpanot ovat pinpeat, johon kuuluu vähintään kahdeksan instrumenttia ja joka säestää esimerkiksi varjoteatteria, kuninkaallisia tansseja tai festivaaleja,[143] ja nykyisin tunnetuin orkesteri mohori, jota käytetään esimerkiksi juhlissa, radiossa tai säestämään länsimaista populaarimusiikkia.[144] Pinpeat perustuu gongien ja ksylofonien kaltaisiin lyömäsoittimiin.[143]

Modernin, muinaisen ja klassisen musiikin erottaminen toisistaan on vaikeaa, sillä kambodžalaisessa elävässä musiikissa sekoittuu kansanmusiikkia, uskonnollisia melodioita ja maan itäosien etnisten vähemmistöjen musiikkia.[145] Klassiset musiikkimuodot ovat pääosin yhteneviä thaimaalaisen perinteen kanssa, vaikka joitakin alkuperäisiä khmer-musiikkiperinteitä lieneekin säilynyt. Esimerkiksi seremoniallinen pinpeat-orkesterimuoto on thaimaalaisen pi phat -orkesterin vastine. Myös klassinen tanssi on Thaimaan kautta omaksuttu, mutta toisaalta thaimaalainen klassinen tanssiperinne lainattiin aiemmin khmer-valtakunnalta Angkorin valtauksen yhteydessä.[128]

Nang sbek -varjoteatteria on esitetty Angkorin ajoilta lähtien ja sitä säestää pinpeat-orkesteri. Maaseudulla yleinen varjoteatterin muunnos on ainoa perinteisen teatterin muoto, johon kuuluu puhetta. Vaikka suurin osa maan perinteisistä tansseista on hävinnyt, osa niistä koki 1800-luvulla renessanssin. Suurin osa tansseista kuvaa Ramayana-eepoksen khmer-version (Reamker) tarinoita tai kansanlegendoja. Niissä käytetään naamioita ja värikkäitä asuja ja niitä säestävät kuoro ja useat erilaiset soittimet.[146] Tärkein tanssiryhmä lienee kuninkaallinen ”baletti”, kuten Thaimaassakin. Alun perin sen ohjelmistoon kuului ainoastaan lakhon khol -tanssi, joka kuvaa Ramayanan tapahtumia ja joka on miesten esittämää. 1950-luvulla alkunsa sai kulttuurin khmeriläistämisen yhteydessä apsaroiden tanssi, jonka esittäjien korut ja kruunut kopioitiin Angkor Watin seinäreliefeistä.[147]

Ruokaa myynnissä kambodžalaisella torilla.

Prahok-ateria: banaaninlehdessä valmistettua prahok-tahnaa, riisiä ja vihanneksia.

Kambodžalaisessa keittiössä yhdistyy piirteitä Thaimaan, Intian ja Kiinan ruokakulttuureista, mutta myös ranskalaiset ja myöhemmin vietnamilaiset ovat tuoneet omat mausteensa maan keittiöön. Tärkein ruoka-aine on riisi, jota saatetaan syödä kolme kertaa päivässä. Sen vaihtoehtona ovat nuudelit. Merkittävin proteiininlähde ovat kala ja muut merenelävät, joita saadaan meren lisäksi etenkin Tônlé Sab -järvestä. Myös lihaa (nautaa, sikaa ja kanaa) syödään jonkin verran, mutta vähemmän, ja usein sitä käytetään pikemminkin vain mausteena. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä syödään runsaasti ja rasvaa on hyvin vähän.[148][149]

Oman makunsa khmer-keittiölle antavat limettimehu, kookosmaito ja fermentoitu, voimakkaan hajuinen kalatahna (prahok). Yleisiin mausteisiin kuuluvat myös kurkuma, galangal-juuri, valkosipuli, sitruunaruoho, tamarindi ja inkivääri.[148][7] Monimutkainen kroeung-mausteseos toimii pohjana valtaosalle ruokalajeista ja keittiö perustuukin etenkin mausteiden ja aromaattisten yrttien tuomiin makuihin.[149]

Varhaisimmat Kambodžassa kirjoitetut teokset olivat Angkor-kaudella 800–1200-luvuilla palmunlehdille laadittuja sanskritinkielisiä tekstejä. Myös buddhalaisia kirjoituksia ja jataka-kertomuksia tuotettiin tällöin säännöllisesti. Vanhin säilynyt khmerinkielinen teos on vuorostaan Ramayana-eepoksen khmer-versio Reamker, jonka tapahtumia kuvataan yleisesti maan taiteessa ja musiikissa. 1600-luvulla syntyivät buddhalaisten munkkien chbap-runous ja runomuotoiset jataka-tarinoita eteenpäin välittävät satra lbaeng -romaanit.[150]

Ranskan siirtomaa-ajalla 1800-luvulla syntyi moderni kambodžalainen kirjallisuus, joka keskittyi kuitenkin edelleen klassisiin aiheisiin. Khmer-aakkostoa käytettiin kirjapainossa ensi kerran vasta 1908 Pantan Ta Mas -teoksen julkaisun myötä. 1930- ja 1940-luvuilla alettiin julkaista runsaasti novelleja, näytelmiä ja romaaneja lehdissä, ja vasta tällöin kirjallisuutta alettiin pitää taidemuotona.[151] Vuosina 1938–1972 ilmestyikin jo yhteensä yli tuhat romaania.[152]

Punakhmerien aikana 1970-luvun lopussa kirjallinen toiminta oli vähäistä, mutta ajan kärsimys on inspiroinut monia ulkomailla asuvia khmer-kirjailijoita. Kansantasavallan aikaan 1980-luvulla kirjallisuus keskittyi käsittelemään virallisesti hyväksyttyjä teemoja, sotaa ja sosialismia. Sensuuri hellitti vuonna 1989 ja 1990-luvulla sanomalehtien yleistymisellä oli suuri vaikutus kirjallisuuteen, joka keskittyi viihteeseen mutta tuotti myös yhteiskunnallisia huomioita.[152] Lukemisharrastus on yleistynyt, mutta markkinoita hallitsevat sotaa edeltävät romaaniklassikot. Uudet julkaisut ovat pienimuotoisia.[153]

Valtion yleisradioyhtiö TVK ylläpitää radio- ja televisiokanavia. Maassa toimii myös kuusi yksityistä televisio- ja kolme radioasemaa, joista yksi yhteistyössä Phnom Penhin kaupungin kanssa. Päivittäin ilmestyy kaksi khmerinkielistä ja kaksi englanninkielistä sanomalehteä. Monet kambodžalaisista lehdistä ja televisioasemista ovat riippuvaisia puolueiden taloudellisesta tuesta. Pääministeri on luvannut, ettei toimittajia rangaista mielipiteiden ilmaisemisesta, mutta Toimittajat ilman rajoja -järjestö on raportoinut useista syytteistä ja vankeustuomioista. Virkamiesten loukkaaminen ja väärän tiedon levittäminen on rangaistavaa. Internetin tai satelliittivastaanottimien käyttöä ei ole rajoitettu, ja naapurimaiden radiolähetykset ovat seurattavissa.[154]

Sananvapauden ja lehdistönvapauden tila on jatkuvasti heikentynyt Kambodžassa; riippumattomia lehtiä on lopetettu, sensuuria on tiukennettu ja journalisteja on pidätetty. Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapauden listauksessa vuonna 2018 Kambodža oli sijaluvulla 143 kaikkiaan 180 maasta.[155]

Kambodža on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1964, yleensä alle 10 hengen joukkueella. Maa ei ole saanut mitaleita.[156] Kambodžan jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Aasian kisoissa se sijoittui neljänneksi vuonna 1972. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 182. Maassa on 65 jalkapalloseuraa ja niissä 5 511 rekisteröityä pelaajaa.[157]

Jalkapallon lisäksi erilaiset kamppailulajit ovat suosittuja. Bokator on khmerien muinainen kamppailulaji, jonka on sanottu olevan kaakkoisaasialaisten potkunyrkkeilylajien edeltäjä. Angkor Watissa on kohokuvia, jotka esittävät bokatorottelijoita. Se oli muinaisten khmerien armeijan lähitaistelulaji, ja kehitetty taistelukentille. Pradal serey on perinteinen khmerien nyrkkeilylaji, josta on todisteita jo 800-luvulta. Se on nykyäänkin suosittu urheilumuoto, ja siinä voittaja selviää joko tyrmäyksellä tai tuomariäänin. Khmerien perinteinen paini on kolmieräinen, ja ottelun voi voittaa selätyksellä. Perinteisiä kamppailuja järjestetään kambodžalaisena uutenavuotena ja muina perinteisinä juhlapäivinä.[158]