Kambodžan politiikka

Kambodža parlamentin alahuoneen kansalliskokouksen rakennus.

Kambodža on perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on kuningas Norodom Sihamoni, joka astui valtaan vuonna 2004. Kambodžan kuninkaan valitsee erillinen neuvosto, joka tekee valintansa kuninkaan miespuolisten perillisten joukosta. Vallan kolmijako-opin mukaan maan lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Poliittinen järjestelmä määritellään maan perustuslaissa, joka on vuodelta 1993. Siihen on tehty myöhemmin lisäyksiä vuosina 1999 ja 2006.[1]

Käytännössä kuninkaalla ei ole mitään todellista poliittista valtaa.[2]

Toimeenpanovaltaa pitävät kuningas ja Kambodžan pääministerin johtama hallitus.[3] Parlamentin puhemies ja kuningas nimittävät pääministerin, joka valitaan vaalien jälkeen eniten ääniä saaneen puolueen tai koalition jäsenistä. Pääministeri ja kuningas nimittävät hallituksen muut jäsenet. Toimeenpanovalta on puolestaan kaksikamarisella parlamentilla. Parlamentin alahuone eli kansalliskokous on 123-paikkainen, ja sen jäsenet valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Ylähuone eli senaatti 61-paikkainen. Senaatin jäsenetkin valitaan viideksi vuodeksi. Niitä ei kuitenkaan valita vaalilla, vaan kuningas nimittää kaksi jäsentä, kansalliskokous myös kaksi jäsentä ja loput senaattorit valitaan kansanedustajien ja kunnallisneuvostojen yhteisellä päätöksellä.[1]

Vaalimainontaa vuoden 2008 parlamenttivaaleissa.

Kambodžassa on vaalilaki, jonka pitäisi varmistaa demokraattiset vaalit. Perustuslain mukaan vaalien pitää tapahtua monipuoluejärjestelmän ja liberaalin demokratian periaatteita noudattaen. Kansallinen keskusvaalilautakunta perustettiin ennen vuoden 1998 parlamenttivaaleja. Sen tarkoituksena on varmistaa vapaat ja rehelliset vaalit.[4]

Kambodža on näennäisesti monipuoluejärjestelmä, sillä pääministeri Hun Senin johtama Kambodžan kansanpuolue CPP on 2010-luvulla noussut de facto yksinvaltaiseen asemaan. Se sai vuoden 2018 vaaleissa kaikki 125 paikkaa kansalliskokoukseen.[5] Vaaleissa oli hallitsevan puolueen lisäksi ehdokkaita tuntemattomista pienpuolueista. Länsimaat, oppositio ja ihmisoikeusjärjestöt pitivät vaaleja epäuskottavina ja vilpillisinä.[6]

Korkein oikeus oli hajottanut vuonna 2017 merkittävimmän oppositiopuolueen Kambodžan kansallisen pelastuspuolueen (CNRP). Päätös oli poliittisesti motivoitunut. Puolue oli saanut vuoden 2017 kunnallisvaaleissa 43,8 prosenttia äänistä ja vuoden 2013 parlamenttivaaleissa 55 paikkaa parlamentista.[7] CNRP menetti kaikki paikkansa, sen johtaja Kem Sokha pidätettiin vallankaappaussyytösten takia ja kaikki puolueen jäsenet sai viiden vuoden osallistumiskiellon politiikkaan.[8] CNRP kiisti puoluetta kohtaan esitetyt syytökset, ja pääministeri Hun Senia on syytetty opposition tukahduttamisestä, sillä kansanpuolueella ei ollut vuoden 2018 vaaleihin enää varteenotettavaa haastajaa.[9]

Vallasta suurin osa on keskittynyt Hun Senin käsiin, ja vain hänen lähipiirillänsä voi olla jotain merkitystä lainsäädäntötyössä. Hän on myös raporttien mukaan kasvattamassa pojastansa, kenraali Hun Manetista jatkajaa. Tästä on tehty isän valtakaudella muun muassa Kambodžan ilmavoimien varapäällikkö.[5]

Puolueita johtaa Kambodža maassa usein voimakas johtaja. Puolueille ei kuitenkaan ole muodostunut mitään selvää omaa suuntausta.[10] Hallitseva CPP-puolue on keskittynyt erityisesti sen johtajien ja niiden lähiliittolaisten etujen ajamiseen. Puolue perustuu vahvaan hierarkiaan ja suhdeverkostoihin. Muilla puolueille ei ole 2020-luvulla juuri mitään valtaa, mutta puolueet pääosin pohjautuvat samanlaisten liittolaissuhteiden ylläpitämiseen. CPP perusti vuonna 2018 pienille puolueille 30-jäsenisen neuvoston, jossa ne voivat esittää neuvoja ja linjauksia sekä valvoa lakien toimeenpanoa. Neuvostolla ei ole mitään perustuslaillista perustetta, joten sen vaikutus on ollut varsin marginaalinen.[11]

Hun Sen, Kambodzan pääministeri vuodesta 1985

Kambodžan oikeusjärjestelmä on melko nuori ja vasta kehittymässä.[1] Punaisten khmerien valtakauden jälkeen koko oikeusjärjestelmä oli tuhottu täysin, ja se piti luoda käytännössä uudestaan lähes tyhjästä. Maan oikeusjärjestelmä on kaksiportainen. Alemmalla tasolla ovat kunnalliset ja maakunnalliset tuomioistuimet. Niiden yläpuolella on vetoomustuomioistuin, joka käsittelee alempien tuomioistuinten siviili- ja rikosoikeudellisista päätöksistä tehtyjä vetoomuksia. Kambodžan korkein oikeus, johon kuuluu yhdeksän tuomaria ja syyttäjää, käsittelee vain lain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.[12]

Kambodžan erityistuomioistuimen istunto.

Kambodžassa on myös YK:n ja Kambodžan hallituksen yhdessä perustama erityistuomioistuin, jonka tarkoituksena on tuoda lain eteen punaisten khmerien korkea-arvoisia johtajia ja henkilöitä, jotka ovat suurimmassa vastuussa joukkotuhonnasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja muista kansallista lain mukaisista rikoksista, jotka tapahtuivat maassa punaisten khmerien hallintoaikana.[13] Se antoi ensimmäisen tuomionsa 2010.[1]

Oikeusjärjestelmän siviilioikeus perustuu YK:n hallintoajan säädöksiin, kuninkaallisiin asetuksiin, tapaoikeuteen perustuviin lainsäädäntöön ja kommunistiseen oikeusteoriaan.[1]

Kambodžan oikeuslaitoksen katsotaan olevan täysin lainsäätäjien ohjailtavissa, joten hallitus on käyttänyt sitä 2010- ja 2020-luvuilla opposition ja toisinajattelijoiden sortamiseen. Phnom Penhin kunnallisessa oikeudessa aloitettiin tammikuussa 2021 massaoikeudenkäynti 130:ta entistä CNRP-puolueen jäsentä vastaan. Osa syytetyistä ei pystynyt edes puolustautumaan, sillä heidät oli karkotettu ja heidän maahantulonsa estetty. Oppositiojohtaja Sam Rainsy on esimerkiksi jo tuomittu useita kertoja poissaolevana vankeuteen.[14]

Kambodžan hallitus on ilmoittanut noudattavansa ulkopolitiikassa liittoutumattomuutta ja puolueettomuutta. Kambodžan historia vaikuttaa edelleen merkittävästi maan ulkopolitiikkaan. Maa on pyrkinyt kehittämään suhteita 1900-luvun lopulta lähtien erityisesti Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan, Australiaan ja Lähi-itään, esimerkiksi Kuwaitiin ja Qatariin. Taloudelliset tekijät ohjaavat pitkälti Kambodžan suuntautumista ulkopolitiikassa. Erityisesti Kiinasta on tullut maan merkittävä yhteistyökumppani. Kiina tukee Kambodžaa taloudellisesti, ja maahan suuntautuu merkittävästi kiinalaisia sijoituksia ja turismia. Kambodža onkin tukenut kansainvälisesti Kiinaa useissa poliittisissa kysymyksissä. Yhdysvaltoihin Kambodžan suhteet ovat lämmenneet 2000-luvulla, vaikka Yhdysvallat kritisoi edelleen maan ihmisoikeustilannetta, demokratiaa ja korruptiotilannetta.[1]

Kambodža on pyrkinyt vahvistamaan myös alueellista yhteistyötä ja suhteita muihin Kaakkois-Aasian maihin. Tässä on merkittävässä asemassa Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEAN, johon maa liittyi vuonna 1998.[1]

Vietnamiin Kambodžalla on hyvät suhteet, ja maiden välillä on ollut useita korkean tason valtiovierailua. Sen sijaan suhde toiseen rajanaapuriin Thaimaahan on ongelmallinen. Maiden välinen rajakiista on äitynyt jopa aseellisiksi yhteenotoiksi. Yhtenä kiistakappaleena on Prasat Preah Vihearin temppelialue, jonka kysymystä on käytetty myös sisäpoliittisena välineenä sekä Kambodžassa että Thaimaassa.[1] Lisäksi Thaimaan ja Kambodžalla on erimielisyyksiä vesialueista Siaminlahdella, pakolaisista ja laittomasta hakkuista. Myös Vietnamin kanssa Kambodžalla on ollut rajaerimielisyyksiä, mutta maat solmivat vuonna 2005 sopimuksen, joka määrittää valtioiden välisen rajan. Rajamerkkien laittaminen aloitettiin loppuvuodesta 2006.[15] Tästä huolimatta rajakiista ei kuitenkaan vielä ole ohitse. Kun UNESCO myönsi 7. heinäkuuta 2008 Prasat Preah Vihear -temppelille maailmanperintöluokan aseman, rajakiista yltyi aseelliseksi yhteenotoksi.[16] Rajakiista kärjistyi uudestaan helmikuussa 2011, jolloin Kambodžan viranomaisten mukaan temppeli vaurioitui tykistötulessa.[17]

Kambodža on useimpien merkittävien kansainvälisten järjestöjen jäsen. Se kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin ja sen moniin erikoisjärjestöihin, Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon, Aasian kehityspankkiin ja Maailman kauppajärjestöön.[3]

Kambodžan asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja laivastosta. Vuoden 2006 lain mukaan 18-30 -vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, ja heidät on velvoitettu 18 kuukauden varusmiespalvelukseen.[18] Asevoimat kärsii rahapulasta, jota se on yrittänyt paikata myymällä vartiointipalveluita ja pyytämällä yksityisiä lahjoituksia. Kansainväliset tarkkailijat ja ihmisoikeusryhmät pitävät kehitystä huolestuttavana.[19]

• BTI 2022 Country Report – Cambodia 2022. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
• Funston, N. John: Government and Politics in Southeast Asia. Singapore: Institute of Southeast Asian Studies, 2001. ISBN 981230133X. Google-kirjat (viitattu 7.1.2011). (englanniksi)

• Kambodžan hallituksen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kuningas Norodom Shihamonin kotisivut (englanniksi)
• Kambodžan perustuslaki (englanniksi)