Kalvaskääpä
Kalvaskääpä (Antrodia cretacea) on vanhoissa metsissä viihtyvä kääpälaji, jota on tavattu myös talousmetsistä. Se kasvaa vielä kuorellisella tai kelottuneella, maassa makaavalla kuusella, joskus myös kannossa. Levinneisyys on Suomessa eteläinen, tavataan myös ainakin Keski-Euroopassa. Kalvaskääpä on erottettu omaksi lajikseen kalkkikäävästä.[2][3]
Kalvaskääpä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Vaarantunut |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Lahko: | Polyporales |
Heimo: | Fomitopsidaceae |
Suku: | Rivikäävät Antrodia |
Laji: | cretacea |
Kaksiosainen nimi | |
Antrodia cretacea |
|
Synonyymit | |
|
Monivuotinen itiöemä on alustanmyötäisesti kasvava ja matalia portaittaisia pseudopileuksia muodostava, tuoreena juustomainen ja kuivana liitumainen (lohkeava muttei halkeileva). Pillipinta on sileä ja väriltään valkoinen, portaissa näkyy keltaista. Pillit ovat pyöreitä tai kulmikkaita ja niitä on 4-5 millimetrillä. Vanhan itiöemän reuna rappeutuu harmaanruskeaksi. Leikkauspinnassa vain nuorin pillistön vuosilusto on selvä, muut pillikerrokset ja malto ovat sekaista valkoista massaa. Kalvaskääpä ei tummu ja kovetu kuivuessaan kuten sitkaskääpä. Kalvaskäävällä on tuoreena voimakas, miellyttävä makea tuoksu, mutta se maistuu kitkerältä.[3]
Lähteet
- Resinoporia cretacea (K. Runnel, Spirin & A. Lõhmus) Audet, 2017 catalogueoflife.org. Viitattu 4.12.2019.
- Punaisen kirjan verkkopalvelu
- Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 58-60. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.