Kaltevan pinnan argumentti

Kaltevan pinnan argumentti on argumentoinnin muoto, jossa jotain ehdotusta vastustetaan keksimällä sille huonosti perusteltu seuraus tai seurausten ketju, joka päättyy johonkin epätoivottavaan asiaan.[1]

Kaavamaisesti kaltevan pinnan argumentti voidaan esittää seuraavasti:

  1. A sinänsä voidaan hyväksyä.
  2. A:sta seuraa B.
  3. B:tä ei voida hyväksyä.
  4. A:ta ei voida hyväksyä.

Väitetyssä seurausten ketjussa voi olla vain yksi linkki, jossa vastustettavasta ehdotuksesta hypätään suoraan väitettyyn epätoivottavaan seuraukseen, ilman välivaiheiden erittelyä. Seuraukseen voidaan myös mennä usean välivaiheen kautta, jossa A:sta seuraa B, josta seuraa C ja niin edelleen.[1] Tavallisesti käytetyssä muodossaan kaltevan pinnan argumenttiin sisältyy lausumaton oletus, että huonot, äärimmäiset seuraukset todella toteutuvat välttämättä tai todennäköisesti.[2]

Suomen kielessä kaltevan pinnan argumentin idea tiivistyy sanonnassa ”Jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden”.[3]

Esimerkki kaltevan pinnan argumentoinnista on, jos henkilö vastustaa autoilijoiden turvavyöpakkoa sillä perusteella, että seuraavaksi ihmisille varmasti määrätään turvavyöt makuuhuoneisiinkin, jotta he eivät putoaisi sängystä ja loukkaisi itseään, ja sitten ollaankin jo orwellilaisessa valvontayhteiskunnassa.[1]

Tällainen argumentti on argumentointivirhe silloin, kun väitetyssä seurausten ketjussa on yksikin kiistanalainen syy- ja seurausyhteys, jota ei perustella, tai kun tällaisen yhteyden perusteet ovat asiaankuulumattomia tai riittämättömiä.[1]

Hyvin perusteltuina pitkätkin syy- ja seurausketjut sen sijaan ovat täysin päteviä, ja niistä vedettävä johtopäätös oikeutettu eikä kaltevan pinnan argumentti. Oikeutetummaksi tällaisen argumentoinnin voi tehdä myös kutsumalla väitettyjä seurauksia vain mahdollisiksi tai todennäköisiksi, mutta ei varmoiksi. Myöskään jonkin ehdotuksen vastustaminen sillä perusteella, että se luo ennakkotapauksen, johon myöhemmin tullaan epätoivotusti vetoamaan, ei ole kaltevan pinnan argumentti, ellei siihen sisälly virheellinen vastaavuuden oletus.[1]

Katso myös

Lähteet
  1. Johnson, Ralph H. & Blair, J. Anthony: ”Slippery Slope”, Logical Self-Defense, s. 180–187. International Debate Education Association, 2006. ISBN 978-1-932716-18-4.
  2. Hurley, Patrick J.: A Concise Introduction to Logic, s. 151–152. 12. painos. Cengage Learning, 2015. ISBN 978-1-285-19654-1. (englanniksi)
  3. Hannamari Hoikkala: Vesitätkö keskustelun surkeilla väitteillä? – Näin tunnistat laiskan argumentoinnin ja keskustelet paremmin Yle. 1.3.2017. Viitattu 4.2.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.