Kalsineuriinin estäjät

Kalsineuriinin estäjät ovat ryhmä erilaisia kalsineuriinientsyymiä estäviä lääkeaineita, jotka pääasiassa vähentävät immuunijärjestelmän ja T-lymfosyyttien jakautumista ja toimintaa. Ryhmään kuuluvat muun muassa siklosporiini, takrolimuusi, everolimuusi ja pimekrolimuusi.[1]

Kalsineuriinin estäjät ovat rakenteeltaan erilaisia: esim. siklosporiini on 11 aminohapon peptidi ja takrolimuusi muistuttaa makrolideja. Molemmat metaboloituvat maksan CYP3A4-entsyymin vaikutuksesta, mikä aiheuttaa yhteisvaikutuksia tähän reittiin vaikuttavien muiden lääkeaineiden kanssa. Siklosporiinin eliminaation puoliintumisaika on noin 6 tuntia ja takrolimuusin noin 12 tuntia.[1]

Siklosporiini kiinnittyy siklofiliiniproteiiniin ja takrolimuusi immunofiliiniin ja näiden muodostamat kompleksit estävät kalsineuriini-fosfataasientsyymiä aktivoimasta NFAT-transkriptiotekijää, joka säätelee sytokiinigeenien, kuten IL-2, IL-4, TNF ja IFN-gamma, aktiivisuutta T-lymfosyyteissä. Tämä vähentää T-solujen aktivoitumista, sytokiinituotantoa ja jakautumista, mikä vaimentaa lymfosyyttivälitteistä immuunivastetta ja tulehdusvastetta laajasti elimistössä. Kalsineuriinin estäjät vaimentavat tulehdusreaktiota esim. elinsiirron hyljintäreaktiossa, nivelreumassa, psoriaasissa, uveiitissa, vaikeassa sarveiskalvotulehduksessa, eräissä munuaistaudeissa sekä vaikeassa atooppisessa ekseemassa. Siklosporiinin vaikutuksiin kuuluvat myös muun muassa munuaisvaurio, kohonnut verenpaine, verenkuvan muutos, infektiot, syövät, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ripuli, vapina, ienhyperplasia, hirsutismi, maksa-arvojen kohoaminen, hyperlipidemia ja hyperglykemia. Takrolimuusi aiheuttaa myös munuaisvauriota ja muun muassa vapinaa, päänsärkyä, huimausta, ruuansulatuskanavan oireita, kohonnutta verenpainetta, hyperglykemiaa, tinnitusta, verenkuvan muutoksia, maksaentsyymien nousua sekä infektioita ja syöpiä.[1]