Kalliosinisiipi

Kalliosinisiiven sukupuolet muistuttavat toisiaan, mutta naaraat ovat yleisvaikutelmaltaan tummempia. Siipien yläpinnat ovat violetinsiniset, niiden ulkoreunassa on leveähkö musta reunajuova ja sekä etu- että takasiivissä on suuret mustat reunatäplät, joiden siivenpuoleisessa reunassa on vaaleansinisiä kuutäpliä. Siiven keskellä on tumma keskitäplä, joka erottuu etusiivissä hyvin, mutta on takasiivissä selvästi himmeämpi. Pohjoismainen alalaji S. o. wahlgreni on yläpinnoiltaan sinisempi kuin eteläisemmät muodot. Siipiripset ovat valkoiset, siipisuonten kohdilta tummat. Siipien alapinnat ovat hyvin vaaleanharmaat ja niissä on runsaasti laajoja, melko nelikulmaisia mustia täpliä ilman valkoista reunusta. Takasiipien alapinnalla, kohtalaisen kaukana siiven reunasta, on rivi oransseja täpliä, jotka ovat sulautuneet yhteen ja muodostavat yhtenäisen, oranssin juovan. Siipiväli 27–32 mm.[6][7][8][9]

• 
  Scolitantides o. orion ♀
• 
  Scolitantides o. orion ♀ △

Eniten kalliosinisiipeä on tavattu Euroopassa Itävallan, Sveitsin ja Pohjois-Italian vuoristoisilla alueilla. Sitä on tavattu myös Romaniassa, Saksassa ja Espanjassa. Lajin pohjoisimmat havainnot on tehty Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Ohotanmeren rannalla sijaitsevan Magadanin kaupungin lähistöllä.[10] Pohjoismaissa esiintymiä on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja ne kaikki sijoittuvat kapeahkolle itä-länsisuuntaiselle linjalle Venäjän Karjalasta Oslon tienoolle.[8] Suomessa laji on ollut aina harvinainen ja esiintyy nykyisin vain muutamilla erillisillä alueilla. Selvästi merkittävin esiintymä on Lohjan ympäristössä. Paikoitellen perhonen voi esiintyä varsin runsaslukuisena. Kalliosinisiiven lentoaika kestää toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun.[11][12]

Kalliosinisiipi elää usein vesistöjen läheisyydessä ja suosii avoimia ja aurinkoisia kallioita, joilla kasvaa toukan ravintokasvina toimivia maksaruohoja. Emäksinen maaperä on perhosille suotuisa, mutta suoranaista kalkkimaata se näyttää välttelevän. Laji on taantunut laajalla alueella, mikä johtuu muiden muassa elinympäristöjen umpeenkasvusta ja rakentamisesta.[8][13]

Naaras munii ravintokasvien lehdille ja toukat kuoriutuvat 2–3 viikkoa myöhemmin. Toukka syö lehtiä alapinnoilta aiheuttaen niihin ikkunamaisia ohentumia. Se on myrmekofiili ja täysin riippuvainen muurahaisten tarjoamasta hoivasta. Tokkavaihe kestää noin kuukauden. Laji talvehtii kotelona, mutta Keski- ja Etelä-Euroopassa sukupolvia voi olla kesän aikana kaksi.[8][13][14]

Kalliosinisiipi on ollut Suomessa rauhoitettu vuodesta 1989 alkaen.[12][4] Yksittäisen perhosen korvaushinta on 420 euroa[15].

Toukan ravintokasveja ovat maksaruohot, erityisesti isomaksaruoho (Hylotelephium telephium) ja valkomaksaruoho (Sedum album).[8][14]

• Luontoportti: Kalliosinisiipi (Scolitantides orion)
• Suomen Perhoset: Kalliosinisiipi
• UniProt, Taxonomy: Scolitantides orion (englanniksi)
• Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
• Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)