Kalliohatikka

Kalliohatikka (Spergula morisonii) on Euroopassa tavattava, kohokkikasveihin kuuluva keväällä kukkiva kasvi.

Kalliohatikka
Kalliohatikan kukka
Kalliohatikan kukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Hatikat Spergula
Laji: morisonii
Kaksiosainen nimi

Spergula morisonii
Boreau
Katso myös

  Kalliohatikka Wikispeciesissä
  Kalliohatikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Kalliohatikka.
Kalliohatikka kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Kalliohatikka kasvaa 8–25 cm korkeaksi. Kasvi on väriltään ruohon- tai sinertävänvihreä. Varret ovat kohenevia tai pystyjä, kukinnan jälkeen piteneviä ja kaljuja tai harvaan hapsikarvaisia. Kukinnon alla oleva varren nivelväli on tavallisesti 2–3 kertaa alempien nivelvälien pituinen. Vastakkain olevat tasasoukat lehdet ovat 5–20, joskus jopa 40 mm pitkiä. Lehdet ovat nivelvälejä selvästi lyhyempiä ja ne eivät ole kouruisia. Lehtien korvakkeet ovat kalvomaisia ja ne eivät ole niveltä ympäröivästi yhdyskasvuisia. Kukat ovat pieniä, valkoisia ja pallomaisia. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat 2,5–4 mm pitkiä, verholehtien pituisia tai niitä hieman lyhyempiä. Kalliohatikka kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava, munanmuotoinen kota. Siemenet ovat siipipalteisia, reunasta nuijakarvaisia ja vaihtelevat muodoltaan pallomaisista linssimäisiin.[1]

Kalliohatikka on enimmäkseen ylitalvinen, yksivuotinen kasvi. Sen siemenet itävät jo syksyllä ruusukkeiksi, josta seuraavana keväänä kasvaa kukkavarsi.[2]

Suomessa hyvin yleinen peltohatikka (S. arvensis) muistuttaa melko paljon kalliohatikkaa.[3]

Levinneisyys

Kalliohatikan päälevinneisyysalue Euroopassa ulottuu Etelä-Ranskasta Saksaan ja Puolaan sekä Etelä-Norjaan sekä Etelä- ja Keski-Ruotsiin ja -Suomeen. Lisäksi laji kasvaa Alpeilla. Satunnaisemmin sitä tavataan Espanjassa, Englannissa, Ukrainan länsiosissa, Virossa ja Sisiliassa. Euroopan ulkopuolelta lajia on tavattu ainoastaan Marokossa.[4] Suomessa kalliohatikka on alkuperäislaji, jota kasvaa Etelä- ja Länsi-Suomessa lähinnä linjan Vaasa–Lappeenranta eteläpuolella.[3]

Elinympäristö

Kalliohatikka kasvaa kuivilla ohuthumuskerroksisilla jäkäläkallioilla, etenkin niiden lakiosissa. Lajia tavataan myös hiekkakankaiden paljastuneilla hietikkolaikuilla.[3] Suomessa laji suosii erityisesti graniittikallioita.[2]

Lähteet
  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 115–116.
  2. Helsingin kasvit 1998, s. 186.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 116.
  4. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Vårspärgel (myös levinneisyyskartat.) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.7.2012. (ruotsiksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.