Kalle Palander

Palander väläytti ensimmäisen kerran taitojaan maailmalle ollen Sestrieressä alppihiihdon MM-kisoissa 1997 pujottelun 16:s. Tuolloin hän osallistui kaikkiin lajeihin, myös supersuurpujotteluun ja syöksylaskuun. Naganon olympialaisissa 1998 Palander oli pujottelun 9:s, mikä oli tuohon mennessä suomalaisten paras alppihiihtosijoitus olympialaisissa.

Kausi 1998–1999 oli Palanderin läpimurto. Laskut alkoivat maailmancupissakin tuottaa kymmenen kärjen sijoituksia, ja parhaimmillaan Palander laski kahdesti kuudenneksi pujottelussa. Vailin MM-kisoissa hän voitti yllätyksellisesti pujottelun maailmanmestaruuden. Avauslaskun jälkeen Palander oli seitsemäntenä, mutta toisen kierroksen nappisuoritus nosti hänet Suomen ensimmäiseksi alppihiihdon maailmanmestariksi ja arvokisamitalistiksi.

Seuraavalla kaudella Palander laski MC:ssa parhaimmillaan viidenneksi, mutta kausi 2000–2001 oli tuskien taivalta. Pujottelussa hän sijoittui parhaimmillaan yhdeksänneksi, mutta laskut päättyivät yleensä ulosajoihin – varsinkin kakkoslajissaan suurpujottelussa, jossa hän pääsi vain kerran toiselle kierrokselle ollen 25:s. Myös St. Antonin MM-kisat päättyivät sekä pujottelun että suurpujottelun osalta keskeytyksiin, ja Palander ehti jo uhata lopettavansa kilpailunsa suurpujottelussa kokonaan.

Kausi 2001–2002 näytti jo valoa tunnelin päässä. Vaikka suurpujottelukilpailut päättyivätkin maailmancupissa yhtä lukuun ottamatta keskeytyksiin ja Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 pujottelukin tuotti keskeytyksen, pujottelun maailmancup sujui Palanderilta jo loistavasti. Ensimmäinen palkintokoroketila oli lähellä Adelbodenissa, jossa Palander oli neljäs. Palander laski kaikissa pujottelun MC-kisoissa pisteille ollen huonoimmillaankin 14:s. Pujottelucupissa hän sijoittuikin kuudenneksi.

Kausi 2002–2003 nosti Palanderin takaisin alppihiihdon kärkeen, tällä kertaa pysyvästi. Kauden avauksessa Park Cityssä Palander oli 20:s, mutta jo seuraavissa kolmessa pujottelussa hän oli lähellä palkintokorokepaikkaa ollen kahdesti neljäs. Arvostetussa Kitzbühelin pujottelussa Palander avasi maailmancupin palkintokoroketilansa voittamalla kilpailun. Tämä oli myös suomalaisten ensimmäinen alppihiihdon MC-voitto. Alkuun päästyään Palander voitti myös kolme seuraavaa MC-pujottelua ja kun hän MC-kauden päätöksessä sijoittui toiseksi, voitti Palander historiallisesti arvostuksessaan jopa MM-kilpailut ohittavan pujottelun maailmancupin. Kokonaiscupissa Palander oli neljäs. St. Moritzin MM-kilpailuissa Palander väläytti jo suurpujottelussakin olemalla kuudes, pujottelussa hän sijoittui seitsemänneksi. Joulukuussa hän sijoittui toiseksi vuoden urheilija -äänestyksessä.

Kausi 2003–2004 jatkoi Palanderin menestystä. Hän kantoi hetken maailmancupin johtajan punaista liiviä sekä pujottelussa että suurpujottelussa, mutta joutui lopulta taipumaan molemmissa lajeissa kakkoseksi. Palanderin epäonneksi molempien lajien päätösosakilpailut jouduttiin huonon sään vuoksi perumaan. Suomen joukkue haki vielä protestilla Palanderia pujottelun ykköseksi, sillä kauden voittaja, Itävallan Rainer Schönfelder oli saanut kyseenalaisesti uusia kauden avauksessa Park Cityssä avauslaskunsa ulosajettuaankin, sillä radanpuhdistaja oli ollut liian lähellä rataa. Protesti ei mennyt läpi ja Schönfelder sai pitää kyseisen kilpailun kakkostilansa ja pujottelucupin ykköstilansa. Palander voitti kaudella jälleen neljä pujotteluosakilpailua ja suurpujottelussakin kaksi. Palkintokorokkeelle hän pääsi yhdeksän kertaa. Kokonaiscupissa hän sijoittui kuudenneksi.

Kausi 2004–2005 oli edelliskauteen verrattuna vaatimaton. Kalle Palander oli pujottelussa kerran osakilpailun kolmas ja suurpujottelussa kolmesti kolmas. Palander oli suurpujottelucupin 6., pujottelucupin 10. ja maailmancupin kokonaiskilpailun 9. Bormion MM-kilpailuissa oli tyytyminen suurpujottelun neljänteen sijaan. Pujottelussa tuli keskeytys ensimmäisellä kierroksella.

Kaudella 2005–2006 Palander saavutti osakilpailuissa seitsemän palkintokorokesijoitusta; suurpujottelussa kerran toinen ja kahdesti kolmas, pujottelussa kaksi voittoa, kerran toinen ja kerran kolmas. Palander on pujottelucupissa toinen, suurpujottelucupissa viides ja kokonaiskilpailussa seitsemäs. Palander sivusi Torinon talviolympialaisten suurpujottelussa uransa parasta olympiasuoritusta olemalla kisan yhdeksäs. Maailmancupin finaaleissa Åressa Palanderilla oli vielä mahdollisuus voittaa pujottelun maailmancup mutta hän loukkasi ennen pujottelukilpailua käydyssä suurpujottelussa vasemman polvensa. Polven eturistisidevamma vaati leikkaushoitoa.[1]

Kauden 2005–2006 jälkeen Palander vaihtoi suksimerkkiä Atomicilta Fischerille.[2] Atomiceilla Palander ehti laskea neljän vuoden ajan.

Kaudella 2006–2007 Palander voitti yhden suurpujottelukilpailun ja oli kerran kolmas. Hän sijoittui suurpujottelun maailmancupissa neljänneksi, pujottelucupissa yhdeksänneksi sekä kokonaiskilpailussa kymmenenneksi.

Kaudella 2007–2008 Palander voitti jälleen yhden suurpujottelun osakilpailun ja oli kerran kolmas. Pujottelussa hän oli parhaimmillaan toinen. Kausi jäi kuitenkin Palanderilta kesken loukkaantumisen vuoksi. Kaudella 2008–2009 Palander ei päässyt kilpailemaan lainkaan, koska hänen jalassaan ollut säärivamma ehti pahentua ennen kauden alkua, ja hän joutui uuteen leikkaukseen. Häneltä jäivät väliin myös Val d'Iseren MM-kilpailut. Kaudella 2010–2011 Palander palasi säärivamman aiheuttaman lähes kolmen vuoden tauon jälkeen jälleen kilpailemaan. Kolme kertaa leikattu jalka ei ollut kuitenkaan vieläkään kunnossa.[3]

20. syyskuuta 2012 pitämässään lehdistötilaisuudessa Palander ilmoitti lopettavansa uransa.[4]

Timo Kangasluoman toimittama ja Docendon julkaisema, 192-sivuinen kirja Kalle – suoraa puhetta julkaistiin syyskuussa 2016 (ISBN 978-952-291-293-0).[5]

Kallen vanhemmat ovat Elvi ja Jouni Palander (k. 2009). Isä toimi Kallen valmentajana ja äiti on toiminut mentaalivalmentajana.

Palander on naimisissa Riina-Maija Palanderin (o.s. Salminen) kanssa. Heidät vihittiin Kuusamon Pyhän Ristin kirkossa 8. huhtikuuta 2007.[6] Heillä on vuonna 2007 syntynyt tytär sekä vuonna 2012 syntyneet kaksoset.[7] Palanderilla on myös vuonna 1999 Norjassa syntynyt tytär.[8] Palander asuu perheineen Kivistössä Vantaalla.[9] Palander jätti avioerohakemuksen Lapin käräjäoikeuteen tammikuussa 2021.[10]

Palander sai Tornion kaupungilta maailmanmestaruudesta palkinnoksi Tornionjoen rannalta lähes 5000 neliön lahjatontin, jolle rakennutti noin 300 neliöisen omakotitalon. Hän myi talonsa vuonna 2021.[11]

Palander on sijoittanut tulojaan Halti Oy:n osakkeisiin ja tekee yhtiön kanssa tuotekehitys- ja markkinointiyhteistyötä.[12]

Palander esiintyi ensimmäistä kertaa näyttelijänä Napapiirin sankarit 3 -elokuvassa, joka sai ensi-iltansa 23. elokuuta 2017.[13]

Palander perusti yhdessä Toni Niemisen kanssa elokuussa 2017 henkisen valmentautumisen konsultaatiota antavan yrityksen, nimeltään Herkät herrasmiehet.[14]

Palander oli mukana Nelonen-kanavan Selviytyjät Suomi -tosi-tv-sarjassa vuonna 2018.[15]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten alppihiihto
MM-kilpailut
Kultaa	Vail 1999	pujottelu
Nuorten MM-kilpailut
Pronssia	Hoch-Ybrig 1996	alppiyhdistetty
SM-kilpailut
Kultaa	Ylläs 1996	supersuurpujottelu
Kultaa	Ylläs 1997	suurpujottelu
Kultaa	Tahko 1998	pujottelu
Kultaa	Ounasvaara 2001	pujottelu
Kultaa	Ylläs 2003	suurpujottelu
Kultaa	Ruka 2003	pujottelu
Kultaa	Koli 2004	paripujottelu
Kultaa	Ounasvaara 2005	pujottelu
Kultaa	Ounasvaara 2005	paripujottelu
Kultaa	Levi 2005	suurpujottelu
Kultaa	2006	paripujottelu
Kultaa	Ylläs 2007	suurpujottelu
Kultaa	Ylläs 2007	pujottelu
Hopeaa	Ylläs 1996	suurpujottelu
Hopeaa	Koli 1997	pujottelu
Hopeaa	Ylläs 1997	supersuurpujottelu
Hopeaa	Ylläs 1998	supersuurpujottelu
Hopeaa	Ylläs 1998	suurpujottelu
Hopeaa	Salla 1999	pujottelu
Hopeaa	Levi 1999	suurpujottelu
Pronssia	Ruka 1996	pujottelu
Pronssia	Ylläs 1997	supersuurpujottelu

Maailmancupin kokonaiskilpailussa parhaimmillaan 4. (2002–2003)

• Kalle Palander Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)

• Virallinen kotisivu
• Ylen Elävä arkisto: Kalle Palanderin MM-voitto 1999
• Kalle Tenavien tentattavana^{[vanhentunut linkki]}