Kalle Jussila (hiihtäjä)

Kaarlo ”Kalle” Jussila (10. lokakuuta 1869 Ii – 5. syyskuuta 1951 Yli-Ii)[1] oli suomalainen maastohiihtäjä, joka voitti kahdesti Pohjoismaisten kisojen 30 kilometrin hiihdon 1900-luvun alkuvuosina. Hänet tunnettiin myös suksiseppänä, joka valmisti palkitun Iin suksimallin.[2][3] Suurimmat voittonsa hän hiihti valkoinen villapuku päällään,[4] ja hän sai lempinimen ”Iin kärppä”.

Kalle Jussila hankki kuntonsa työskentelemällä uitoissa, lautturina, tukkimetsällä, maatöissä ja rakennusmiehenä.[2] Hän metsästi varsinkin lintuja, jäniksiä ja kettuja,[5] ja hän katsoi kumaraisen hiihtotyylinsä olleen perua juuri metsästysretkiltään.[6] Hiihtäjänä hän nousi hitaasti Suomen huipulle.[7] Ensimmäisessä Oulun hiihdossa vuonna 1889 hän ei vielä isänsä suksilla hiihtänyt 30 kilometrin kisaa loppuun saakka.[8] Seuraavana vuonna hän kilpaili kotitalonsa mukaan Maalismaa-nimisenä ja sijoittui neljänneksi.[7] Vuosina 1891 ja 1892 hän sijoittui Oulussa 23:nneksi ja kahdeksanneksi, mutta vuonna 1894 hän oli jo toinen hävittyään Edvard Kääriälle runsaat kaksi minuuttia.[7] Vuonna 1896 hän saavutti ensimmäisen kahdesta Oulun hiihdon voitostaan hiihtämällä tiettävästi ensimmäisenä maailmassa 30 kilometriä alle kahden tunnin; voittoaika oli 1.58.12,5.[7] Toisen kerran hän voitti Oulussa vuonna 1902,[9] jolloin kilpailtiin ensi kerran metsämaastossa tasamaan sijasta.[3] Jussilan katsottiin olevan vahvimmillaan murtomaaladuilla vaikka hän saavutti useita voittoja myös tasamaastossa.[10] Kilpailuissa 60 kilometriä oli hänelle liian pitkä matka, vaikka hän hiihti pidempiäkin taipaleita kauppareissuillaan ja saapumalla vieraille kilpailupaikkakunnille kotoaan hiihtäen,[11] ja yritys kilpailla Oulussa tuolla pidemmällä matkalla päättyi keskeytykseen.[12]

Monet voitoistaan Jussila saavutti ylivoimaisella erolla, mutta Kemissä vuonna 1900 hän joutui tiukoille Antti Aholan ja Juho Ritolan kanssa. Jussila joutui yhteislähtökilpailussa avaamaan tukkoista latua menomatkalla eikä paluumatkalla päästänyt enää takana sinnitelleitä kilpakumppaneita hetkeksikään ohitseen. Jussila voitti jälleen uudella ennätysajalla 1.55.20, josta Ahola jäi vain kaksi ja Ritola viisi sekuntia. Kemin kisajärjestäjät yrittivät suurella rahapanoksella haastaa ruotsalaisia, jotka olivat ansiottomasti mainostaneet sikäläisen Forsbergin Bodenissa hiihtämää aikaa 2.12.55 maailmanennätykseksi, kilpailemaan Jussilaa vastaan mutta nämä eivät ottaneet haastetta vastaan.[13]

Vuonna 1901 Jussila pääsi kilpailemaan ruotsalaisia vastaan ensimmäisissä Pohjoismaisissa kisoissa Tukholmassa.[14] Latu oli Jussilalle sopivaa murtomaata[14] mutta kilpailutapa hänen vähemmän arvostamansa väliaikalähtö.[15] Jussila lähti 30 kilometrin kilpailuun numerolla 78 eikä aivan hiihtänyt kiinni kymmenen minuuttia aiemmin lähtenyttä norjalaisten suurinta toivoa Paul Braathenia. Jussilan loppuaika oli 2.09.13 ja Braathen sijoittui toiseksi lähes kahdeksan minuuttia hävinneenä. Kolmanneksi sijoittunut Oskari Räsänen hävisi Jussilalle yli 15,5 minuuttia.[14] Vuonna 1905 kilpailtiin toisissa Pohjoismaisissa kisoissa Östersundissa, jonne kisat siirrettiin Tukholmaa vaivanneen lumipulan vuoksi. Östersundissakin oli suojakeli, joka viimeisenä kilpailua edeltäneenä yönä muuttui pakkaseksi.[14] Jussila lähti kilpailuun numerolla 87,[14] hiihti ruotsalaislehtien sanoin ”kuin Lapin noita”[3][16] ja voitti loppuajallaan 2.21.39 toiseksi sijoittunutta Ruotsin Bergmania yli 14 minuuttia ja kolmanneksi sijoittunutta Konsta Vesaa lähes 17 minuuttia.[17] Samana vuonna Jussila sijoittui vielä Oulun hiihdossa toiseksi ja lopetti sitten hiihtouransa.[17]

Luonteeltaan harvapuheinen[18] ja pituudeltaan 169-senttinen[3] Kalle Jussila jäi ensimmäisestä, viisilapsisesta avioliitostaan leskeksi ja avioitui uudelleen syksyllä 1905.[17] Hänellä oli yhteensä 11 poikaa, joista esikoinen Johan kaatui sisällissodassa, ja neljä tytärtä.[18] Hänen veljensä Heikki Jussila oli myös hiihtäjä, joka ei menestynyt kilpailuissa Kallen tavoin.[19]