Kalkku
Kalkku on Tampereen läntisin kaupunginosa, joka rajoittuu pohjoisessa Myllypuron teollisuusalueeseen, idässä Tesomajärven ja Raholan kaupunginosiin, etelässä Pyhäjärveen ja lännessä Nokian kaupunkiin. Asuinalueena Kalkku on melko vanhaa, ja siellä on paljon rintamamiestaloja. Alue laajentuu Kalkunvuoren suuntaan, jonne on rakennettu uusia kerros- ja rivitaloja sekä omakotitaloja. Kalkku kuului vuoden 1936 loppuun saakka siihenastiseen Pohjois-Pirkkalaan. [1]
| Kalkku | |
|---|---|
 Metsäpolkua Kalkunvuorella |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Lounainen suuralue |
| Suunnittelualue | Raho |
| Kaupunginosa nro | 30 |
| Postinumero(t) | 33330 |
| Lähialueet | Myllypuro, Tesomajärvi, Rahola |
Historiaa
Kalkku on nimetty alueella sijaitsevan Kalkunvuoren mukaan ja ensimmäinen asemakaava alueelle vahvistettiin vuonna 1945. Alueen vanha nimi on ollut Petsanmäki; erään tiedon mukaan tällä nimellä tarkoitettiin erityisesti alueella sijaitsevaa metsämaata. Kaupunginosan alue kuului Ala-Villilän ja Keski-Villilän talojen maihin. 1900-luvun alussa siellä sijaitsivat Maaveräjän ja Ratakiston torpat, jotka oli nimetty Pyhäjärven lahtien mukaan. Alueen halki virtaa Ylöjärven puolelta alkunsa saava Myllypuro, jossa oli kolme myllyä.[2]
Palveluita ja toimijoita
Kaupunginosassa on kauppa, pub, parturi, koulu, päiväkoti sekä Mustavuoren laskettelukeskus. Kalkku tunnetaan myös teollisuusalueena ja siellä sijaitsi Puolustusvoimien Ajoneuvovarikko (entiseltä nimeltään Kuljetusvarikko), joka on nykyisin Millog Oy:n toimipiste. Taajamassa, Mustavuoren luolassa on myös Suomen Punaisen Ristin Kalkun logistiikkakeskus, joka varastoi mm. katastrofiavun tarvikkeita.
Kalkun läpi menee rautatie, joka on osa Tampere-Pori-rataa. Radalla avattiin vuonna 1896 Pitkäniemen seisake läheisen Pitkäniemen sairaalan tarpeita varten, jolloin valmistui pieni liikennepaikkarakennus. Seisakkeen nimi vaihdettiin Kalkun laiturivaihteeksi (lyhenne Kau) vuoden 1950 alussa. Toisen maailmansodan jälkeen radan pohjoispuolelle syntyi Myllypuron teollisuusalue, jonne rakennettiin sivuraide 1960-luvulla. Kalkku muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi vuonna 1968, henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1983 ja liikennepaikka lakkautettiin vanhalta sijaintipaikaltaan vuonna 1984. Nykyinen Kalkku-niminen rautatieliikennepaikka sijaitsee vajaan kilometrin päässä vanhasta paikasta Nokian suuntaan. [3]
Kalkun Mustanvuoren asuinalueella sijaitsee tiheä juoksuhautojen verkosto, jonka venäläiset kaivoivat ensimmäisen maailmansodan aikana vastaanottamaan saksalaisten hyökkäystä.
Liikenneyhteydet
Tampereen Kaupunkiliikenne: linjat 17 sekä 29b (05.10.2018)
Väinö Paunu Oy lähiliikenne: linja 71KJ
Koulutus
Kalkun vuonna 1979 aloittaneessa koulussa toimivat peruskoulun vuosiluokat 1.–4. Lukuvuonna 2005–2006 koulun 106:tta oppilasta palvelivat rehtorin ja kahdeksan opettajan lisäksi kuraattori, terveydenhoitaja, hammashoitaja, vahtimestari, koulusihteeri sekä koulunkäyntiavustaja.
Kieliohjelman mukaan opiskellaan Kalkun koulussa ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Pienen oppilasmäärän vuoksi toisen vieraan kielen ryhmään tarvittavaa 16 oppilaan minimiä ole toistaiseksi saavutettu, mutta Kalkun kiihtyneen täydennysrakentamisen vuoksi alati kasvava väestöpohja on herättänyt toiveita riittävän ryhmäkoon löytymisestä lähitulevaisuudessa.
Lähteet
- Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 118. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
- Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 266. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.
- Iltanen 2010.
Kirjallisuutta
- Vuorikoski, Matti: Länsirajan tarinoita. Petsanmäestä Kalkkuun. Kalkun ja ympäristön historiaa. Books on Demand, 2017. Kirjan osittainen esikatselu Google books -palvelussa (viitattu 8.8.2020).
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kalkku Wikimedia Commonsissa