Kalkkisiemenkotilo
Kalkkisiemenkotilo (Vertigo genesii) on pienikokoinen eurooppalainen maakotilolaji. Suomessa se on hyvin harvinainen, luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa.[3][4]
| Kalkkisiemenkotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Heimo: | Siemenkotilot Vertiginidae |
| Suku: | Vertigo |
| Laji: | genesii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vertigo genesii |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Kalkkisiemenkotilo on varsin pienikokoinen kotilolaji. Sen hieman tynnyrimäisesti pullistuneen kuoren pituus on 1,7–2,1 mm ja leveys 1,2 mm. Kuori on vaalean punertavanruskea tai tummanruskea, ja siinä on noin viisi oikealle kiertyvää kierrosta, joiden väliset saunat ovat syvät. Kuoren väri usein vaalenee vanhetessaan. Suuaukko on pyöreä eikä siinä yleensä ole hammasmaisia ulokkeita, joskus harvoin surkastunut hammas suuaukon yläosassa. Suuaukkoa ympäröivä huuli on hieman paksuuntunut ja väriltään vaalea. Kuoren pinta on kiiltävä ja siinä on hyvin himmeästi erottuvia uurteita.[5][6][7]
Levinneisyys
Kalkkisiemenkotiloa tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa lähinnä Alpeilla ja Skandinavian keskiosien vuoristossa.[1] Taannoin laji löytyi myös Altaivuoristosta. Esiintymät ovat hajanaisia ja laji on kaikkialla harvinainen. Suomessa esiintymispaikkoja tunnetaan vain kaikkiaan kymmenkunta, joista osa on vanhoja.[7] Esiintymiä on esimerkiksi Kuusamossa, Urjalassa ja Kiikalassa, kaikki Natura-verkostoon kuuluvilla suojelualueilla.[5] Kuusamossa Oulangan kansallispuiston alueelta tunnetaan useita esiintymiä[7]. Vuoteen 2006 mennessä kotiloyksilöitä oli löydetty kaikkiaan vain kymmenkunta.[8]
Elinympäristö ja elintavat
Laji elää kosteissa lehdoissa ja lettomaisilla soilla.[5] Suomessa havainnot ovat lähes pelkästään rehevimmiltä letoilta tai lähteiköistä, joiden vesi on kalkkipitoista[7]. Esiintymispaikkojen maaperä on kalkkipitoista ja sen pH on yli 6,5. Kotilon elintavoista ei tiedetä juuri mitään, mutta sen arvellaan nauttivan ravinnokseen mikroskooppisia leviä ja muuta orgaanista ainesta.[5] Havaintojen mukaan kotilo oleskelee kosteana pysyvän saraikon alaosissa tai sammaleen joukossa.[1]
Suojelustatus
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) piti lajia aikaisemmin kokonaisuudessa vaarantuneena, mutta nykyisin sen ei katsota olevan maailmanlaajuisesti uhanalainen.[1] Se kuuluu kuitenkin Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä II mainittuihin erityisesti suojeltaviin lajeihin, joiden suojelemiseksi on perustettava Natura 2000 -alueita.[5][7] Suomessa laji on luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN) ja se rauhoitettiin luonnonsuojeluasetuksen muutoksessa vuonna 2009.[3][4] Uhanalaisuusluokituksen perusteena on kotilon elinpaikakseen edellyttämien luontotyyppien harvinaisuus etenkin lettosoiden kuivatuksen johdosta[7].
Lähteet
- Moorkens, E.: Vertigo genesii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
- Pedro Cardoso: Kalkkisiemenkotilo – Vertigo genesii Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- Ilmari Valovirta, Ulla-Maija Liukko & Hannu Ormio: Nilviäiset. Teoksessa Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 346–354. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010.
- Uusia hyönteis- ja sammallajeja rauhoitetaan[vanhentunut linkki] Ympäristöministeriön tiedote 24.9.2009.
- Kalkkisiemenkotilo Luontodirektiivin laji (liite II). Ymparisto.fi.
- Vertigo (Vertigo) genesii The Association of Polsih Malacologists.
- A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan, s. 71–73, 144–145. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8.
- Kalkkisiemenkotilo (1015) Otandad grynsnäcka Vertigo genesii Suomen raportti EU:n komissiolle. Ymparisto.fi.