Kaljuuna

Kaljuuna, myös galleoni on karakista ja karavelista kehitetty, kookas, monikantinen, puusta tehty purjelaiva. Kaljuunan esittelivät maailmalle espanjalaiset 1400- ja 1500-lukujen taitteessa.[1] Oman aikansa laivatyypeistä kaljuuna soveltui hyvin valtameripurjehduksiin ja sitä käyttivätkin useat Euroopan maat 1500-luvulta aina 1700-luvun lopulle saakka. Kaljuunoita käytettiin linja-, kauppa- ja sotalaivoina sekä tutkimusmatkoilla. Sotalaivat oli yleensä aseistettu kanuunoin. Kaljuuna oli aiempia laivatyyppejä yleisesti ottaen pitempi, matalampi ja kapeampi. Kapeus ja mataluus vähensivät veden- ja ilmanvastusta edessä. Kaljuunat myös kyntivät aaltoja edeltäjiään tasaisemmin.[2]

Espanjalainen kaljuuna

Kaljuuna kulki yksinomaan purjein, joita siinä oli 3–5 purjemastossa. Tyypillisesti fokkamastossa ja isomastossa oli raakapurjeet, kun taas mesaani- ja bonaventuramesaanimastoissa – jos sellainen oli takiloitu alukseen – latinalaispurjeet. Laivan profiilin kannalta oleellinen ero oli myös karakkien massiivinen keulakastelli, joka kaljuunoissa oli suhteellisen pieni, muun muassa sen aiheuttaman tuulen pyörteilyn vuoksi.[2] Laidat levenivät alaspäin, koska muuten raskaat tykit olisivat tehneet aluksesta kiikkerän. Kaljuunojen peräkansi oli usein koristeellinen kaiverruksineen ja kultauksineen.[1]