Kaliumjodidi

Kaliumjodidi
Tunnisteet
CAS-numero	7681-11-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava	KI
Moolimassa	166,0 g/mol
Ulkomuoto	Valkoinen kristallimainen kiinteä aine
Sulamispiste	680 °C (954 K)
Kiehumispiste	1 330 °C (1 603 K)
Tiheys	3,13 g/cm3
Liukoisuus veteen	128 g / 100 ml (6 °C)
	[1]
	Infobox OK

Kaliumjodidi (KI) on kaliumin ja jodin yhdiste, väritön suola, joka koostuu positiivisista kaliumioneista, K⁺ ja negatiivisista jodidi-ioneista (I^-). Se on kaupallisesti tärkein jodiyhdiste ja vuonna 1985 sitä tuotettiin 37 000 tonnia. Se on vähemmän hygroskooppista kuin natriumjodidi, minkä vuoksi sitä on helpompi käsitellä. Ajan myötä kaliumjodidinäytteet muuttuvat keltaisiksi, koska osa jodidi-ioneista hapettuu vapaaksi jodiksi.[2]

Rakenne, tuotanto ja ominaisuudet

Kaliumjodidi on ioniyhdiste, joka koostuu positiivisista kaliumioneista, K⁺, ja negatiivisista jodidi-ioneista, I^-. Sillä on samankaltainen kuutiollinen kiderakenne kuin natriumkloridilla. Sitä esiintyy pieninä pitoisuuksina luonnonvesissä. Teollisuudessa puhdasta kaliumjodidia valmistetaan antamalla kaliumhydroksidin reagoida jodin kanssa.[2]

Kemialliset ominaisuudet

Koska jodi on heikko hapetin, jodidi-ionin I⁻ voi helposti hapettaa vapaaksi jodiksi vahvoilla hapettimilla kuten kloorilla:

2 KI(aq) + Cl₂(aq) → 2 KCl + I₂(aq)

Tätä reaktiota käytetään jodin eristämiseen sen luonnossa esiintyvistä yhdisteistä. Ilmakin voi hapettaa jodidi-ionin jodiksi. Vahvojen happojen avulla kaliumjodidista voi valmistaa vetyjodidia, HI, joka on kaliumjodidia vahvempi pelkistin.[3][4][5]

Muiden jodidisuolojen tavoin kaliumjodidikin reagoi jodin kanssa muodostaen trijodidia eli I₃^--ioneja:

KI(aq) + I₂(s) → KI₃(aq)

Toisin kuin vapaa jodi, I₂, trijodidisuolat liukenevat hyvin veteen. Tämän reaktion avulla jodia voidaan käyttää titraukseen. Kaliumtrijodidin liuosta, Lugolin liuosta, käytetään myös desinfiointiaineena sekä kullan etsaukseen.

Kaliumjodidia käytetään myös valokuvausfilmeissä tarvittavan hopeajodidin valmistamiseen:

KI(aq) + AgNO₃(aq) → AgI(s) + KNO₃(aq)

Orgaanisia yhdisteitä

Kaliumjodidia käytetään jodin lähteenä orgaanisissa synteeseissä.[6][7]

Biologinen merkitys

Jodidi-ioni on ihmiselle pieninä määrinä välttämätön hivenaine, jota tarvitaan tyroksiinin muodostamiseen. Sen puutos aiheuttaa struumaa.

Käyttö

Kaliumjodidia käytetään karjanrehujen lisäaineena, hopeajodidin valmistukseen sekä desinfiointiaineiden valmistukseen. Sitä myös lisätään pieniä määriä ruokasuolaan struuman ehkäisemiseksi. Sen kyllästettyä liuosta, josta käytetään lyhennettä SSKI, käytetään myös lääkkeenä sporotrichosikseen.

Säteilysuojelu

Ydinvoimaloissa syntyy fissiotuotteena muun muassa jodin radioaktiivista isotooppia I-131. Onnettomuustilanteissa sitä saattaa levitä ympäristöön, ja joutuessaan ihmisen elimistöön sitä voi kertyä vaarallisina määrinä kilpirauhaseen, jossa se voi aiheuttaa syöpää. Jos jodia kuitenkin on elimistössä ennestään riittävästi, ei näin mainittavassa määrässä tapahdu, vaan radioaktiivinen jodi erittyy pois.

Radioaktiivista jodia levisi ympäristöön esimerkiksi Tšernobylin ydinvoimaonnettomuudessa huhtikuussa 1986. Onnettomuuden jälkeen Puolassa annosteltiinkin tämän vuoksi 10,5 miljoonalle lapselle ja 7 miljoonalle aikuiselle kaliumjodidin kyllästettyä liuosta.[8] Samaan tarkoitukseen kaliumjodidista valmistetaan myös joditabletteja.

Suositeltavat kaliumjodidiannokset onnettomuustilanteissa radioaktiivisen jodin aiheuttamien terveyshaittojen torjumiseksi[9]
Ikä	KI-annos
Yli 12 vuotta	130 mg
3 – 12 vuotta	65 mg
1 kuukausi – 3 vuotta	32 mg
Alle 1 kuukausi	16 mg

Lähteet

Potassium Iodide (Kaliumjodidi) Käyttöturvallisuustiedote. 19.9.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
Phyllis A. Lyday "Iodine and Iodine Compounds" in Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, 2005, Wiley-VCH, Weinheim
N. N. Greenwood, A. Earnshaw, Chemistry of the Elements, Pergamon Press, Oxford, UK, 1984
Handbook of Chemistry and Physics, 71st edition, CRC Press, Ann Arbor, Michigan, 1990
The Merck Index, 7th edition, Merck & Co., Rahway, New Jersey, 1960
L. G. Wade, Organic Chemistry, 5th ed., pp. 871–2, Prentice Hall, Upper Saddle RIver, New Jersey, 2003.
J. March, Advanced Organic Chemistry, 4th ed., pp. 670–1, Wiley, New York, 1992.
US FDA, "Potassium Iodide as a Thyroid Blocking Agent in Radiation Emergencies," U.S. Department of Health and Human Services Food and Drug Administration Center for Drug Evaluation and Research (CDER); joulukuu 2001.
Guidelines for Iodine Prophylaxis following Nuclear Accidents, World Health Organization, Update 1999

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Potassium Iodide (Kaliumjodidi) Käyttöturvallisuustiedote. 19.9.2019. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.

[Ullmann-2] Phyllis A. Lyday "Iodine and Iodine Compounds" in Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, 2005, Wiley-VCH, Weinheim

[3] N. N. Greenwood, A. Earnshaw, Chemistry of the Elements, Pergamon Press, Oxford, UK, 1984

[4] Handbook of Chemistry and Physics, 71st edition, CRC Press, Ann Arbor, Michigan, 1990

[5] The Merck Index, 7th edition, Merck & Co., Rahway, New Jersey, 1960

[6] L. G. Wade, Organic Chemistry, 5th ed., pp. 871–2, Prentice Hall, Upper Saddle RIver, New Jersey, 2003.

[7] J. March, Advanced Organic Chemistry, 4th ed., pp. 670–1, Wiley, New York, 1992.

[8] US FDA, "Potassium Iodide as a Thyroid Blocking Agent in Radiation Emergencies," U.S. Department of Health and Human Services Food and Drug Administration Center for Drug Evaluation and Research (CDER); joulukuu 2001.

[9] Guidelines for Iodine Prophylaxis following Nuclear Accidents, World Health Organization, Update 1999