Kalin-tsaari

”Kalin”-nimi esiintyy esimerkiksi bylinassa "Kalin-tsaari" vain kahteen otteeseen, muuten tästä hallitsijasta käytetään yleensä yhdysnimiä ”Kalin-tsaari”, ”häijy Kalin”, ”ilkeä Kalin-tsaari Kalinovitš”, ”sobaka Kalin-tsaari”, ”sobaka ilkeä Kalin-tsaari Kalinovitš”, ”kirottu sobaka Kalin-tsaari” ja ”Kalin-tsaari, ilkeä Kalinovitš”[9] tai petsenegien ”sobaka” Kain-tsaari.[10] Eli venäläisten kansanrunojen Kalin-tsaarin yleisimmät epiteetit ovat ”Sobaka” (”koira”), ”Rosvo” ja ”Pahuksen” tsaari, joista joidenkin lähteiden[11] mukaan "sobaka"-herjausmääre liittyy säännöllisesti bylinoissa "vihattujen tsaarien" nimiin. Useimmiten eeppiseen epäsuosioon viittaavien metaforien käyttö yleistyy, kun käänteisten tilanteiden, historiassa tunnettujen mongolien maahantunkeutumisen, Novgorodia lukuun ottamatta Venäjän alistamisen ja sen Kultaisen ordaan liittämisen aikaansaama närkästys ja taikausko vahvistuvat.

Historiallisesti tunnettujen 900–1200-luvun tunkeilijoiden, mongoli‑ ja tataarivalloittajien saapumisen myötä vanhan Rusin valtakunnan loppu, muinaisslaavilaisen sivilisaation ja uskonnon hävitys, vuosisatoja kestänyt ies ja vieras ylivalta ovat luoneet lauluepiikkaan ”koira Kalin-tsaarin”, jolloin Kiovan pääruhtinas Vladimir käyttää Kalinista ja Kalin itsestään määrettä ”sobaka”. Tunnettuihin määritteisiin kuuluvat vielä ”pakanallisten tsaari”, kyptšaki-, altai- ja kazakinkielinen ”paksukainen”; krimintataari-, turkin-, tataarin-, uiguuri- ja karaiiminkielinen ”paksukainen, läski, tyhmä”. Bylinojen poeettisen kielen vakiintuneeseen käsitteistöön kuuluu, että Kalin kutsuu omia alamaisiakin ”pakanallisiksi tataareiksi”:[12]

”… Aihan te, tataarini, Aihan te, pakanani

Ай же вы, мои татары, Ай же вы, мои поганые .”

V. Propp kuvaa bylinojen tataareja heimojen liittokuntana, jonka pohjalta alkaa kehittyä varhaisfeodaalinen järjestelmä vahvoine dynastioineen, ja heidän sotavoimiaan sukukuntien muodostamina samalla tavalla kuin germaaneilla Tacituksen kautena. Bylinat kertovat Kalin-tsaarista sukulaisten ympäröimänä, useaan otteeseen mainitaan Kalinin poika tai pojat, vävyt ja langot johtamassa sotaretkiä ja armeijaa. Samoin bylinat toistavat, että Kalin saapuu yhdessä neljänkymmenen tsaarin ja prinssin tai neljänkymmenen kuninkaan kanssa, joilla kaikilla on Proppin mielestä merkittävä sija tuon aikaisessa kiinteän yhtenäisyyden puutteessa. Eepoksessa tataarien sotaväen kasvamiseen järjestäytyneeksi ja rautaisen kurin alaiseksi kuluu joidenkin laulajien mukaan kolme vuotta, jotkut laulajat odotuttavat sen vahvistumista 30 vuotta.[3]

Kiovaa piirittää epälukuinen määrä tataarisotaväkeä Kalin-tsaarin johdolla ”yhdessä neljänkymmenen tsaarin, neljänkymmenen kuninkaan kanssa, joilla jokaisella sotavoimaa neljäkymmentä tuhatta”, jolloin ruhtinas Vladimir saa ultimaatumin taistelutta antautumisesta. Kukaan ei ole puolustamassa kaupunkia, koska Vladimir on määrännyt Ilja Murometsin nälkäkuolemaan ja unohtanut hänet vankityrmään. Muut urhot ovat lähteneet kaupungista teille tietymättömille. Venäläisten kansansatujen juonirakenteita tutkineen Proppin mukaan ovat aihepiirteiltään sankaribylinat ”Ilja Muromets ja Kalin-tsaari”, ”Ilja, Samson ja Kalin” ja ”Ilja, Jermak ja Kalin” paljolti samasta kannustuksesta laulettuja, jolloin kaupungin pelastajaksi tavalla tai toisella osoittautuu vankityrmästä elävänä löytynyt Ilja Muromets. Erilaisuutta tuo taistelua edeltävä kadonneiden sankarien etsintä, jolloin pääurho löytää heidät lopuksi Kiovan lähistöltä Samsonin päämajasta, tai tarinaa sävyttää kertomus nuoremman sukupolven urhosta, joskus jopa Iljan serkkuna mainitusta[2][13] Jermakista vailla kokemusta ja taistelupelkoa ja silti täynnä anarkistista sankaruutta. Kertomarunouden tataarien häviökohtauksia on monesti tutkittu siinä mielessä, mistä historiallisesta tapahtumasta voisi olla kysymys, ja lopputuloksena on ollut usein, muun muassa V. Millerinkin arvailu, että laulajat mahdollisesti välittävät vuonna 1223 käytyä Kalkan taistelua,[14] johon osallistujista aikakirjoissa Aleksander Popovitšin nimellä mainitun voisi yhdistää eeppiseen Aljoša Popovitšiin. Samoi eeppisten sankareiden taistelusta neljääkymmentä kuningasta, prinssiä ja tsaaria vastaan kertova bylina ”Kamskoe verilöyly” (ru: ”Камское побоище”)[15] kuvannee novgorodilaisten vuonna 1357 pohjoisen Uralin ja Jäämeren rannikon silloiselta nimeltä tunnetun Jugran alueelle tekemää epäonnistunutta retkeä.[16] Vaikka V. Propp ei pidä varmana tietona, ovatko joskus otsikot ”Mamaevo verilöyly” (ru: ”Мамаево побоище”) tai ”Kamskoe verilöyly” kansan suusta siepattuja tai kerääjien keksimiä, mutta yhtenä sikermänä runot edustavat Iljasta ja Kalinista kertovia tarinoita, joilla loppujuoni vaihtelee. Samson pysyy johtajana vain niin kauan kuin Ilja on vankeudessa, ja vaaroille sokeana taisteluun kiiruhtanut Jermak kuolee hyödyttömänä ennen kuin tataarit karkotetaan. Ratkaisevaan keskipisteeseen siirtyy Ilja Muromets, joka lahjat mukanaan[13] saapuu Kalin-tsaarin sotaleirille pyytämään lisäaikaa, ja alushirsi^selvennä kourassaan joutuu vastuulliseen taisteluvaiheeseen^selvennä tataarijohtajan kieltäytyessä. Hän tunkeutuu syvälle vihollisjoukkojen keskelle Kalin-tsaarin lähelle, tekee ensin selvää tsaarinpojasta ja sitten katkaisee kaulan johtajalta itseltään. Joissakin tarinoissa Kalin-tsaari selviää hengessä, mutta hänen armeija kaatuu ja hän kallomurtumineen ja häpeissään joutuu pakenemaan. Joissakin bogatyrit vangitsevat hänet ja vievät mukanaan Vladimirin hoviin, jossa tataaritsaari vannoo tästedes maksavansa veroa.[17] Bylinassa dramaattisen yllättävänä loppukäänteenä voi olla tataarien selviytyminen, voimien kerääminen ja uusi hyökkäys bogatyrien ollessa voittoisasti kehuskelemassa, jolloin kansansankarit saavat surmansa ja josta johtuvat mainittuihin verilöylyihin viittaavat otsikot. Taistelubylina Kalin-tsaarista saa uusia käänteitä, kun tataarisotilaat kaivavat kuoppia ja tunneleita, joiden avulla pääsankari Ilja saadaan kiinni. Mahtimiehen joutuessa vihollisen vangiksi tataarijohtaja ei mestauta urhoa vaan pyrkii värväämään sotavoimiensa palvelukseen. Muutaman lähteen[2][10] mukaan bylinat Kalin-tsaarista heijastavat 1240–1480 jaa. kestäneen mongoli-invaasion jättämää jälkeä.

Kuvia bylinojen Kalin-tsaarista

• Suomalainen Venäjä? Mika Keränen, Verkkolehti Sarastus, 14.02.2014