Kalevi Pihanurmi

Kalevi Pihanurmen vanhemmat olivat työmies Juho Pihanurmi ja Tarja Peltomäki ja puoliso vuodesta 1955 toimittaja Raija Eila Anneli Pitkänen. Pihanurmi työskenteli kansakoulun jälkeen Varkaudessa paperitehtaalla ja ryhdyttyään opiskelemaan 23-vuotiaana valmistui sosionomiksi 1958 ja yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta 1963. Opiskeluaikanaan hän toimi muun muassa työnvälittäjänä ja Helsingin kaupungin huoltotarkastajana. Työväen Sivistysliiton kirjallinen sihteeri hän oli 1961–1963, opintosihteeri 1963–1965 ja opintojohtaja 1965–1966. Kansalais- ja työväenopistojen opettajana Pihanurmi toimi 1964–1971. Yleisradion ensimmäiseksi aikuisopetustoimittajaksi 1966 tullut Pihanurmi oli vuodesta 1971 Yleisradion opetusohjelmaosaston päällikkö 14 vuoden ajan, osaston vastuulla olivat muun muassa kielten- ja aikuisopetus, koulu-tv ja -radio sekä opetusmateriaalin julkaisutoimitus. Työuransa viimeiset vuodet Pihanurmi toimi Yleisradion ohjelmapankin projektipäällikkönä. Hän hoiti myös Valtion audiovisuaalisen keskuksen johtokunnan puheenjohtajan tehtävää kymmenen vuoden ajan.[1][2]

• Maaseudun työllisyys itsenäisyytemme aikana, 1958 (erikoistyö)
• Parlamentarismin ilmeneminen vapaudenajan Ruotsi-Suomessa, 1963 (pro gradu)
• Opintosuunnitelma teokseen Unesco yli kaikkien rajojen, 1964
• Teoreetikko K.H. Wiik, 1968, Kalevi Pihanurmi, Aimo Poutiainen, teoksessa Tiennäyttäjät, osa III, ss. 265–311
• Yhteiskunnan ongelmia, 1970, toim. Urpo Harva, Väinö Huuska, Kalevi Pihanurmi
• Kouluradio ei saa jättää koulua, 1985, julkaisussa Opettaja, 80(1985):9, s. 11
• Oppimateriaalikeskuksia kehittämään, 1986, julkaisussa Oppima, 1986:9, ss.8–11