Kalevala (korvetti)

Venäjä laajensi alueitaan kaukoidässä vuoden 1858 Aigunin ja vuoden 1860 Pekingin sopimuksilla. Vuonna 1860 alus siirrettiin odottamatta Venäjän Tyynenmeren laivastoon Nikolajevsk-na-Amureen.[1] Kapteeni Carpelan siirrettiin Suomen 1. meriekipaasista 14. meriekipaasiin.[12] Pitkä siirtopurjehdus alkoi Kronstadtista 18. lokakuuta 1860.[13] Kontra-amiraali Andrei Alexandrovitš Popovin johtaman eskaaderiin kuuluivat myös korvetit Bogatyr (ven. «Богатырь») ja Rynda (ven. «Рында»), sekä kaksi klipperiä, Porissa valmistunut Abrek (ven. «Абрек»), sekä sen mallialus, Englannista hankittu Gaidamak (ven. «Гайдамак»).[1] Ainakin yhden venäläislähteen mukaan Kalevalan kapteenina toimi myös Tyynellä valtamerellä Carpelan.[14] Muiden lähteiden mukaan kapteenina toimi Vladimir Davydov (ven. В. Ф. Давыдов)[13] ja vuodesta 1863 Fedor Želtuhin (Федор Николаевич Желтухин).[15]

Kesäkuussa 1861, vuosi Vladivostokin ensimmäisen sotilasleirin perustamisen jälkeen, Kalevalan miehistö yhdessä paikallisten sotilaiden kanssa pystytti tulevan kaupungin ensimmäisen kirkon. [16]

Yhdysvaltain sisällissota

Amiraali Popovin ja Venäjän laivaston upseerien kunniaksi San Franciscossa vuonna 1863 järjestetyt juhlaillalliset.

Ensimmäisen laivastovierailunsa San Franciscoon Kalevala ("Calevala") teki 14. marraskuuta 1861 alkaen. Laiva oli satamassa vielä jouluna 1861, kun upseereille lahjoitettiin Yhdysvaltain lippu.[17] Tapaninpäivän jälkeisenä päivänä laivan upseerien kunniaksi järjestettiin juhlaillallinen vasta-avatussa[18] Platt's Hall -konserttisalissa.[19]

Vuosina 1863–1864, Yhdysvaltain sisällissodan aikana Kalevala yhdessä korvettien Bogatyr, Rynda ja Novik (ven. «Новик») kanssa purjehti Vladivostokin kautta Yhdysvaltain länsirannikolle puolustamaan aluetta mahdollista Yhdistyneen kuningaskunnan hyökkäystä vastaan.[20][21][22] Kontra-amiraali A. A. Popovin johtama kuuden aluksen osasto saapui San Franciscoon lokakuussa 1863.[23] Osastossa palveli kolme suomalaissyntyistä upseeria, muun muassa sittemmin Venäjän meriministerinä toiminut Teodor Avellan.[1][24] Upseeriluettelosta löytyvät myös suomalaisnimet Enqvist ja Etholén (amerikkalaisittain kaksoistranslitteroituna "Etolin", katso Etolin Island).[20] Toinen kontra-amiraali Stepan Lesovskin johtama laivasto-osasto purjehti New Yorkiin.[25]

Osaston oleskellessa San Franciscossa syttyi kaupungissa laaja tulipalo, joka 23. lokakuuta tuhosi täydellisesti California- ja Sacramento-katujen rajoittaman korttelin kaupungin liikekeskustassa aiheuttaen 300 000 dollarin vahingot.[23] Neljäsataa venäläistä merimiestä osallistui sammutustöihin yhdessä kaupungin palokunnan kanssa.[26] Kuusi merimiestä menehtyi palossa saaminsa vammoihin,[26][27] kun taas palokunta säilyi tappioitta.[28] Kaupungin asukkaat palkitsivat kultamitallein palovammoja saaneita merimiehiä. Erityistä kiitosta sai muun muassa luutnantti Etholén.[26] Alusten 35 upseerin kunniaksi järjestettiin 17. lokakuuta 1863 illallisvastaanotto. Kaupunkilaisilta perittiin illalliskortista siihen aikaan tähtitieteellinen sadan dollarin hinta. Tarjoilut olivat niin mahtailevat, että The San Francisco Chronicle lehti ihmetteli niitä vielä 50 vuotta myöhemmin.[29]

Osasto lähti paluumatkalle Venäjälle elokuussa 1864, ja se palasi Itämerelle Kronstadtiin vuonna 1865.[30] Venäjän laivaston alusrekisteristä Kalevala poistettiin vuonna 1872.[2]

Maaliskuussa 1860 Kalevalan miehistöön liittyi amiraali Stanjukovitšin poika, 17-vuotias merikadetti ja tuleva kirjailija Konstantin Mihailovitš Stanjukovitš (1843–1903).[13] Nuorempi Stanjukovitš halusi jättää laivaston, mutta isä oli keisarilta erikseen anomalla saanut hänelle paikan "maailmanympäripurjehdukselle".[13] 30 vuotta myöhemmin Stanjukovitš kuvaili matkan tapahtumia omaelämäkerrallisessa kirjassaan Вокруг света на «Коршуне» (Maailman ympäri Koršunilla).[31]

Kalevalan purjehduksesta Tyynellä valtamerellä on kirjoittanut myös laivan upseeri Andrei Karlovitš de Livron. Vuonna 1863 alus kartoitti Vladivostokin ulkopuolista saaristoa. Kalevalan mukaan nimettiin tuolloin lahti, joka on osa Pietari Suuren lahden Posjet-lahtea.[32]. De Livronin mukaan sai nimensä De Livronin saari Rimsky-Korsakovin saaristossa.[33] Kapteeni Želtuhinin mukaan on saanut nimensä Želtuhinin saari.[34]

• Benjamin F. Gilbert: Welcome To The Czar's Fleet, An Incident of Civil War Days in San Francisco. The California History magazine, 1948, 26. vsk, s. 13–19. San Francisco: The California Historical Society. (englanniksi)
• Gordon Roadarmel (compiled by): Some Dates of 1861. The California History magazine, 1960, 39. vsk, s. 289–308. San Francisco: The California Historical Society. (englanniksi)
• Lehti, Aarni (2003). Baltian kuvernementtien ja Suomen merkitys Venäjän keisarilliselle laivastolle v. 1856-1914, Sotahistorian laitoksen julkaisusarja 1 7. Tammisaari: Maanpuolustuskorkeakoulu.