Sau-Herra

Gabriel Kaleb Savukoski eli Sau-Herra (27. marraskuuta 1879 Sodankylä – 20. heinäkuuta 1929 Savukoski[1]) oli suomalainen kauppias ja maanviljelijä Gabriel Savukosken eli Sau-Kaaperin ja tämän vaimon Susanna Hannulan poika. [2][3][4][5][6]

Kaleb kävi alkeiskoulun Sodankylässä, pääsi vuonna 1900 ylioppilaaksi Oulun lyseosta ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa opiskellen filosofiaa, historiaa ja kieliä.[2] Helsingissä hän tutustui moniin merkkihenkilöihin kuten Eino Leinoon, Jean Sibeliukseen ja Hella Wuolijokeen. Savukoski oli mukana Suomalainen Nuija ylioppilasjärjestössä. Hän avusti varattomia opiskelutovereitaan ja Helsingistä lähdettyään hän lahjoitti laajan filologisen kirjastonsa pohjalaisten ylioppilaiden käyttöön. Savukoski oli myös mukana aktivistien toiminnassa kuuluen muun muassa Voimaliittoon.[4][5][6]

Kaleb palasi Helsingistä loppututkintoa suorittamatta isännöimään kotitilaansa, ja alkoi toimia aktiivisesti paikallisten asioiden ajamisessa. Savukoski toimi Savukosken kunnanvaltuuston ja kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana sekä oli jäsenenä ja puheenjohtajana useissa kunnallisissa lautakunnissa. Hän oli aloitteen tekijänä, kun Pelkosenniemi ja Savukoski erotettiin Sodankylästä omiksi kunnikseen 1916. Samoin hän myötävaikutti siihen, että rautatie rakennettiin Kemistä Rovaniemelle. Hän myös rakennutti omalla kustannuksellaan Pelkosenniemen ja Savukosken välille maantien, joka ei ollut yhteydessä muuhun sen ajan tienverkkoon Lapissa.[3][4][5]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Kalebin eli Sau-Herran talo palveli etappipaikkana Muurmannin ratatyömaalta länteen paenneille saksalaisille ja itävaltalaisille sotavangeille. Länteen opastettuja vankeja mainitaan olleen 400. Tämän toiminnan takia hän joutui joksikin aikaa vangituksi vuosina 1916 ja 1917. Hän oli vangittuna ensin Oulun lääninvankilassa ja sitten Pietarissa Špalernajan tutkintavankilassa, josta hän vapautui maaliskuussa 1917 Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen. Myöhemmin Savukoski oli mukana Savukosken suojeluskunnan toiminnassa ja kuului sen esikuntaan. Sotavankien avustamisesta Savukoski palkittiin Saksan II luokan rautaristillä ja Preussin I ja II luokan punaisen ristin kunniamerkeillä. [3][4][5][6]

Läskikapinan aikana talvella 1922 kapinalliset pitivät Sau-Herraa vankina ja vievät hänen talostaan kaikki löytämänsä aseet, 3 000 kiloa heiniä, karhuntaljan, vaatteita sekä hevosen rekineen. Kapinallisten poistuttua kylästä Sau-Herra yritti lähettää viestiä Lapin rajavartiostolle kapinallisten tulosta Sallaan, mutta viesti ei tullut perille.[7]

Sau-Herra kuoli äkillisesti omaan saunarantaansa heinäkuussa 1929. Hän oli kuollessaan pahoin velkaantunut, mutta hänen leskensä Kristiina (Alatalo Kristiina Susanna, naimisissa Kaleb Savukosken kanssa vuodesta 1916) onnistui pelastamaan talon pakkohuutokaupalta. Se kuitenkin tuhoutui Lapin sodan aikana syksyllä 1944, kun saksalaiset polttivat Savukosken.