Kalapörssi

Kalapörssi oli Suomessa 1. kesäkuuta 1918–31. toukokuuta 1919 käytössä ollut menettely säädellä kalojen kauppaa ja kuljetusta sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa. Kalapörssi perustettiin Vaasaan, Poriin, Turkuun, Helsinkiin, Kotkaan ja Viipuriin. Näillä paikkakunnilla kaikki tukkukauppaan tarkoitetut tuoreet kalat oli tuotava kalapörssiin ja myytävä siellä, mikäli kaloja oli 40 kiloa tai enemmän.

Maistraatin tuli hankkia kalapörssiä varten sopiva huoneisto tai aidattu alue ulkosalta. Pörssin ollessa taivasalla oli hankittava kirjoitustöitä varten lämmitettävä huone tai suoja. Kauppa pörssissä alkoi määrättyyn kellonaikaan, eikä ennen sitä pörssiin päästetty muita kuin kalojen omistajat, heidän asiamiehensä ja apulaisensa. Myyjä antoi ostajalle kirjallisen todistuksen ja suoritti pörssimaksun, joka sai olla korkeintaan yksi prosentti kauppasummasta. Jos kalojen omistaja niin tahtoi myytiin kalat pörssitoimikunnan pitämässä huutokaupassa.

Pörssin jäseneksi pääsi jokainen hyvämaineinen kalastaja ja kalakauppias suoritettuaan viiden markan vuotuisen maksun. Pörssin hallituksen muodosti kolmihenkinen toimikunta, jonka esimiehen nimesi elintarvehallitus, yhden jäsenen paikkakunnan elintarvelautakunta ja kolmannen jäsenen pörssin jäsenet.

Pörssitoimikunta valvoi, että tuoreet kalat tuotiin pörssiin myytäviksi, leimasi kaupantekotodistukset ja osti saamiensa tilausten perusteella pörssissä kaloja valtion, elintarvelautakuntien ja yleisten laitosten tarpeita varten. Toimikunta osoitti myös myyntipaikat, vahvisti myyntipaikan kokoon perustuvat maksut sekä keräsi jäsen-, pörssi- ja paikkamaksut.

Kalapörssien toiminnan valvonta siirtyi tammikuussa 1919 elintarvehallitukselta kalastushallitukselle. Valtioneuvosto päätti toukokuussa 1919 lakkauttaa kalapörssit ja vapauttaa kalojen kaupan ja kuljetuksen kesäkuun alusta lähtien.