Kaksoisdiagnoosi

Kaksoisdiagnoosi tarkoittaa, että henkilöllä on vähintään yksi mielenterveyden häiriö ja komorbidi päihdehäiriö. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu usein mielenterveysongelma.[1] Suomessa usein mielenterveystyö ja päihdetyö liittyvät käsitteinä toisiinsa, puhutaan mielenterveys- ja päihdetyöstä.[2][3]

Vuonna 1990–1992 Yhdysvalloissa suoritettu ensimmäinen National Comorbidity Survey -tutkimus (NCS) paljasti, että 45 prosentilla heistä joilla oli alkoholiongelma oli vähintään yksi mielenterveysongelma ja 72 prosentilla huumeongelmaisista oli vähintään yksi mielenterveysongelma. Tutkimus myös paljasti, että mielenterveysongelma oli ensin ja päihdehäiriö alkoi vuosi tai yli siitä kärsimisen jälkeen. NCS-tutkimus on toistettu vuonna 2002.[4]

Vuonna 2005 julkaistun tutkimuksen mukaan mielenterveyden häiriön hoitaminen saattaa estää päihdehäiriön kehittymisen. Tutkimuksessa löydettiin itselääkityshypoteesiin perustuen positiivinen korrelaatio mielenterveyspalveluiden riittämättömyyden ja laittomien huumeiden käytön väliltä sekä negatiivinen korrelaatio mielenterveyspalvelujen käytön ja raskaan alkoholinkäytön väliltä.[5]

Yksi suurimmista vaikeuksista skitsofrenian hoidossa on komorbidi päihdehäiriö.[6]

Kaksoisdiagnoosien erotusdiagnostiikka on vaativaa. Erotusdiagnostiikassa voidaan käyttää puolistrukturoitua SCID-haastattelua (structured clinical interview for DSM) ja PRISM-haastattelua (psychiatric research interview for substance and mental disorders).[7]