Kaksi pölkkypäätä

Kaksi pölkkypäätä
Block-Heads
Ohjaaja	John G. Blystone
Käsikirjoittaja	Felix Adler; Charley Rogers; Harry Langdon; James Parrott; Arnold Belgard;
Tuottaja	Hal Roach; Hal Roach Jr.;
Säveltäjä	Marvin Hatley
Kuvaaja	Art Lloyd
Leikkaaja	Bert Jordan
Pääosat	Stan Laurel; Oliver Hardy; Patricia Ellis; Minna Gombell; Billy Gilbert; James Finlayson;
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä	Metro-Goldwyn-Mayer; Netflix
Ensi-ilta	19. elokuuta 1938 (Yhdysvallat); 15. lokakuuta 1939 (Suomi);
Kesto	57 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Edeltäjä	Kaksi tyrolilaista; (Swiss Miss, 1938);
Seuraaja	Muukalaislegioonan monnit; (The Flying Deuces, 1939);
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	Svensk Filmdatabas
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Kaksi pölkkypäätä (engl. Block-Heads) on vuonna 1938 valmistunut Ohukainen ja Paksukainen -elokuva. Elokuvan ohjannut John G. Blystone kuoli äkillisesti kaksi viikkoa ennen elokuvan ensi-iltaa. Kaksi pölkkypäätä on osittain kaksikon lyhytelokuvan Ristiriitoja (1929) toisinto, ja sitä pidetään yhtenä kaksikon parhaista filmeistä.[1]

Alun perin Mae Buschia kaavailtiin rouva Hardyn rooliin, mutta hänen sairastuttuaan roolin sai Minna Gombell. Filmin loppukohtausta ei toteutettu käsikirjoituksen mukaisesti, sillä tuottaja Hal Roach halveksi ideaa Stanin ja Hardyn irtileikatuista päistä naapurin seinällä. Riidat enteilivät koomikkokaksikon uran olevan loppumassa. Parhaiten myyvät Hollywoodin komediat alkoivat olla Cary Grantin ja Katherine Hepburnin tyylisiä draamoja.[1]

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ollie ja Stan ovat mukana ensimmäisen maailmansodan tiimellyksessä. Stan jää yksin vartioimaan juoksuhautaa muiden kiivetessä kukkulan yli, ja vielä 20 vuotta myöhemmin Stan pysyy uskollisesti vartiopaikallaan tietämättä sodan olevan päättynyt. Hänet löydetään kuitenkin sattumalta ja otetaan vastaan sankarina.

Samaan aikaan yksivuotishääpäiviä viettävä Ollie lähtee ostamaan vaimolleen (Minna Gombell) lahjaa ja huomaa Stanin kuvan sanomalehdessä. Ollie tapaa vanhan ystävänsä sotilaskodissa ja houkuttelee hänet luokseen lupaamalla täyden ja kuntouttavan ylläpidon. Tämä ei kuitenkaan toteudu, kun rouva Hardy ei hyväksy ajatusta ja lähtee ovet paukkuen. Kommellukset eivät jää suinkaan tähän, vaan kaverukset onnistuvat haastamaan riitaa monien vastaantulijoiden (muun muassa Jimmy Finlaysonin) kanssa sekä tuhoamaan autotallinsa ja oman kotinsa. Pian kuitenkin naapurinrouva Gilbert (Patricia Ellis) ryntää auttamaan poikia, ja väärinkäsitysten soppa saa jälleen lisää tulta alleen.

Filmin loppuosa koostuu Ristiriitoja-elokuvasta poimituista tilanteista, kuten lieden räjähtämisestä, naapurinrouvan vaatteiden kärähtämisestä sekä Stanin taikatemppumaisista kohelluksista. Lopussa kehittyy takaa-ajo, kun naapurin metsästäjämies Gilbert löytää vaimonsa epämääräisestä tilanteesta.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

Stan Laurel	…	Stan
Oliver Hardy	…	Ollie
Patricia Ellis	…	rouva Gilbert
Minna Gombell	…	rouva Hardy
Billy Gilbert	…	herra Gilbert
James Finlayson	…	Finn, vihainen herra
James C. Morton	…	portieeri James
Patsy Moran	…	Lulu
Harry Woods	…	äreä herra
George Sorel	…	ranskalainen lentäjä

Lähteet

Simon Louvish: Ohukainen ja Paksukainen : elämä ja elokuvat, s. 371–375, 489. Alkuteos: Stan and Ollie The Roots of Comedy. Suomentanut Tarmo Haarala. Jyväskylä: Art House, 2005. ISBN 951-884-398-8.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[louvish-1] Simon Louvish: Ohukainen ja Paksukainen : elämä ja elokuvat, s. 371–375, 489. Alkuteos: Stan and Ollie The Roots of Comedy. Suomentanut Tarmo Haarala. Jyväskylä: Art House, 2005. ISBN 951-884-398-8.