Kakongo

Kakongo oli itsenäinen ruhtinaskunta tiettävästi 1500–1800-luvulla. Sen alue ulottui rannikolta Kongo-joelle, suunnilleen nykyisen Matadin seudulle saakka. Sen naapureita olivat Luangu pohjoisessa, Kongon kuningaskunta kaakossa ja Ngoyon ruhtinaskunta etelässä. Kakongon hallinnollinen pääkaupunki oli Malembo. Muita tärkeitä kaupunkeja olivat Mbuku (nykyiseltä nimeltään Mbuku Nzau eli Buco Zau) sekä itse Kakongo, jonka merkitys vahvistui meriliikenteen kasvun myötä.

Kakongo saattoi olla Kongon vasallikunta,[1] sillä Kakongon ruhtinaskunta mainitaan ensimmäisen kerran 1535 Kongon kuninkaan Afonson kirjeessä, jossa hän mainitsee sen kuuluvan valtapiiriinsä.

Kakongosta tuli 1700-luvun alkupuolella orjakaupan keskus, ja satamakaupunki Malembasta tuli tärkeä orjien vientisatama, jossa kauppaa kävivät englantilaiset, hollantilaiset ja ranskalaiset orjakauppiaat.[1]

Kuparista, norsunluusta ja orjista kiinnostuneet portugalilaiset kauppiaat perustivat 1620-luvulla pajoja Kakongoon. 1700-luvulla Kakongosta tuli alueellaan tärkeä kauppasatama, jossa poikkesi säännöllisesti portugalilaisten lisäksi myös hollantilaisia, ranskalaisia ja britannialaisia kauppiaita. Vuonna 1775 ranskalaiset lähetyssaarnaajat aloittivat käännytystyön Kakongossa, mutta yritys epäonnistui.

Kakongo jäi hieman etelämpänä sijaitsevan Cabindan varjoon, kun portugalilaiset rakensivat sinne linnoituksen 1784.

• Abbé Proyart, Rese-beskrifning, innehållande märkwärdiga underrättelser om Loango, Kakongo, och flere afrikanske riken. I-II. Öfvers. Holmberg och Wennberg Stockholm 1780 – alkuteos: Histoire de Loango, Kakongo, et autres royaumes d’Afrique, Paris, 1776