Kaja Kallas

Joulukuussa 2017 Hanno Pevkur ilmoitti eroavansa Reformipuolueen puheenjohtajan paikalta, minkä jälkeen muutama päivä myöhemmin Kallas asettui ehdolle puolueen johtoon. Pevkurin eron taustalla olivat puoluetta edeltävinä kuukausina rasittaneet sisäiset ristiriidat. Hän ilmoitti tukevansa Kallasta uudeksi puheenjohtajaksi.[6]

Puheenjohtajakilpaan ei Kallaksen lisäksi ilmoittautunut muita ehdokkaita, ja hänet valittiin virallisesti Pevkurin seuraajaksi 14. huhtikuuta 2018 järjestetyssä puoluekokouksessa. Kallas on Reformipuolueen ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja. Hän oli jo aiemmin kertonut luopuvansa paikastaan Euroopan parlamentissa kesällä.[7][8]

Kallas valittiin Riigikogun jäseneksi vuoden 2019 vaaleissa, joissa Reformipuolue lisäsi kannatustaan ja pysyi suurimpana puolueena.[9] Presidentti Kersti Kaljulaid nimitti Kallaksen ensin hallitustunnustelijaksi, mutta Jüri Ratasin johtama keskustapuolue oli jo aiemmin käynyt epävirallisia hallitusneuvotteluja Konservatiivisen kansanpuolueen (EKRE) ja Isänmaan kanssa. Kallaksen epäonnistuttua hallituksen muodostamisessa presidentti nimitti virallisesti Ratasin hallitustunnustelijaksi.[10][11]

Jüri Ratasin hallituksen erottua alkuvuonna 2021 presidentti Kaljulaid nimitti Kallaksen hallitustunnustelijaksi ja 26. tammikuuta 2021 pääministeriksi.[12][13] Kallaksesta tuli täten Viron ensimmäinen naispääministeri.[14] Hänen ensimmäinen ulkomaanvierailunsa oli Suomeen 19. helmikuuta 2021, kun hän tapasi pääministeri Sanna Marinin ja presidentti Sauli Niinistön. Tapaamisissa keskusteltiin Suomen ja Viron kahdenvälisistä suhteista, koronapandemian hoidosta, kansainvälisistä kysymyksistä sekä ajankohtaisista EU-asioista.[15][16]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Kallas on saanut kansainvälistä huomiota ja arvostusta kovalinjaisista kannanotoistaan Venäjän suhteen.[17][18][5] Mediassa häntä alettiin kutsua ”Euroopan uudeksi Rautarouvaksi”.[19][17][20][21][5] Kallas on verrannut hyökkäystä Viron kokemaan Neuvostoliiton miehitykseen,[18] ja hänen mukaansa rauhan tavoittelu tekemällä myönnytyksiä Venäjälle osoittaisi tälle hyökkäyssodasta voivan hyötyä, mikä vaarantaisi jatkossa Viron ja Suomen kaltaisten maiden turvallisuuden.[5]