Kaisu-Mirjami Rydberg

Rydbergin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Väinö Riippa ja Iida Forsbacka.[2] Vanhemmat erosivat vuonna 1911, jolloin isä muutti Yhdysvaltoihin ja äiti lasten kanssa Poriin. Kaisu-Mirjami Riippa kirjoitti ylioppilaaksi Porin tyttölyseosta 1923 ja opiskeli sen jälkeen suomen kieltä ja historiaa Helsingin yliopistossa. Hän rahoitti opintojaan antamalla yksityisopetusta ja hoitamalla opettajansijaisuuksia. Opiskeluaikanaan hän kiinnostui lisäksi monenlaisista kulttuuririennoista. Opinnot jäivät kuitenkin kesken vuonna 1931, pian pohjoismaiden historiaa käsitelleen pro gradu -työn valmistumisen jälkeen. Samana vuonna hän meni naimisiin maanmittausinsinööri Martti Rydbergin kanssa. Pari asui aviomiehen töiden takia jonkin aikaa Kainuussa, missä syrjäseutujen kurjuus tuli ilmi. Avioliitto hajosi pian ja Kaisu-Mirjami Rydberg muutti takaisin Helsinkiin. Ero astui voimaan vuonna 1934.[1]

Rydberg aktivoitui nyt poliittisesti ja liittyi 1932 Akateemiseen Sosialistiseuraan (ASS) ja seuraavana vuonna sosiaalidemokraattiseen puolueeseen sekä Toveriseuraan. Hän oli aktiivinen myös vuonna 1935 perustetussa kirjailijaryhmä Kiilassa.[1] Rydberg työskenteli suomen kielen ja vieraiden kielten yksityisopettajana vuosina 1930–1938 sekä Suomen Sosialidemokraatin toimittajana 1933–1939.[2] Hän kirjoitti lehteen kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja sekä lapsille suunnattua Mirja-tädin kirjelaatikko -palstaa. Hän toimi myös Soihtu-lehden toimitussihteerinä. Rydberg johti lisäksi vuosina 1935–1936 Helsingin Työväen Näyttämöä ja suomensi sekä ohjasi sinne eräitä näytelmiä. Hän matkusteli 1930-luvun puolivälissä useasti ulkomailla ja osallistui muun muassa kansainvälisiin rauhankongresseihin Brysselissä ja Genevessä.[1] Vuonna 1939 Rydberg nousi varasijalta eduskuntaan kuolleen kansanedustaja Hannes Ryömän tilalle.[2] Eduskunnassa Rydberg siirtyi vähitellen kuutosina tunnettuun oppositioryhmään, joka erotettiin SDP:stä vuonna 1940.[1] Hänet vangittiin jatkosodan alettua elokuussa 1941 yhdessä muiden kuutosten kanssa ja hän sai kolmen vuoden vankeustuomion valtiopetoksen valmistelusta. Valtiollinen poliisi oli pitänyt häntä silmällä jo pidempään, sillä hän oli toiminut vuosina 1935–1939 Neuvostoliiton Helsingin-lähetystön työntekijöiden suomen ja ruotsin opettajana.[1]

Rydberg päästettiin keväällä 1944 ehdonalaiseen vapauteen, mutta häneltä kiellettiin toistaiseksi poliittinen toiminta ja oleskelu Helsingissä.[3] Sodan päätyttyä kaikki kuutoset armahdettiin ja he palasivat eduskuntaan marraskuussa 1944.[2] He olivat samana syksynä mukana perustamassa SKDL:ää, mutta Rydberg meni muita pidemmälle ja liittyi keväällä 1945 myös Suomen kommunistiseen puolueeseen.[1][4] Kevään 1945 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle SKDL:n listalta.[2] Seuraavana syksynä hän nousi SKP:n puoluetoimikuntaan, jossa pysyi vuoteen 1951, vaikka ei 1940-luvun lopulta lähtien osallistunut juurikaan sen toimintaan.[4] Rydberg keskittyi enemmän kirjoittamiseen ja toimittamiseen kuin politiikkaan ja jätti eduskunnan vuonna 1948.[1] Hän oli Vapaan Sanan toimittajana vuosina 1940–1941 ja 1944–1948, toimi vuonna 1947 vähän aikaa aikakauslehti 40-luvun päätoimittajana ja siirtyi 1948 Suomi–Neuvostoliitto-Seuran julkaiseman SNS-lehden päätoimittajaksi.[2][1] Kirjoittajana Rydberg käytti nimimerkkejä Karin Alm, Eino Jalas, Nomi ja Utelias.[5][1] Sodan jälkeisinä vuosina hän julkaisi ainoan runokokoelmansa, yhden pakinakokoelman sekä kaksi matkakertomusta.[1] Rydberg siirtyi SNS-lehden päätoimittajan paikalta vuonna 1956 kustannusyhtiö Kansankulttuurin kirjalliseksi johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti.[2]

Rydberg oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1937–1941 ja 1944–1945 sekä presidentin valitsijamiehenä vuosien 1937 ja 1940 vaaleissa.[1] Vuoden 1950 vaaleissa Rydberg ei päässyt SKDL:n valitsijamiesehdokkaaksi, vaikka hän menestyi jäsenäänestyksessä.[4]

• Kirjailijaryhmä Kiilan albumi I 1937 (toim. yhdessä Viljo Kajavan ja Arvo Turtiaisen kanssa). Kansankulttuuri 1937
• Häitä vaan: yksinäytöksinen näytelmä. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki 1938 (nimimerkillä Eino Jalas, sai ensimmäisen palkinnon sos.-dem. työläisnuorisoliiton järjestämässä näytelmien kirjoituskilpailussa)
• Vaella nuoruus (nimimerkillä Karin Alm yhdessä muiden kanssa). Gummerus 1939
• Mukana myös kirjailijaryhmän Kiilan albumeissa III (1940), IV (1944) ja V (1948)
• Alkukallio: runoja. Tammi 1946 (nimimerkillä Karin Alm)
• Katselin Amerikkaa. Tammi, 1946
• Kuussa: pakinaa Kuun (Pelakuun) menneisyydestä ja nykyisyydestä. Kansankulttuuri 1952 (nimimerkillä Utelias)
• Katselin Kiinaa. Kansankulttuuri 1959

• Katainen, Elina: / Rydberg, Kaisu-Mirjami (1905 - 1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.6.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Leppänen, Veli-Pekka: Ohranasta oppositioon: kommunistit Helsingissä 1944–1951. Helsinki: Kansan Sivistystyön Liitto, 1994. ISBN 951-9455-41-8.
• Tuomioja, Erkki: K. H. Wiik – Puoluesihteeri ja oppositiososialisti: elämäkerta 1918–1946. Helsinki: Tammi, 1982. ISBN 951-30-5722-4.