Kaiser

Kaiser-autoja valmistettiin Yhdysvalloissa vuosina 1947–1955. Autoyhtiön nimi oli Kaiser-Frazer Corporation vuosina 1945–1953. Sen perustivat Henry J. Kaiser ja Graham-Paige -yhtiön johtaja Joseph W. Frazer, autoalan konkari joka oli ollut jäsen ensimmäisen Chrysler-auton luoneessa tiimissä, ja joka oli myös luonut Plymouth-automerkin[1]. Graham-Paige -yhtiö sulautui Kaiser-Frazer Corporation:iin vuonna 1947. Frazerin vetäydyttyä yrityksestä vuonna 1953 nimeksi vaihdettiin Kaiser Motors. Tehdas sijaitsi Michiganin Willow Runissa[2]. Autonvalmistus muihin kuin sotilaallisiin tarpeisiin oli keskeytetty talvella 1942[3] Yhdysvaltojen jouduttua mukaan vedetyksi toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941: kun Yhdysvalloissa oli vielä vuonna 1941 valmistettu yli 3 miljoonaa autoa, niitä valmistettiin vuonna 1942 enää 139 kappaletta[4] siviilikäyttöön. Osana sotatuotantoa telakoillaan standardisoituja kuljetusaluksia rakentava Henry J. Kaiser oli sodan jälkeisen ajoneuvojen kovan kysynnän oikein ennustettuaan pystynyt varmistamaan tuon alun perin Fordille rakennetun jättimäisen tehtaan vuokraoikeuden. Kaiser-Frazer hankki Graham-Paigen autontuotantovälineet vuonna 1945. Näin Kaiser-Frazer pystyi näin aloittamaan tuotantonsa jo vuoden 1946 lopulla, ennen kilpailevia valmistajia, ja siten saavuttamaan mainiota myyntimenestystä. Autopulan vuoksi vuosina 1946–1948 "melkein mikä tahansa ajoneuvo meni kaupaksi"[1]. Sodan jälkeisen pula-ajan aikana Kaiserin lähettämät sisään ostajat haalivat autojen valmistuksessa tarvittavia osia, komponentteja sekä materiaaleja kuten terästä ja kankaita koko µhdysvaltojen alueelta, ja niitä kuljetettiin tehtaalle jopa ilmateitse[1]. Toimintatapa salli Kaiser-yhtymän nousta tuotantomäärältään riippumattomien autonvalmistajien kärkeen[1], mutta korkeiden ja leväperäisesti hallittujen hankintakulujen vuoksi myös tuotannon kulut olivat alan kärkeä[1].

Vuosimallin 1953 Kaiser.

1954 Kaiser Darrin (malli DKF-161).

Vuosimallista 1949 päätettäessä Kaiser-Frazer teki kohtalokkaan virheen: autoalan konkari Joseph Frazer suositti tuotannon supistamista enteillen suurten valmistajien uutuusmalleja, joihin Kaiser-Frazerin oli vastata vain päivitetyllä mallistollaan[1], mutta Henry Kaiser päin vastoin päätti lisätä tuotantokapasiteettia[1]. Ratkaisu oli väärä – 200 000 autolle mitoitetun tuotannon sijaan todellinen oli vain 58 000 autoa – ja aiheutti paitsi 39 miljoonan dollarin murskatappion, myös Frazerin vetäytymisen yhtiön päätöksenteosta[1]. Hänen vetäytymisensä jälkeen hyvämaineinen Frazer-merkki jäi pois[1], ja myös yhtiön nimi piti muuttaa. Kireä taloustilanne ei sallinut lisätä mallistoon pitkäkattoista farmariauton koria, mutta Kaiser tarjosi samankaltaisiin tarkoituksiin malleja laajalla takaluukulla Vagabond-versioina. Vielä vuonna 1951 Kaiser-mallia myytiin noin 145 000 yksilöä[2], mutta sodan jälkeisen kysynnän tultua tyydytetyksi suuren volyymin valmistajien suuret resurssit ja hinnoitteluvoima ajoivat Yhdysvaltain pienemmät autonvalmistajat ensin ahdinkoon, ja sitten yhdistämään voimansa, erikoistumaan, tai poistumaan markkinoilta. Henry J. Kaiser päätti kilpailutilanteen vuoksi luoda edullisen Henry J -automallin niille ostajille, jotka "suuryhtiöt olivat unohtaneet"[1]. Malli olikin aluksi menestys, mutta pian sen myynti alkoi laskea. Tämä oli kohtalokasta, sillä Henry J. Kaiser oli sijoittanut aiemmin keräämänsä ylijäämät pienen mallin kehittelyyn[1]. Varojen huvettua mallistoa ei voitu enää uudistaa perusteellisesti, vaan ne olivat edellisten vuosien kaltaisia[1]. Myös Henry J. Kaiserin ja hänen Edgar-poikansa anteliaiset tavat johtivat kireästi kilpaillulla autojen valmistuksen alalla liian suuriin kuluihin: malleja varustettiin asiakkaiden toivomusten mukaisiksi, vaikka sellainen häiritsi autojen tuotantoa ja nosti kuluja merkittävästi. Kaiser erehtyi myös siirtämään rakennusalan yritystensä henkilöstöä autotehtaalle, vaikka näillä ei ollut riittävää alan tuntemusta. Vuoden 1949 suuren tappion jättämää lovea yhtiön talouteen ei siten enää pystytty kuromaan umpeen[1]. Alan suuryritysten ylivertainen tehokkuus ajoi Kaiserin ja monet muut itsenäiset autonvalmistajat erikoistumaan, ja moni niistä lopetti toimintansa. Kaiser-henkilöautojen valmistus päättyi vuonna 1955, jolloin sen markkinaosuus Yhdysvaltain automarkkinoilla oli enää 0,1 prosenttia. Suurimmillaan Kaiserin markkinaosuus oli ollut 5,4 % vuonna 1948.[2]

Vuonna 1953 Kaiser yhdistyi Willys-Overlandin kanssa Willys Motors Incorporatediksi ja siirsi sen tuotantotoimintansa Willysin tehtaalle Toledoon Ohioon. Vuonna 1954 Kaiser Motors perusti Argentiinan valtiollisen IAME-yhtiön ja yksityisten sijoittajien yhteisyrityksenä Industrias Kaiser Argentina-yhtiön, minkä tuotanto käynnistyi 27.4.1956 ensimmäisen Jeep-maastoauton rullatessa tuotantolinjalta. IKA sopi vuonna 1959 Renault-mallien lisenssivalmistuksesta: Kaiser-mallien valmistus päättyi IKA:ssa vuonna 1960, ja vuodesta 1962 edellisvuonna sovitun järjestelyn pohjalta alkanut American Motors-yhtiön mallien valmistus päättyi 1967, kun Renault hankki määräysvallan IKA:sta - vuonna 1975 IKA muuttuisi Renaultin kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi Argentiinassa. Vuonna 1963 emoyritys muutti nimensä Kaiser Jeep Corporationiksi[5].